Miten jaksatte eteenpäin päivästä toiseen, minä en kohta jaksa?

Mutta pakkohan se on jaksaa, ei muukaan auta. Vaikka hammasta purren ... Ei ole näköjään muuta vaihtoehtoa.
Alan olla aika turhautunut kaikkeen, kiukuttaa ja harmittaa ... sydän on alkanut viuhtoa ihan reilusti ihan joka päivä, enkä pysy enää laskuissa miten monta kertaa :(
Sydänlääkärin piti soittaa pari viikkoa sitten Holtter-testin tuloksista, mutta eipä nuo ole vaivautuneet. On varmaan paljon kiireelisimpiä tapauksia hoidettava kuin minun asia. 
Miten haluaisin nauttia tästä kesästä ja ylipäätään elämästä, ilman tällaista vaivaa ... ja pelkoa. Olen käynyt juttelemassa näistä asioista viime talvesta asti, mutta en osaa sanoa, onko se siihen  pelkoon miten paljoa apua tullut? Mielialalääkkeitä en ole vielä suostunut ottamaan, vaikka niitä minulle aina tarjotaan. En haluaisi olla niistä riippuvainen, mutta katsotaan täytyykö niitäkin alkaa popsia?
Lääkäreillä ylipäätään ei ole käsitystä siitä, miten tällaiset rytmihäiriöt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. He toteavat vaan, että ei ole kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta. Mutta minä olisin vielä työssä käyvä ja veroja maksava "kunnon" kansalainen jos ei olisi tätä ongelmaa. Eikö heitä kiinnosta se, että pääsisin taas työkykyiseksi. Ihmettelen suuresti, että ketään ei todellakaan kiinnosta? Mutta en ole varmaan ainoa tapaus tässä maassa? Se jos Holtter tehdään 1-2 kertaa vuodessa à 24 h, ei kerro tilanteesta koko totuutta. Ihan kuin he tuijottavat pelkkiä Holtter-testejä, näin olen saanut ymmärtää?
Kertokaa millaisia kokemuksia teiltä on viime ajoilta, mielelläni kuulen onko kohtalotovereita.
Taisin taas purpattaa ihan liikaa "tyhjästä" asiasta, mutta jotenkin vaan en jaksa enää taistella...

Sairaana ei kannata kuntoilla

Hei vaan pitkästä aikaa,

täällä vielä porskutellaan, vaihtelevalla menestyksellä. 
Eilen sain diagnoosin vielä syövästä, eli tyvisolusyöpä kasvojen alueella. Pitäisi kai olla aika "harmiton" syöpä mutta kukapa sitä koskaan tietää? Kuitenkin kaikille himoauringonpalvojille varoituksen sana, että kohtuus kaikessa. Minulla on erittäin vaalea iho ja palaa herkästi, jolloin nuorempana kun rakastin auringossa makailua niin nyt varmaan maksan siitä.

Mutta tuokaan diagnoosi ei tunnu niin pahalle kuin nämä jatkuvat sydänoireet,  niin harmillisia nämä ovat. Syövästä kun tietää, että kun se hoidetaan, se todennäköisesti paranee (varsinkin siis tämä kyseinen syöpä) ja siinä kaikki, mutta näitä sydänoireita ei saa kukaan kuriin, eikä ketään lääkäriä kiinnosta. Sen olen taas kerran todennut.

Löysin mielenkiintoisen jutun kuntoilusta ja nimenomaan siitä, miten ei kannata edes flunssaisena rehkiä. Itselläni ei ole sitä pelkoa, koska en rehki paljon koskaan :) ... mutta yksi muistutus niille, joille liikunta on intohimo. Sydänlihastulehdus ei ole leikin asia.

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/en-lenkkeile-enaa-koskaan-flunssaisena/413095/

Huumori alkaa loppua

Kiitoksia kun olette kirjoittaneet kommentteja :) 

Mutta minun olotila valitettavasti on viime viikkoina mennyt huonompaan suuntaan. Ne maagiset 2 kk on kulunut nyt kun lopetin rytmihäiriölääkkeen ja sen alkaa tuntea olotilassa. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet ja voimistuneet, tuntuu että sydän pomppaa rinnasta ulos :(  Saman tien paineet hyppäävät pilviin, äskenkin 111/198, siinä ei enää paljoa hymyilytä. 
Ihan kuin sydän "valmistelisi" jotain "suurempaa jytkyä" ... ihan niin kuin aikaisemminkin kun lääke on lopetettu. Harmitti, että kun Holtteri vasta oli, niin sydän oli niin mallikelposesti ... ja kun lääkäri joskus siitä soittaa varmaan sanoo, että ei täällä mitään vakavaa näy. Hyvä niin jos ei vakavaa, mutta olotila ei ole mitenkään hyvä, päin vastoin. 

Eli koko homma pitäisi taas alkaa alusta, ensin terveyskeskuslääkäriin, sitten kun sinne joskus sattuu pääsemään, sitten odottamaan sydänpolille aikaa jossa menee 3 kk vähintään ja sen jälkeen odottamaan aikaa isompaan sairaalaan ja sitten joskus jos pääsisi hoitoon, siihen voi mennä melkein vuosikin. Kun ei nyt ole kuitenkaan mistään henkeä uhkaavasta tilanteesta...
Alan olla väsynyt ja turhautunut tähän kaikkeen ... miksi en voi olla niin varakas että voisin kävellä huomenna yksityiselle ja saada hoidon saman tien? Rahalla ikävä kyllä saa terveyttä, niin se vaan on :(