Jälleen kerran perinteinen eteisvärinäkohtaus korkealla sykkeellä

Terveisiä taas ensiavusta. 

Menikin kaksi kuukautta kun taas "se" tuli. Eilen klo18.15 (levättyäni työpäivän jälkeen) sydän hyppäsi ja alkoi hakata kahta sataa. Ei kun suoraan sairaalaan, tiedän että siinä ei odottelut auta. 

Pääsin heti hoitoon, hoitajia ja lääkäri tuli välittömästi tutkimaan tilannettani. 
Sydän oli eteisvärinässä ja pulssi takoi kahta sataa.

He antoivat selogeenia suoneen ja jotain toista lääkettä jonka pitäisi kääntää rytmi hitaasti. Nyt en muista nimeä, mutta se annetaan hitaasti suoneen n. 10 minuuttia ja rytmin pitäisi kääntyä sillä. Siitäpä tulikin niin huono olo, puristus rintaan, pulssi nousikin entisestään yms. Tämä ei ollut kuitenkaan sitä lääkettä jolla nopeasti on joskus yritetty kääntää rytmi, siitä vasta huono olo on tullutkin.

Lääkäri tilasi anestesialääkärin nopeasti paikalle ja aloitettiin toimenpiteeseen valmistelu. Lääkäri sanoi, että tuollaista pulssia ei voi kauaa pitää. Kardioversio tehtiin erillisessä paikassa (viimeksi ihan ensiapuyksikössä), sen vuoksi vietiin erilliseen yksikköön, että oli välineet lähellä jos vatsan sisältöä nousee ylös ja alan tukehtumaan. Syömisestä oli kulunut tuossa vaiheessa n. vajaa kolme tuntia.
Yleensä odotetaan vähintään se kuusi tuntia, että vatsa on tyhjä ennenkuin nukutetaan.

Sitten heräsin taas "taivaassa", rytmi oli tasaantunut ja olo oli rauhallinen. Mikä taivaallinen olotila.

En ymmrrä miksi minulla AINA noihin kohtauksiin liittyy tuo nopea rytmi ??? Se tuo todella huonon olon ja tunteen, että kuolee.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00087

Nyt ollaan taas askel lähempänä sitä päätöstä, että pitäisi mennä siihen ablaatioon johon olen jonossa.
Ajattelin, että jos kerran vielä tulee tällainen kohtaus, menen siihen. Mutta, helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei lupaa mitään parempaa, voi tulla kompikaatioita, se voi epäonnistua kuten viimeksi?
Ei ole helppo päätös.

Toivon teille blogini lukijoille oikein hyvää Joulun aikaa ja toivotaan, että saamme olla rauhassa ja nauttia elämästä.

Rasvamaksa kaksinkertaistaa eteisvärinän riskin?

Varmaan olettekin huomanneet lehtien otsikoissa tällaisen tutkimuksen !!!!

Yritän ottaa selvää mistä on kysymys ja mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Itsellänin on rasvoittunut maksa joka on myös suurentunut, mutta ei alkoholin takia, koska en nauti alkoholia lainkaan.

Kerron heti kun saan lisätietoa asiasta, sen verran mietitytti, että päätin lähteä kysymään lisää.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/rasvamaksa-kaksinkertaistaa-eteisvarinan-riskin?publisherId=57858920&releaseId=65057941

Supraventrikulaariset takykardiat

Harmaa sunnuntaiaamu ja mielessä sydänasiat heti herättyä. Aloin tutkimaan lisää ongelmaani joka ei ole pelkkä eteisvärinä tai eteislepatus mutta myös supraventrikulaarinen takykardia. 

Halusin lukea aiheesta lisää, koska tämä juuri aiheuttaa niitä epämukavia olotiloja eikä pelkästään flimmeri tai flutteri.

Tässä linkki asian ytimeen, tästä on siis kyse kun sellainen kohtaus on tullut.

https://sydan.fi/sydansairaudet-ja-hoito/supraventrikulaariset-takykardiat

Mielenkiintoista tietoa sydänkohtauksiin liittyvistä tekijöistä

Sattuipa eteeni Sydänlehti jossa oli professori Juhani Airaksisesta tietoa ja hänen tutkimustyöstään.
Siitä kiinnostuneena lähdin etsimään lisää tietoa tästä professorista joka vaikuttaa, että on alallaan tärkeä tekijä.

Löysin mm. seuraavia artikkeleita ja ne saivat minut mietteliääksi. Iso järkytys, tunneliikutus, hyvä tai paha voi aiheuttaa sydänkohtauksen??

Tunsin piston sydämessäni, järjestimme vasta tätillemme yllätysjuhlat ja hän oli todella järkytyksen vallassa siitä yllätyksestä. Onneksi hänen sydämensä kesti, vaikka alkuun näytt, että onko tilattava ambulanssi. Kehotan miettimään kahdesti suuria yllätyksiä :)


https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/18/sarkynyt-sydan-jannittavan-futismatsin-laukaisema-tunnekuohu-voi-aiheuttaa-jopa

http://www.sydantutkimussaatio.fi/ajankohtaista/ajankohtaista/suurpalkinto-2017-professori-juhani-airaksiselle

https://www.is.fi/terveys/art-2000000820889.html

https://www.studio55.fi/terveys/article/stressikin-kay-sydamen-paalle-nakyy-ehka-vuosien-paasta/4993824

Ablaatio ainoa vaihtoehto

Matka onneksi meni hyvin,jaksoin kävellä ja liikkua, nauttia aurinkoisista päivistä. Paluupäivänä sain kuitenkin ikäviä tykytyksiä ja hetken jo luulin, että paluulento on jätettävä. Mutta otin beetasalpaajaa ja rukoilin suorastaan, että selviän kunnialla kotimaahan. Ja selvisin :)
Mielestäni olin rohkea kun uskalsin heti edellisen kohtauksen jälkeen lähteä vaan matkaan vaikka se arvelluttikin.

Jätin matkan jälkeen sydänlääkärille soittopyynnön, hän soitti sovittuna päivänä . Hän oli juuri se joka teki minulle eteisvärinään suuren ablaation kuusi vuotta sitten.
Hän kertoi suoraa ja karua tekstiä siitä, että kohdallani ei ole muuta hoitokeinoa. Ei ole sellaista rytmihäiriölääkettä joka kävisi juuri minulle. Kuusi vuotta sitten otin vielä Cordaronea mutta se ei enää käy. Tahdistin ei minun ongelmaa auta jne. Ablaatio on ainoa toivo, eikä sekään välttämättä onnistu. Niinpä olen ablaatiojonossa ja tammikuussa sellainen sitten todennäköisesti tehdään.

Mutta, mutta ..... henkisesti en ole valmis siihen. Korjaavaa ablaatiota varten varataan kokonainen päivä. Katsotaan missä johtoratalinjassa on vuotoja ja korjataan ne. Ablaatioon ei voida nukuttaa, riskit on kuulemma liian suuret. Kipulääkettä kyllä annetaan, ja sekin rentouttaa vähän, mutta ei poista niitä kipuja ja epämiellyttävää tunnetta kun sydämeen aiheutetaan rytmihäiriöitä jotta nähdään missä päin ongelmat sijaitsevat. Jos en tietäisi mistä on kyse, menisin oikopäätä. Mutta kun tiedän, niin en ole niin varma. Jos olisi 100 varmaa, että toimenpide tulee auttamaan minua, se auttaisi päätöksessä mutta kun ei ole.

Erittäin vaikea tilanne, muuta keinoakaan ei ole. Kukapa osaisi rohkaista minua ? Tämä on niin vaikea tilanne.

Lääkärikin totesi, että on varmaan hankalaa elää tällaisen ongelman kanssa, matkustelu ym. on ajateltava koko ajan niin, että on sairaala lähellä ym. Näinhän se juuri on, koko aika on elettävä sen asian kanssa, että minun tapauksessa ainakin hoitoon on päästävä. Oikastaan se korkea pulssi on noisa kohtauksissa se ikävin 225-160 krt/min. monen tunnin ajan ei tunnu hyvälle.

Minulle on jo aiemmin tehty kaksi pienempää ablaatiota ulkomailla lepatukseen ja kuusi vuotta sitten tämä isoin. Onko teillä kokemuksia useista ablaatioista?
Tässä vielä linkkin sydänliiton kysyjäpalstalle rytmihäiriöihin liittyen https://sydan.fi/eteisvarina-ja-muut-rytmihairiot. Silmään pisti erityisesti seuraava kysymys:

Hei
Onko mahdollista päästä eroon flimmeristä? Minulle on laitettu tahdistin hidaslyöntisyyden takia (sss), tehty kolme kertaa flimmeriablaatio ja syön beetasalpaajaa 2x10mg, cordarone 200mg, verpamiili 70mg ja xarelto 20mg päivittäin. Silti minulla on flimmeri muutaman kerran viikossa 130-150 bpm, jotka kestää muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Lisäksi välillä menee jalat alta ja silmissä mustenee, jolloin syke on ollut yli 190 bpm. Onko enään mitään keinoa, kun noi ablaatiot ei ole auttanut?

9.10.2017

Onko toivoa?

Kysyjälle on tehty eteisvärinän katetriablaatiohoito kolme kertaa ja käytössä on tehokkain mahdollinen rytmihäiriölääke, Cordarone® (amiodaroni). Hoidosta huolimatta eteisvärinää esiintyy viikoittain. Voiko eteisvärinää saada enää pois? Näillä tiedoin voi vastata: valitettavasti ei voi.

Eteisvärinän ”taudinkulkuun” kuuluu, että eteisten rakenteissa tapahtuu pikkuhiljaa muutoksia jotka suosivat eteisvärinän alkamista ja jatkumista. Eteisvärinäkohtaukset tulevat siis vähitellen pidentymään, ja niitä esiintyy useammin. Jossain vaiheessa eteisvärinä jää vallitsevaksi rytmiksi. Kysyjän tapauksessa tämä saattaisi tapahtua piankin, jos Cordarone-lääkitys lopetettaisiin.

Tästä uutisesta ei kannata kuitenkaan masentua, sillä vallitseva eteisvärinärytmi on yleensä helpommin hallittava tilanne kuin jatkuva rytmin vuorottelu. Kysyjä kertoo kohtauksen aikaisesta korkeasta sykkeestä, joka aiheuttaa huimaavaa tunnetta, jopa lähes pyörtymisiä. Miten voisi elää tällaisen nopean sykkeen kanssa? Ei voikaan, eikä tarvitsekaan. Kun eteisvärinä jää vallitsevaksi rytmiksi, se hidastetaan lääkityksellä sopuvauhtiseksi. Kysyjän tapauksessa tämä lääkkeellinen hidastaminen ei valitettavasti todennäköisesti onnistu, koska lääkkeitä on jo paljon käytössä ja ajoittaisia korkean sykkeen vaiheita siitä huolimatta esiintyy. Vielä on kuitenkin yksi mahdollisuus jäljellä. Tahdistinhoidon tukemana, viimeisenä keinona voidaan tehdä toisenlainen ablaatio, eteiskammiosolmukkeen ablaatio eli katkaisu. Tässä toimenpiteessä katkaistaan lopullisesti sähköinen yhteys eteisten ja kammioiden välillä. Tämän jälkeen tahdistin huolehtii sydämen sykkeestä, eikä sydän enää koskaan hakkaa liian vauhdikkaasti. Eteiset ovat pysyvästi värinätilassa, mutta sydän rauhallinen.    

24.10.2017Anna-Mari Hekkala

Ylilääkäri

Eteisvärinää, lepatusta ja kammioon lyöntejä

Pitkän hiljaiselon jälkeen kirjoitan, puoli vuotta reilut on kulunut viime päivityksestä. Luulin jo kaiken olevan ns. hyvin. Ei sairaalakäyntejä, päivittäisiä lisälyöntejä kyllä mutta niiden kanssa pärjäsi viime maananaihin saakka. Ihailin vielä kaunista auringonlaskua ( niitä ei ole niin paljoa ollut viime aikoina), olo ihan rauhallinen, muutamia lisäreitä ja sitten pam, muljahti niin pahasti ja se oli selvää, sydän lähti taas kerran pahasti raiteltaan.

Olihan se tehnyt temppujaan tässä välillä, mutta sillä tavalla, että sen sai aina aisoihin jollainen "kotikonstilla". Mutta pulssi jos lähtee rajuun laukkaan niin silloin ei ole tekemistä. Tämä oli taas siitä pahimmasta päästä, soitin nopeasti taksin ja pääsin sairaalaan 5 minuutissa.
Eipä tarvinnut odotella lääkäriä. Pulssi oli taas sen yli 200, oikealle ylhäälle rintalastaan pisti. Beetasalpaajan olin ottanut jo kotona, mutta nyt sitä alettiin antamaan suoraan suoneen. Pulssi vähän tipahti reiluu 100:aan, mikä autuas olotila. Mutta sitten sitten sen taas nousi yli 200:aan. Luoja, että se tuntuu ikävälle. Tuntuu, että sydän tulee rinnasta ulos. Parin tunnin jälkeen pulssi laski n.150-160, oli vähän helpompi hengittää. Hapetus onneksi ei laskenut liian alas koko aikana.

Flimmeriä, flutteria ja sydän löi jotenkin kammion läpi. Tälläisen selityksen sain lääkäriltä.
Ainoa keino oli siirtää rytmi sähköllä. (Minulla ei ole koskaan kääntynyt ns. lääkkeellä ja sanoin, että sitä on turha yrittää. Minulla on käännetty nyt ainakin neljä kertaa säköllä, en tiedä onko siinäkin joku maksimimäärä olemassa?)
Joten täytyi sitten vain odottaa, että vatsalaukku on ihan tyhjä....pitkiä tunteja, mutta sitten vihdoin n. klo 00 sain nukutuksen ja ensimmäisellä se oli kääntynyt.
Kun heräsin ajattelin, että olen taivaassa niin hyvä olo oli.
Kolmen tunnin seurannan jälkeen pääsin kotiin.

Seuraavat kolme päivää sydän tikitti mainiosti, ei edes lisälyöntejä, kunnes perjantai-iltana nekin palasivat.
Eilen lauantaina oli todella paljon lisälyöntejä, sellaisia ikävän tuntuisi, olivat varmaan kammioperäisiä. Tänän olisi vielä lähtö tilatulle matkalle, jonka viime sunnuntaina varasin.
Jos olisin tiennyt, että asiat menevät taas tähän suuntaan, en olisi varannut. Pelottavaa lähteä lentämään yms.

Olen ablaatiojonossa ja minulle olisi se jo tehty, mutta en ole uskaltanut mennä. Minulle on se tehty jo kolme kertaa (eivät ole onnistuneet, kovan sydänlihaksen vuoksi)  ja tämä olisi ns. korjaava toimenpide joka kestää koko päivän. Se mikä siinä on pahinta, siinä ei voida nukuttaa ja kaiken kivun ja epämielyttävän saa kokea. Toki kivunlivietystä saa, mutta se ei poista sitä tunnetta. Saa nähdä mitä rytmikardiologi tuumaa kun saa tietää tästä, hän sanoi minulle keväällä viimeksi, ettei halua nähdä sellaisia sydänkäyriä, juuri mitä nyt tapahtui.

Kaikesta huolimatta täytyy tänään kerätä rohkeutensa ja lähteä sille matkalle toivoa, että kohtaus ei tulisi ainakaan lentokoneessa, sillä en kestäisi montaa tuntia yli 200:n pulssilla.
Toivotaan parasta.

Aurinkoa sydämiinne :)

Miten tunnistat eteisvärinän

Tässä hyvä linkki eteisvärinän tunnistamiseen.

http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/riston-vastaanotolla-nain-tunnistat-hoitoa-vaativan-eteisvarinan

Miksi niin moni ei saa apua rytmihäiriöihin ?

Suomessa monia asia on terveydenhuollossa niin hyvällä mallilla, siksi minua ihmetyttääkin miksi niin moni,  ei saa apua rytmihäiriöihinsä? Todella vaikeita sydänoperaatioita tehdään ja jopa sydänsiirtoja. Mutta sitten on suuri joukko rytmihäiriöpotilaita jotka eivät saa vaivoihinsa sopivaa hoitoa ja joka antaisi mahdollisuuden elää suhteellisen normaalia elämää?
Miksi, mikä on se vaikeus?
Itseni kohdalla suuremman sairaalan lääkärit miettivät juuri, mitä lääkettä voisivat minulle antaa.
Aiempi rytmikardiologi oli sitä mieltä, että vaikka minulla oli ollut flutteri (eteislepatus)kohtauksia annetaan Tambocoria, sitä varten oli tutkittu rasitustestissä, ettei ole sepelvaltimotautia, koska silloin sitä lääkettä ei voi ottaa.
Viimeisimmän episodin jälkeen, taas sairaalassa sanottiin, että Tambocor nimenomaan provosoi flutterikohtauksia !!!!? Siis mitä. Minulle tyrkytetään juuri sitä lääkettä? Jota en ole suostunut ottamaan, koska siinäkin on omat haittavakutuksensa. Ja onneksi en ottanut, jos se kerta provosoi.
Siis nyt odotan tietoa, mikä ääke sopisi sekä flutteri/flimmeri/tahykardia/lisälyöntisyyskohtauksista kärsivälle.
Saan varmaan odotella jonkin aikaa, eihän sillä niin kiire ole.
Sydän vaan hyppii kurkuun asti joka päivä, ahdistaa ja puristaa. Mutta eihän minulla mihinkään kiire ole, odotan vain seuraavaa kohtausta ja pelkään miten käy.
Näin se menee, kun ei ole varaa mennä yksityiselle sydänspecialistille, joka voisi olla kenties pelastukseni.

Kaliumin vaikutus sydämeen - kohtauksesta taas sairaalaan

Hei, edellisestä kirjoituksesta ei olekkaan pitkä aika, kun taas tuon terveisiä sairaalasta. Pääsin sieltä eilen pois kun edellisenä päivänä minut sinne ambulanssilla kiidätettiin.

Edellisviikkoisen kohtauksen jälkeen oloni oli aika epämääräinen, minua huimasi ja en voinut oikein hyvin. Sitten alkoivat lisääntyneet lisälyönnit ja toissailtana sellainen kunnon lisälyönti nosti paineet korkealle 115/190 ja pulssi sataseen. Tuli erittäin huono olo ja tunteen, että en voi hengittää. Soitin ambulanssin ja niin taas mentiin. Ensimmäinen sydänfilmi kertoi hapenpuutteesta, joka viittasi sydänkohtaukseen mutta myös toki muuhunkin.

Saatuani annokset asperiinia, nitroa ja beetasalpaajaa paineet alkoivat laskea, mutta varmuudeksi siirrettiin suurempaan sairaalaan. Minua tutkittiin eilinen ja todettiin, ettei se ei ollut sydänkohtaus.

Lääkäri päätti ottaa valtimoverikokeen.

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=139696066

Siitä selvisi, että veressäni on liikaa hiilidioksidia ja kaliumarvot olivat alhaalla. Nämä kaikki vaikuttavat yleiseen olotilaan ja sydämen toimintaan. Niitä arvoja kannattaa pyytää otettavaksi jos on hengenahdistusta,rytmihäiriöitä tms. 

Sain kalium/magnesium lääkityksen ja sitä täytyy nyt seurata, koska liiallinenkin saanti ei ole hyväksi.

Mm. huono hengittäminen, hyperventilointi saattaa nostaa hiilidioksiidin määrää veressä, siksi lääkäri sanoi, että voin seuraavan kerran hengitellä paperipussiin kun tulee kohtaus.

Mitä tästä taas opimme? Sen, että kun terveyskeskuslääkäri minulle torstaipäivänä totesi huimaukseen, että se johtuu niska/hartioista, niin kannattaisi tutkia muutkin vaihtoehdot. Nimenomaan matala kalium aiheuttaa huimausta. Miksi lääkärit eivät ota huomioon kokonaistilannetta, olinhan hänelle kertonut että vasta olin ollut ensiavussa lepatuksen takia. Totesi vain, että sydänlääkärit ottavat kantaa aikanaan. Tässä kyllä kritisoisin terveyskeskuslääkäreitä sen verran, että ottaisivat huomioon laajemmin asioita ja tekisivät tutkimuksia. Nimenomaan potilasta kannattaisi kuunnella, koska potilas tietää kaikita parhaiten minkälainen olotila hänellä on.

Tuntuu, että nykyisin pitäisi netin kautta tutkia mahdolliset vaihtoehdot ja muistaa ehdottaa niitä lääkäreille, joista sitten hän voi mahdollisesti antaa oman arvionsa. En yleistä kaikkiin terveyskeskuslääkäreihin asiaa, mutta ikävän moneen kyllä.

Vatsataudista flutterikohtaukseen - mitäs vielä ?

Hyvää vuodenalkua kaikille blogin lukijoille. Omalla kohdallani vuosi alkoi ikävimmissä merkeissä.
Sairastuin eilen vatsatautiin ja sen tiimoilta oksentaminen aiheutti eteislepatuskohtauksen. Kohtaus alkoi välittömästi kun olin oksentanut, se veti niin tiukalle sydämenkin.
Odottelin puolisen tuntia, että kohtaus menisi ohitse mutta eipä mennyt. Ensiapuun lähdin ja normaalisysteemillä, käyrät jne. Ensin näytti, että se on flimmeriä mutta muuttuikin flutteriin. Pulssi oli n. 160-180 koko ajan. Minulle annettiin suurin mahdollinen määrä beetasalpaajaa suoneen ja sitten kahteen kertaan yritettiin lääkkeellä kääntää rytmiä. Sanoin, kyllä heille ettei se ole ennenkään sillä lääkkeellä kääntynyt.
Mikään ei siis auttanut, pulssi pysyi edelleen korkealla ja minut oltiin valmiit siirtämään paikallisesta terveyskeskuksesta suurempaan yliopistolliseen sairaalaan, kun yks kaks kuin ihme olisi tapahtunut ja rytmi kääntyi sinukseen. Mikä taivaallinen olotila. Neljän tunnin maratoni oli siltä kertaa ohi.

Voin sanoa, että välillä tuli aika epätoivoinen olo, eikö mikään taas auta? Miksi minulla nämä kohtaukset ovat aina niin hankalia? Korkea pulssi aiheuttaa sen, että ei ole voimia edes puhua ja tulee aivan paniikkimainen olo.
Näin sitä taas mennään, siellä se muistuttaa epäsäännöllisin väliajoin. Ei hyvä.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa, miksi emme voisi olla rauhassa näiltä kohtauksilta? Minunkaan sydämessä ei ole todettu mitään muuta ns. vikaa.
Meitä on vaan niin paljon joilla on näitä rytmihäiriöitä ja yhä nuorempia nykyisin. Mistä sekin johtuu?

Vatsaan koskee edelleen, toivon ettei tule lisää oksennuksia. Siitä tuli seuraava pelon aihe.
Yritetään jaksaa vaikka väliin tekee tiukkaa :)