Sydänlääkärini eli ihan rytmihäiriölääkärini soitti eilen. Olinkin odottanut soittoa, koska edellisestä "keikasta" joka oli lokakuun alussa oli mennyt melkein kaksi kuukautta. Ensiapulääkäri sanoi silloin minulle, että hän konsultoi sitten hoitavaa lääkäriäni. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minun kohdalla vaihtoehtoja tämän ongelman hoitamiseen ei kovin paljoa ole. Ongelmana lääkärin mukaan on kohtauksissa ilmenevä korkea pulssi, joka on ollut n. 230. Se on hänen mukaan jopa hengenvaarallista. Miten lohduttavaa kuulla sekin asia ...
Vaihteleva flimmeri ja flutteri ovat myöskin hankala tilanne, koska toinen lääke ei käy taas siihen jos tulee myös flutteria. Korkeat maksa-arvot taas estävät toisen lääkkeen oton. Mitä jää jäljelle, uusi ablaatio.
Ensimmäinenhän ei onnistunut v. 2011 sen takia koska sydänlihas oli niin kovaa. Kysyinkin häneltä, onko se jotenkin nyt pehmentynyt. Hän vaan totesi että ei mutta, arpikudosta voidaan kuitenkin jotenkin polttaa uudestaan, se voidaan tehdä myös käsin (viimeksi tehtiin magneettinavigoinnilla) jolloin käsin saadaan voimaa lisää, mutta se taas voi vaurioittaa sydäntä ja tulla pahempi ongelma. No en tietenkään haluaa pahempaa ongelmaa.
En saanut lääkäristä selvää mikä olisi kohdallani sitten parasta? Hän toi koko ajan esiin ablaation vaaroja, jotka tietysti ovat totta. Mutta edellisen kerran v.2011 lääkäri ei koko aikaa niistä puhunut?
Nyt tutkitaan vielä sepeltauti, ettei sitä vaan ole koska silloin Tampocorlääkettä ei voi ottaa.
Voisinpa vain todeta, että löytäisinpä kunnon rytmihäiriölääkärin joka voisi tuoda vaihtoehdot selkeästi esille, eikä pelotella kaikella. Ei jäänyt mitenkään miellyttävä olo hänen puhelustaan, päinvastoin pelkoni kasvoi ja tulin erittäin surulliseksi siitä, että turvallisia vaihtoehtoja ei ole. Joudun elämään lopun elämääni tämän ongelman kanssa ja pelkäämään, milloin seuraava kohtaus tulee.
Olen vähän päälle 50 ja haluaisin nauttia vielä elämästä, enkä elää jatkuvien lisälyöntien, kohtauksien ja pelkojen kanssa.
Kerran taas mietin, miksi juuri minulle piti tulla tämä ongelma? Mutta toisaalta tiedän, että en ole ainoa... tätä blogiakin lukeaa moni saman ongelman omaava. Yrittäkää jaksaa :)
Kolmisen viikkoa sitten, kesken syvän unen heräsin kun sydän meni pahasti. Siinä se oli, pelkoni toteutui taas. Entisestä kohtauksesta ei ollut kuin parisen kuukautta. Yllättävän rauhallisena otin tällä kertaa tilanteen, tunsin sydämen takovan kovasti ... yritin hengitellä rauhassa ja rentoutua. Mutta pienikin liike sai minut heikoksi. Mittailin paineita, alapaine nousi toiselle sadalle ja yläpaine ties minne. Rytmihäiriön merkki vilkkui, tiesin kyllä ilman sitäkin, että nyt se on taas menoa ensiapuun.
Soitin taksin ja pian olinkin ensiavussa. Lääkäri ja hoitajat tulivat heti tutkimaan minua. Sydän hakkasi kahtasataa ja flimmeri oli tällä kertaa päällä.
Lääkäri antoi suurimman määrän beetasalpaajaa ja jotain muuta lääkettä mitä voidaan kerralla antaa, mutta sydän jatkoi takomistaan. Pulssi hieman laantui 160-170.
Lääkäri teki päätöksen, että minut siirretään suurempaan sairaalaan, jossa voidaan tehdä sähköinen rytminsiirto. Asun itse paikkakunnalla, jossa ei ole ympärivuorokautista anestesiapäivystystä.
Minut siirrettiin ambulanssilla ja matka kesti noin tunnin. Olo oli aika huono, tuntui ettei henki kulje mutta hapetusarvot olivat hyvät, joten en tarvinnut lisähappea.
Loppuyö meni odotellessa, otettiin kokeita ja oli määrä että 7:n aikaan aamulla käännetään rytmi. Noin puoli seitsemän aikaan tunsin yks kaks ihanan tunteen, rytmi muuttui normaaliksi itsekseen ja pulssi tasaantui.
Mikä autuas olotila :) Kuuden tunnin "maratoni" päättyi sittenkin itsekseen. Se oli hyvä asia. Sillä lääkäri sanoi, että jokainen sähköinen rytminsiirto aiheuttaa sydämen arpeutumaa. Nekään eivät ole siis hyvästä sydämelle.
Mutta miksi kohtaus tuli kesken unien, kun olo on täysin rento ja levollinen??? Koskaan aiemmin en muista vastaavaa tilannetta?
Ei ole siis väliä onko rasitusta, lepoa vai täydellistä rentoutumista, sydän määrää milloin se haluaa temppuilla.
Mieliala kyllä laski maanrakoon, mietin taas ja kuuntelen jokaista lisälyöntiä....joko taas tulee lähtö.
Kun syön jotain, katson kellosta aina aikaa .... siltä varalta jos tulee lähtö niin tietää sanoa mihin aikaan on syönyt, jos tarvitsee nukuttaa. Ihanaa, miten mukavaa, että ajatukset pyörivät taas saman ongelman ympärillä.
Kolme vuotta sain olla rauhassa näiltä kohtauksilta ja nyt ne ovat taas tulleet??? Mitään hoitokeinoa ei enää ole, lääkärihän totesi viimeeksi, että kun iso blaatio on tehty ja epäonnistunut, sitä ei kokeilla uudestaan. Lääkkeet eivät minun tapauksessa käy .... joten mitä on jäljellä?
Hei vaan, pitkästä aikaa. Tässä on ollut taas kaikenlaista ikävää tapahtumaa ja siksi en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Päivittäiset lisälyönnit ja tuntemukseni ovat jatkuneet nyt kolme vuotta ilman sen suurempia hässäköitä, mutta elokuun alussa tunsin töissä yks kaks kun sydän muljahti pahasti ja siitä alkoi varsinainen episodi.
Tuntui että pyörryn, vatsa meni sekaisin ja olo tuntui kaikin puolin sekavalle. Minulle soitettiin ambulanssi ja hetken kuluttua se tulikin. Pulssi oli 230 ja ambulanssimiehet yrittivät löytää suonta, jotta saisivat annettua sydämeen lääkkeen joka kääntää rytmin.
Ainakin 45 min.he etsivät suonta, kerran luulivat, että se meni suoneen ja laittoivat lääkkeen. Sehän tuntuu kovana kipuna sydämessä, mutta minulla se tuntuikin hauislihaksessa, tippa ei siis sittenkään ollut oikeassa paikassa.
He päättivät lähteä ensiapuun, jonka pihassa he vihdoin saivat tipan käteen ja uudestaan tuota sydänlääkettä, ei vaikutusta. Lääkäri yritti vielä ensiavussa kääntää sitä sillä lääkkeellä ja voin sanoa, että se ei tunnu mukavalle. Pulssi hakkasi edelleen yli 200. Se ei kääntynyt vieläkään.
Sitten annettiin sydämen sykettä hidastavaa lääkettä, jolloin pulssi laski n. 160-170 ja siinä vaiheessa vasta voitiin todeta,että kyseessä on flutteri, joka sitten kääntyi flimmeriin. Lääkettä annettiin, niin paljon kun sitä voidaan antaa, mutta rytmi ei kääntynyt. Viimeinen vaihtoehto, sähköinen rytminsiirto. Sitä piti odotella 4 tuntia, koska olin syönyt aamupalan.
Vihdoin sain humautuksen ja pam ... onneksi ensimmäisellä kääntyi. Pari tuntia lepäilyä ja sitten kotiin.
Olo oli todella pettynyt ja surullinen, miksi monien ablaatioiden jälkeen ja monen vuoden jälkeen tämä piti tulla ja kokea taas. Pettymys oli todella suuri. Samalla viikolla olin lähdössä viiden vuoden jälkeen etelän matkalle ja ajattelin, että en pääse nyt edes sinnekään. En uskalla lähteä lentokoneeseen jos vaikka siellä sattuu sama tilanne.
Seuraavana päivänä töissä ihmettelivät miten olin jo töissä, lääkärin mukaan ei tarvita mitään lomia joten en siten voinut muutakaan, toisaalta parempi sain muuta ajateltavaa.
Torstaihin saakka olo oli väsynyt ja huono, mutta kun perjantai koitti ja matkalle lähtö, päätin rohkeasti lähteä. Ajattelin, että olin viisi vuotta odottanut enkä uskaltanut lähteä mihinkään ja juuri nyt piti sattua tämä episodi, en halunnut menettää suunniteltua lomaani.
Pääsin matkaan ja ensimmäisen viikon aikana (vaikka oli todella kuuma (35 astetta), en tuntenut paljon lainkaan lisälyöntejä, olo oli mainio, seuraavalla viikolla niitä oli hieman enemmän, mutta yritin olla välittämättä. Selvisin voittajana matkalta siinä mielessä, että ei tarvinnut turvautua lääkäriin ja sydän pysyi kilttinä. Olen suunnattoman onnellinen, että uskaltauduin matkalle kaikesta huolimatta. Se antoi minulle voimia ja muuta ajateltavaa.
Mikä aiheutti tuon kohtauksen, oliko se sen hormoonihoidon syytä?? Minulla todettiin nyt viime tutkimuksessa sydämen vajaatoimintaa ja sitä tutkitaan tulevalla viikolla lisää. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Haluan vain sanoa, uskaltakaa olla rohkeita vaikka olisi vaikeaa, joskus se kannattaa.
Jätin toistamiseen jo pois Tamofen-hormoonilääkkeen rintasyöpääni, jota oli tarkoitus ottaa viisi vuotta. Aloitin keväällä hormoonihoidon ja sain outoja tuntemuksia, lopetin lääkkeen. Kun taas aloitin uudestaan hormonin, huomasin miten lisälyönnit lisääntyivät todella rajusti. Omalla päätöksellä päätin lopettaa hormoonilääkkeen oton ja muutaman päivän kuluttua lisälyönnit olivat taas ns. normaalitasolla. Olen melkeinpä varma, että kaikki johtui tuosta hormoonista. Vaikka lääkäri väittikin muuta, ettei yleensä ole ollut sellaisia oireita. Nyt kuitenkin kun lopetin toistamiseen ja olo parani. Nyt lääkäri totesi, että jätetään tauolle.
Mietin vain, miksei tuo hormooni voisi vaikuttaa myös sydämeen, onhan elimistö kokonaisvaltainen systeemi? Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
En kuitenkaan kehota ketään jättämään hormonin ottamista, mutta puhun vain omakohtaisesta kokemuksesta. Onko kellään vastaavia tuntemuksia, olisi mielenkiintoista kuulla.
Mukavaa loppukesää :)
Olen yrittänyt löytää vastausta, miksi viime viikkoina lisälyönnit ovat lisääntyneet niin rajusti, tunnen niitä melkein koko ajan? Onko ottamallani rintasyövän jälkeisellä Tamofen hormonilääkkeellä tähän jotain tekemistä, lääkärit kyllä vakuuttelivat että ei, mutta ihminen on kokonaisvaltainen egosysteemi ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ?!
Keväällä tehdyssä Holterissa, ei lisälyöntejä ollut kuin n. 40 kpl, mutta nyt tuntuu että sydän on kurkussa koko ajan? Erittäin epämiellyttävää ja lisäksi paineet tahtovat nousta ... sain soittoajan lääkärille ja hän lupasi, että jossain vaiheessa saan Holtteroinnin. Tunnen, että ottamastani beetsalpaajasta ei ole minkäänlaista hyötyä. Jos unohdan ottaa joskus ottaa, samalla tavalla sydän menee tai sitten kun otan, ei vaikutusta rytmihäiriöihin. Taas sitä ollaan tilanteessa, että mitähän seuraavaksi????
Osaan jo arvata, että Holtteroinnin tuloksena ovat ne vaarattomat lisälyönnit (toivottavasti niin) eikä niille voida tehdä mitään (sitä en kyllä toivo).
Kuulisin mielelläni, miten te selviätte lisälyöntienne kanssa, onko mitään keinoa millä ne rauhoittuisivat.
Toissapäivänä otin rauhoittavan, niin sillä ne hieman laantuivat mutta eivät kadonneet.
Kesäloma on ja pitäisi pystyä nauttimaan siitä, mutta tässä tilassa hieman haasteellista :(
Kaikille blogini lukijoille oikein hyvää Juhannusta.
Viime aikoina en ole kovin ahkerasti kirjoittanut, ehkä se johtuu yleisestä väsymyksestä, kiireestä yms.
Mutta tarkoitukseni on jatkaa blogia. Uutta tietoa sydämen rytmihäiriöistä täytyy tutkia ja olla aktiivisempi.
Päivittäisten lisälyöntien lisääntyminen on hieman pistänyt mieltä matalaksi, vaikka yritänkin olla niitä ajattelematta. Sydän ns. kurkussa, se on joskus vaikeaa.
Toivon sydämestäni, että kaikilla joilla sydän tekee tepposiaan, olisi mukava ja rauhallinen olo. Mieli saisi olla vapaa jatkuvasta huolesta ja huonosta olosta. Olen toivonutkin, että jos saisi edes yhden päivän ajan olla, niin ettei sydän muistuttaisi olostaan. Huonomminkin voisi olla, se ehkä tuo lohtua jaksaa.
Tsemppiä kaikille sydänongelmien kanssa eläville, periksi ei anneta :)
Olenkin pohtinut miten ablaatio on ylipäätään auttanut esim. eteisvärinäpotilaille, onko se niin hyvä kun kehutaan? Löysin mielenkiintoisisa artikkeleita aiheesta, jotka liitteenä.
Omalla kohdalla kolme ablaatiota käyneenä läpi, totean että ne auttoivat eteisvärinään mutta jättivät sydämeen ikuisen vaivan eli päivittäiset lisälyönnit. Kumpi sitten on parempi ... minun eteisvärinäkohtaukset olivat niin järkyttäviä, että jos kahdesta pahasta täytyy valita niin lisälyönnit.
Sekin on mielenkiintoista miten eteisvärinä vaihtelee eri ihmisten välillä. Minulla on tuttava joka ei edes tunne niitä mitenkään epämiellyttävänä? Kun taas omalla kohdalla se oli ihan kamalaa, pulssi nousi kahteensataan, tuntui että ei pysty hengittämään, sydän meni miten meni ... minulle on varmaan jäänyt iänikuiset traumat niistä kohtauksista :(
Mutta ablaatiot siis auttoivat näin voidaan todeta ... ainakin tähän asti. (Aina totean sen, koska aina on sellainen olo, että ne voivat tulla milloin vaan. nyt 3,5 v. on mennyt viimeisimmästä ablaatiosta).
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/eteisvarinan-ablaatiohoidon-tulokset-vaihtelevia/#.VTs83PDp56M
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=14441/type=1
Linkkejä myös mitä ablaatio on:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/eteisvarinan-leikkaushoito-kehittyy
http://fincardio-fi-bin.directo.fi/@Bin/f23a11aeb9317718154422f1392d5f10/1429946266/application/pdf/66039/teema_luku8.pdf
Tässä linkki myös yleisiin kysymyksiin sydämen toiminnasta
http://www.sydan.fi/asiantuntija-vastaa?gclid=CLDfyqbykMUCFYPOcgoduBoAIA
Mielenkiinnolla kuulisin teidän kokemuksia ablaatiosta.
Kaunista kevättä kaikille :)
Sädehoidot ovat päättyneet ja pitäisi olla onnellinen. Onnellinen siitä, että kaikki meni hyvin ja hoidon aikana jaksoin käydä töissä eikä pahempia sivuoireita tullut. Pitkäaikaisvaikutukset saattavat tulla sitten vasta kuukausien kuluttua.
Hormonihoito olisi pitänyt aloittaa viikko sädehoidon päätyttyä, mutta en ole varma vielä haluanko sitä? Mahdolliset sivuoireet kyseisestä hoidosta eivät kuullosta houkutteleville; nivel- ja lihaskivut, kuumat aallot, laskimotukokset, keuhkoveritulppa, ym. ym. Onko viiden vuoden hoito sen väärttiä? Luvataan, että siten on 50 % pienempi mahdollisuus, että syöpä ei uusi? Mutta kuka sen takaa. Näistä hoidoista huolimatta ihmiset saavat uudestaan syöpiä. En tiedä, olen niin epävarma tässä tilanteessa. Mikä on se oikea vaihtoehto, ottaa vai jättää?
Muutenkin elämä mietityttää, mikä täällä loppujen lopuksi on pysyvää. Sain vasta kuulla, että läheiseni on sairastunut vakavasti eikä siihen sairauteen ole parannuskeinoa. Miten kukaan jaksaa elää sellaisen tiedon kanssa?
Miten jaksaa herätä uuteen päivään ja olla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Olla ajattelematta, että pian kuolen ? Miten sellaista ihmistä voi lohduttaa ja sanoa, että kyllä se siitä, kun vaihtoehtoja ei ole ?
Sitä miettiessä, minullahan ei oikeastaan pitäisi olla mitään valittamista. Sydän siellä pomppii, mutta sykkii vielä kuitenkin. Toivoa minulla siis on, mutta läheiselläni ei ole.
Joskus mietin, miten paljon ihminen jaksaa kantaa harteillaan, olipa se sitten syntejään, sairauksiaan, pahaa oloaan, typeryyttään tai murheitaan?
Mikä on kaiken tarkoitus, kun elämä menee miten menee?
Haluaisin sanoa kaikille tämän blogin lukijoille, että nauttikaa elämästä vaikka se joskus olisikin vaikeaa. Ottakaa huomioon läheisenne tai itsenne silloin kun se on vielä mahdollista, sillä koskaan ei kukaan voi tietää, milloin on se viimeinen hetki. En halua ketään masentaa, mutta niin se vain on.
Ei ole meidän käsissämme se päätös.
Maaliskuun ensimmäinen ja kevät on virallisesti alkanut. Kummasti se vaikuttaa mielialaan kun päivät ovat pidentyneet ja valoa on hieman enemmän. Auringosta ei voida puhua vielä, koska sitä ei ole näkynyt pitkään aikaan.
Sädehoidot alkavat olla päätöksessä, vielä kolme kertaa ja ne on urhoollisesti läpi käyty. Iho on saanut omat reagtionsa säteistä ja pitkäaikaisvaikutukset jäävät nähtäväksi. Hoitaja sanoikin, että älä sitten ihmettele jos tulee keuhko-oireita, kuumetta yms. vielä kuukausienkin päästä. Saattaa olla, että sädehoito on vaikuttanut keuhkoihin ja voi tulla keuhkokuume yms. Ihan mukavaa kuultavaa. Hyvä, että niistä kerrotaan näin jälkikäteen hoidon jälkeen, eikä ennen?
Edessä olisi hormonihoito, viisi vuotta pitäisi pumpata hormonia joka tyrehtyttää estrogeenituotannon. Ihmettelen vaan, kasvaako minulla sitten parta ja ääni on matalampi kuin naapurin Eskolla?
Juuri luin siitä horminihoidosta artikkelin, ks. http://www.prnewswire.co.uk/news-releases/uudet-tiedot-osoittavat-ettei-tamoksifeeni-ehka-enaa-olekaan-paras-vaihtoehto-rintasyovan-uusiutumisen-estamiseen-154611645.html
Mielenkiintoista tässä on se, että niin "hyvää" kuin nämä kaikki sytostaatti, -säde ja hormonihoidot tekevät, niissä on myös kaikissa huonot puolensa, miten paljon ne aiheuttavat tuhoa ja muita oireita, jopa uusia syöpiä? Ilmeisesti hyöty on sitten isompi kuin riskit????
Sydän siellä pompottelee samaan epätahtiin kuin ennenkin, heti aamulla herättyä alkaa muistuttaa olemassa olostaan. Yritänkin sanoa itselleni, hyvä on, että se vielä pompottaa ettei lakkaa kokonaan. Onneksi valtava kuolemanpelkoni on hieman laantunut, mutta ei se ole mihinkään kadonnut.
Toivoisin kyllä tietäväni, milloin minun matkani päättyy, se veisi pois pelon tunteen ja stressin, että jos, vaikka, koska, miten jne.
Kaikesta huolimatta taas kerran, ei anneta periksi vaikka sydän pitää meitä otteessaan.
Niin ovat sädehoidot alkaneet ja takana seitsemän kertaa, jäljellä 18. Pitkät matkat hoitavaan sairaalaan ja siihen työpäivät päälle ovat hieman väsyttäneet. Viime yön kymmenen tunnin unet auttoivat hieman asiaa. Olen huomannut, että jos on väsynyt niin rytmihäiriöitä on enemmän. Eilenkin niitä oli kyllä heti aamusta, siihen saakka kunnes kuukahdin sänkyyn. Koko ajan ja monia kertoja, eteis- ja kammiolisälyöntejä.
Tiedän sen siitä, koska pari viikkoa sitten tehty Holtteri kertoo että sellaisista lyönneistä on kysymys.
Juuri kun Holtteri oli, se päivä oli todella hyvä eikä lisäreitä ollut paljoa. Kun normaalisti niitä on ihan kiusaksi asti....mikähän siinäkin on? Alkaa jo epäillä että mistä tämä kaikki johtuu?
Lääkäri totesi (niinkuin jo arvasin), että ihan harmittomia ja muutamia sellaisia. Ei aiheuta mitään. Yritin todistella, että ne kun häiritsevät minua todella paljon, olen sydän kurkussa koko ajan, rauhoittavatkaan ei vät enää auta, beetasalpaajasta puhumattakaan. Mutta hän vaan totesi, että tuskin sydänlääkäri tähän mitään kantaa ottaa??? Pyysin silloin 48 tunnin holtteria, sen jos olisin saanut tilanne näyttäisi varmaan toisenlaiselle, mutta ei kun ei. Eli minun kohtaloksi on jäänyt tuntea näitä hyppyjä ja muljahduksia lopun elämäni? Kysyin, eikö ole mitään lääkettä joka näihin auttaisi. Sanoi, kyllä sen beetasalpaajan pitäisi auttaa.
Ihmettelen vaan on terveyskeskuksen yleislääkäreillä kaikki se tieto ja taito hoitaa sydänpotilaita??? Joskus pistää miettimään. Eräälle tuttavalleni vähän aikaa sitten lääkäri tarjosi koviin rintakipuihin panadolia ja sanoi, että monilla rintakivut saattavat johtua niskoista?!!!! Ja että kuulema Panadol auttaa rintakipuihinkin.
Kaikella kunnioituksella lääkäreitä kohtaan, mutta joskus alkaa mennä usko ja toivo. Mitä ihmeellisimpiä selityksiä nykyisin kuulee.
Sädehoidettuun rintaan tuli nyt joku tulehdus ja sain antibioottikuurin. Sekin tästä vielä puuttui. Mutta ei auta valittaa, toivotaan että se siitä hoituu.Olen myös miettinyt sädehoidon turvallisuutta ja tarpeellisuutta, mitä kaikkia myöhäisempiäkin sivuvaikutuksia sillä voi olla esim. sydämeen.
Tähän loppuun taas muutamia mielenkiintoisia linkkejä:
http://www.tohtori.fi/?page=8121124&id=6259874
http://www.nupit.fi/foorumi/viewtopic.php?id=41
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01078
Mutta ei unohdeta olla positiivisia, huonomminkin asiat voisivat olla :)
Olipa hyvä, että pidin epäilyksestäni kiinni ja olin tiukkana sen suhteen, että en puolivarmoista syistä alkanut ottamaan solusalpaajahoitoa. Käytyäni monet keskustelut lääkäreiden kanssa, ilmenikin että kohdallani oli rajatapaus, että kannattaako ottaa vai ei sitä myrkkyä. Varmuuden maksimoinnista, teoriittisten mahdollisuuksien poissulkemista, jos vaikka .... eli kun useaan otteeseen kerroin, että en todellakaan halua sellaista ainetta itseeni josta voi olla haittaa sydämelle, tulivat lääkärit lopulta siihen tulokseen, että ei oteta riskejä koska on niin rajatapaus. Eli haluttiin vaan varmistaa ja ei voitu todistaa, että siitä olisi ollut minulle enemmän hyötyä kuin haittaa? Voiko tämä olla mahdollista? Voi näköjään.
Huh, painolasti putosi sydämeltä. Toki jos tilanne olisi ollut sellainen, että syöpä on niin paha, olisin ehkä ottanut sitä hoitoa, mutta kun mikään ei näyttänyt heidän mielestään varmalle, niin mieluummin pidän myrkyttömän kehoni. Toki tulossa on sädehoito sekä hormonihoito, mutta ne ilmeisesti on "pakko" ottaa, tai kovasti suositeltiin.
Haluan ennenkaikkea sanoa sen, (en aliarvioi lääkäreiden päätöksiä), mutta otetaanko aina heidän suunnitemissaan potilaan kokonaistilanne huomioon? Tässä tapauksessa tuntui, että ei otettu ennen kuin itse sitä pyysin. Kannattaa keskustella asioista ja pyytää selkeät perusteet päätöksille.
Tiistaina menen sädehoidon suunnitteluun sairaalaan, sekin arveluttaa ja sen sivuvaikutukset, sillä niitäkin on, jopa sellaisia jotka tulevat vuosien jälkeen. Menen, koska tässä kohtaa lääkärikin kuullosti varmalle sanoessaan, että sitä olisi tärkeää ottaa, jotta syöpä ei uusiudu.
Ensi viikolla tehdään Holtteri pitkästä aikaa, katsotaan millaisia lisälyöntejä siellä on, ne ovat lisääntyneet viime aikoina todella paljon ja ovat entistä hankalampia ja voimakkaampia. Kunpa saisin joskus siihen parannuksen, se olisi suurin haaveeni.
Liitänpä tähän erään blogin, joka sattui vahingossa eteeni ja joka toi mietittävää:
http://kreetalandia.blogspot.fi/2013_05_01_archive.html
Leppoisaa viikonloppua lukijoille :)
Hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin lukijoille. Toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan hyviä asioita meille kaikille.
En ole kovin ahkerasti kirjoittanut tänne viime aikoina, en tiedä mitä oikein ajatella, koska tämä syöpäkuvio on kuitenkin osoittanunut mutkikkaammaksi. Ensi viikolla alkavat solunsalpaajahoidot, eli pelkkä leikkaus ei sitten riittänytkään. Sen jälkeen tulevat vielä sädehoidot ym. hormonihoidot.
Käytäni keskustelua viime viikolla syöpälääkärin kanssa, tuli mieleeni kysyä solunsalpaajien vaikutuksesta sydämeen. Nehän ovat kovia myrkkyjä ja varmasti vaikuttavat sydämeenkin, niinkuin lääkäri myös totesi. Joko välittömästi tai sitten vuosien kuluttua. En todellakaan halua lisää sydämen toimintahäiriötä. Hän sanoi myös, että salpaajat voivat tehdä tukoksia, no onneksi on marevanhoito, joten ehkä se auttaa siihen.
Minua pelottaa ihan valtavasti tuleva perjantai ja alkavat hoidot, en tiedä juostako karkuun vai mitä? Olen ajatellut, että mitä tapahtuisi jos kieltäyisin hoidoista? Olisiko se shokki hoitavalle systeemille jos joku ei tottelekkaan systeemiä? Uskallanko jättää siten hoidot, mita minulle sitten tapahtuu?
Onko teillä kellään kokemusta asiasta, mielenkiinnolla kuulisin ennen hoitoon menoa.
Liitteenä linkkejä joissa käsitellään solusalpaajien vaikutusta ihmiseen ja myös sydämeen. Kun sivustot lukee, tulee kyllä mieleen todella mikä sitten on hyväksi ja mikä ei?
http://www.magneettimedia.com/valttakaa-sytostaatteja-ja-sateilyhoitoa/
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo60261&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
http://www.syopapotilaat.fi/@Bin/114732/Pitk%C3%A4aikaissivuvaikutukset.pdf
http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/hoidot/solunsalpaajat/myohaisvaikutukset/
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01077
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2478
