Translate

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Näillä mennään ja tietoa verenohennuslääkkeistä

Kolmisen viikkoa on mennyt ja noin 5,5 kg olen onnellisempi. Parin ensimmäisen viikon aikana paino tippui nopeammin, nyt se on vähän hidastunut. Mutta eihän se kolmea kiloa joka viikko voi pudotakkaan, kohtahan minusta ei olisi mitään jäljellä :)
Sydän tekee joka päivä niitä omia temppujaan, joku päivä on vähän parempi toisena tulee taas sarjassa lisälyöntejä, silloin tulee huonompi olo ja täytyy ottaa lisälääkettä joka rauhoittaa sydäntä. Näillä siis mennään hamaan tulevaisuuteen.

Mieleni tekisi lähteä tulevana kesänä vähän kauemmas matkalle, mutta kynnys taitaa olla vielä liian suuri. Pelko, että en saakkaan kunnon hoitoa jos joudun sairaalaan. Pelko, että mitäs sitten tapahtuu jos  saan lentokoneessa jonkin pahan kohtauksen, eli pelkoja on vielä ihan liikaa. Ehkä ihan turhia, mutta muutakaan en osaa ajatella. Toisaalta tekisi mieli rohkaista itseäni ja ajatella, että kyllähän muutkin varmaan matkustaa joilla on sydänongelmia, eikä nämä minun ongelmat nyt niin vakavia ole. Mutta en tiedä vielä mitä tehdä?

Flimmereitä kuitenkaan ei ole ollut (kop kop) nyt 1,5 vuoteen ja kysyinkin lääkäriltä, että täytyykö minun jatkaa Marevanin (eli verenohennuslääkettä) ottamista ja vastaus oli kyllä. Ei ole mitään syytä sitä lopettaa !?

Edellisessä Sydänliiton lehdessä oli puhetta myös muista verenohennuslääkkeistä: "Uudemmat hyytymisenestolääkkeet dabigatraani, rivaroksabaani ja apsiksabaani eivät vaadi niin tarkkaa seurantaa, mutta estävät aivoinfarkteja yhtä tehokkaasti kuin perinteinen lääkitys ja lisäksi  niitä käyttämällä on vähäisempi aivoverenvuodon vaara". Minua alkoikin kiinnostamaan mitä nuo lääkkeet tarkalleen ottaen ovat? Onko kellään kokemuksia niistä? Mielenkiinnolla kuulisin. Ihmettelen miksi niitä kukaan sydänlääkäri ei ole ehdottanut vai onko niissä sittenkin jotain mikä ei ole hyväksi?

Tutkin lisää aiheesta ja tässä muutama linkki:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007

http://sic.fimea.fi/4_2011/uusien_oraalisten_antikoagulanttien_kayttoaiheet_laajenevat.aspx

http://meka.thl.fi/ohtanen/4560.aspx

http://www.kela.fi/laake351

http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2011/nosto38_1.pdf

Siinäpä olikin aika pläjäys tietoa verenohennuslääkeistä, voi olla ihan uuttakin tietoa, nimenomaan meille "maallikoille".

Aurinkoista maaliskuun loppua :)





maanantai 10. maaliskuuta 2014

Klik ja siitä se lähti ...

... nimittäin terveellisempi elämä ja painonhallinta. Itseasiassa sitä voisi kutsua mielenhallinnaksi. Sillä korvien välistähän kaikki on kiinni :)

1. pvä maaliskuuta tai jo oikeastaan sitä ennen olin asiaa kypsytellyt ja ajatellut, tuskaillut ja murehtinut. Elämä ei voi jatkua näin etten saa otetta  elämästäni ja pakota itseäni tekemään asioita toisin, jotka olisivat itseni kannalta hyviä asioita.

Ylipaino, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpainetauti, korkea kolestroli ja rytmihäiriöt. Siinä on taakkaa kannettavaksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olen niitä urhoollisesti yrittänyt "raahata" mukanani mutta en enää jaksanut. Jotain oli tapahduttava. Ja niin siinä kävi, että päätin nyt saa riittää, vain itse olen vastuussa siitä mitä suuhuni laitan, ei kukaan muu. Mietin olenko niin heikko, etten pysty hallitsemaan karkkipussia hapuilevaa kättäni tai mielitekoani ylipäätään kaikkea makeaa kohtaan. Se on ollut ongelmani, sokeririippuvuus. Ja se todella on sitä, verrattavissa alkoholiin tai muuhun riippuvuuteen.

10 päivää on mennyt ja viikon kuluttua vaaka näytti 3 kiloa vähemmän. Siis sittenkin valintani vaikuttavat minuun, en ollut uskoa silmiäni, koska luulin että vaa'an lukemat olivat jo juuttuneet paikoilleen.

Pyysin ravitsemusterapeutilta, jonka käynti sopivasti osui edelliselle viikolle, eli helmikuun lopulle, ohjetta painonhallintaan ja sain sellaisen. Itseasiassa ei sen kummempi kuin 1200 kcal päivässä ravintoa, maksimissaan 1500 kcal. Minulla se on toteutunut n. 1300 kcal:n luokkaa. Punnitsen ja merkkaan jokaisen suupalan jotta ymmärrän ja näen mitä todellisesti voin syödä tuohon määrään. Harkittuja kaloreita, ei mitään turhaa.

Olen ihmeissäni, että olen todella pystynyt siihen. Tähän mennessä en ole kyennyt pitämään päivää pitempään tiukempaa kuria itselläni.

Liikunta on sitten sen toinen kulmakivi. Siihen tarvitaan sitten se toinen klik, että pääsen sen kanssa sinuiksi. Tiedän miten hyvä tunne on lenkin tai kuntosalin jälkeen, mutta miten sinne lähteminen voikin olla niin vaikeaa. Keksin vaikka minkä tekosyyn ettei tarvitse lähteä. 

Mutta asia kerrallaan, kunhan pystyn alkuun saamaan hiukan painoa alas, niin eiköhän se anna motivaatiota muuhunkin.

Kannustan muitakin yllättämään itsenne ja sanomaan, että kyllä pystyn.

Mielelläni kuulisin, millaisia ohjeita teillä on makean himon hillitsemiseen tms. tai miten saisin liikunnasta osan elämää.


 


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Eteisvärinä on vaarallinen

... vaikka monta kertaa lääkärit ovat myös todenneet, että flimmeri on toiseksi paras rytmi mitä ihmisellä voi olla normaalin sinus-rytmin jälkeen. En tiedä onko rauhoittelua vai mitä, mutta sitten toisinaan saa taas lukea mm. lehtien palstoilta, miten vaarallista se voi olla. Yksi ikävä seuraus voi olla aivoifarkti ja sen liuotus on aloitettava viimeistään neljän ja puolen tunnin kuluttua ensioireista.

Sydänliiton lehdessä 1/2014 oli tärkeä artikkeli aiheesta jota käyn tässä läpi:
Suurin ongelma lienee siinä, että jos huomaamattamme sairastamme eteisvärinää. Siksi pulssin tunnustelu ja seuraaminen on tärkeää. Itselläni ei ole ollut sitä ongelmaa, ettenkö tunnistaisi flimmeriä, päinvastoin sen elimistö on monella tapaa minulle kertonut. Mutta kaikki emme ole samanlaisia, emmekä aisti asioita samoilla tavoilla.

Kaikki tykytykset eivät aina ole eteisvärinää eikä vaarallisia, mutta ne voivat olla myös eteisvärinää. Eteisvärinän aiheuttamat aivoinfarktit ovat seurauksiltaan vakavampia. Hoidon avulla voidaan moni aivoinfarkti estää. Joten kannattaa tutkituttaa harmittomaltakin tuntuvat sydämen epäsäännöllisyydet.  

Moni meistä varmaan ottaa veren hyytymistä estävää lääkettä eli varfariinia (Marevania). Se pienentää aivoinfarktiriskiä jopa 60%. Mutta sen lääkkeen kanssa on oltava erittäin tarkkana juuri ruokavalion suhteen ja käytävä säännöllisesti verikokeissa. Muita lääkkeitä käyttävien on myös varottava lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Uudemmat hyytymisenestolääkkeet dabigatraani, rivaroksabaani ja apsiksabaani eivät vaadi niin tarkkaa seurantaa, mutta estävät aivoinfarkteja yhtä tehokkaasti kuin perinteinen lääkitys ja lisäksi  niitä käyttämällä on vähäisempi aivoverenvuodon vaara. 

Varsinaisia eteisvärinälääkkeitä eli rytmiä korjaavia lääkkeitä flekainidia ja propafenonia voidaan määrätä ns. tervesydämisille, mutta sydänpotilaille ne eivät yleensä sovi. Uudempi lääke dronedaroni sopii myös sepelvaltimopotilaille sekä lievää sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Rytmihäiriölääkkeet eivät poista verenhyytymistä estävien lääkkeiden tarvetta. Asperiinia ei pidetä nykyisin tehokkaana suurten riskien eteisvärinäpotilailla.

Aivoinfarktin tärkeintä ehkäisyä ovat terveelliset elämäntavat; kohonneen verenpaineen ja kolestrolinen hoitaminen, tupakoimattomuus, lihavuuden välttäminen ja liikunta

Tutkimusuutisissa joka oli julkastu Circulation-lehdessä todettiin, että eteisvärinässä sydän pettää aivoja useammin. Tutkijat havaitsivat tutkimuksessaan, että gabigatraani vähensi selvästi varfariinia (Marevania) paremmin aivoverenkierron häiriöistä johtuneita menehtymisiä.  Sydänperäiset syyt selittävät n.40% eteisvärinäpotilaisen kuolemista. Aivohalvauksiin ja verenvuotoihin menehtyy vain vajaa 10%. Tehokas verenohennuslääkitys sekä kaikki sydän- ja verisuonitautiriskit on huomioitava.

 - Mietin tässä vielä erästä tapausta eli minulla on tuttava jolla on uusiutuvia flimmerikohtauksia, ollut jo monta kertaa vuoden sisällä ja ne ovat käännetty aina sähköllä takaisin. Hänelle todettiin, että verenohennuslääkkeestä on hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Joten en tiedä missä mennään näiden hoitojen suhteen ???

Aurinkoa päiviinne kaikesta huolimatta !