Hei,
pitkästä aikaa ja anteeksi etten ole niin ahkerasti käynyt päivittämässä blogia. Siihen löytyy syykin, eli olen palannut työelämään ja yritän taas elää ns. normaalielämää. Se on tuottanut hieman "stressiä", että oppii taas uuteen rytmiin kun olin kuitenkin melkein vuoden poissa.
Stressinsietokyky onkin sellainen asia, josta voisi puhua. Sanotaan, että stressi aiheuttaa sitä ja tätä, myös näitä rytmihäiriöitä. Mutta se miten ja mistä stressi kullakin syntyy, on niin erilainen juttu. Se on niin henkilökohtainen asia, että toiselle ei tule stressiä mistään ja toiselle jo pelkkä ajatuksin saattaa tuoda hien otsaan.
Minusta tuntuu, että nykyisin stressataan mitä pienimmistä ja joskus mitättömmistäkin asioista. Jos ei ole hiukset hyvin tai jos on muutama ylimääräinen kilo tms. Elämä on kiireistä, tai siitä ainakin tehdään sitä, mutta itsehän sitä jokainen haalii niitä asioita.
Päivittelin itsekkin tällä viikolla miten oli liikaa kaikkea mihin piti juosta ja mennä, mutta itsehän olin ne sopinut, joten ketä on siitä on syyttäminen, että miksi järjestää niin monta asiaa samalle viikolle, jos voisi jotenkin toisinkin tehdä. Ok, joskus on pakko mutta monta kertaa pystyy myös ns. junailemaan.
On opittava tunnistamaan itsestään miten paljon jaksaa ja kestää. Näiden sydänjuttujen myötä, nyt vihdoin alan tajuta, että ei kannata kaikkea kerralla, siten on vapautuneempi olo ja ehkä sydänkin jaksaa paremmin. Kannattaa opetella kuuntelemaan itseään ja sydäntään.
Jos tosiaan ajatellaan ikäluokkaa joka on elänyt viimeisimmän sodan ja sen jälkeen, niin uskon että he kestävät paremmin stressiä kuin nykysukupolvi. Kaikki asiat eivät olleet itsestäänselviä ja todella joutui tekemään oikeasti töitä ne saadakseen.
Eli pitäisi pyrkiä ajattelemaan, että vastoinkäymiset eivät ole aina stressitekijöitä ja elämään vapautuneemmin ja rennommin. Ehkä siten meidän sydänkin jaksaisi paremmin. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta siltä se ainakin tuntuu.
Tänään oli Yle1:ssä Prisman ohjelmassa dokumentti stressistä. Katseluaikaa Areenassa 25 pvää tästä päivästä. Ohessa linkki videoon: http://areena.yle.fi/tv/2034345
Olen kirjoittanut
vastauksia teidän kirjoituksiinne, eli käykääpä katsomassa seuraavat päivitykset:
Huhtikuu/Rytmihäiriöt ja pitkäaikainen EKG eli Holter/Tiina
Syyskuu/Mikä on kaiken tarkoitus/Miksu
Lokakuu/Rytmihäiriöitä ehkäisevät mm./Sj, Tapio ja anonyymi
Mukavaa lokakuun loppua kaikille ja kirjoittakaa ihmeellä tuntemuksista ja ajatuksista.
pitkästä aikaa ja anteeksi etten ole niin ahkerasti käynyt päivittämässä blogia. Siihen löytyy syykin, eli olen palannut työelämään ja yritän taas elää ns. normaalielämää. Se on tuottanut hieman "stressiä", että oppii taas uuteen rytmiin kun olin kuitenkin melkein vuoden poissa.
Stressinsietokyky onkin sellainen asia, josta voisi puhua. Sanotaan, että stressi aiheuttaa sitä ja tätä, myös näitä rytmihäiriöitä. Mutta se miten ja mistä stressi kullakin syntyy, on niin erilainen juttu. Se on niin henkilökohtainen asia, että toiselle ei tule stressiä mistään ja toiselle jo pelkkä ajatuksin saattaa tuoda hien otsaan.
Minusta tuntuu, että nykyisin stressataan mitä pienimmistä ja joskus mitättömmistäkin asioista. Jos ei ole hiukset hyvin tai jos on muutama ylimääräinen kilo tms. Elämä on kiireistä, tai siitä ainakin tehdään sitä, mutta itsehän sitä jokainen haalii niitä asioita.
Päivittelin itsekkin tällä viikolla miten oli liikaa kaikkea mihin piti juosta ja mennä, mutta itsehän olin ne sopinut, joten ketä on siitä on syyttäminen, että miksi järjestää niin monta asiaa samalle viikolle, jos voisi jotenkin toisinkin tehdä. Ok, joskus on pakko mutta monta kertaa pystyy myös ns. junailemaan.
On opittava tunnistamaan itsestään miten paljon jaksaa ja kestää. Näiden sydänjuttujen myötä, nyt vihdoin alan tajuta, että ei kannata kaikkea kerralla, siten on vapautuneempi olo ja ehkä sydänkin jaksaa paremmin. Kannattaa opetella kuuntelemaan itseään ja sydäntään.
Jos tosiaan ajatellaan ikäluokkaa joka on elänyt viimeisimmän sodan ja sen jälkeen, niin uskon että he kestävät paremmin stressiä kuin nykysukupolvi. Kaikki asiat eivät olleet itsestäänselviä ja todella joutui tekemään oikeasti töitä ne saadakseen.
Eli pitäisi pyrkiä ajattelemaan, että vastoinkäymiset eivät ole aina stressitekijöitä ja elämään vapautuneemmin ja rennommin. Ehkä siten meidän sydänkin jaksaisi paremmin. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta siltä se ainakin tuntuu.
Tänään oli Yle1:ssä Prisman ohjelmassa dokumentti stressistä. Katseluaikaa Areenassa 25 pvää tästä päivästä. Ohessa linkki videoon: http://areena.yle.fi/tv/2034345
Olen kirjoittanut
Huhtikuu/Rytmihäiriöt ja pitkäaikainen EKG eli Holter/Tiina
Syyskuu/Mikä on kaiken tarkoitus/Miksu
Lokakuu/Rytmihäiriöitä ehkäisevät mm./Sj, Tapio ja anonyymi
Mukavaa lokakuun loppua kaikille ja kirjoittakaa ihmeellä tuntemuksista ja ajatuksista.
