Kaliumin vaikutus sydämeen - kohtauksesta taas sairaalaan

Hei, edellisestä kirjoituksesta ei olekkaan pitkä aika, kun taas tuon terveisiä sairaalasta. Pääsin sieltä eilen pois kun edellisenä päivänä minut sinne ambulanssilla kiidätettiin.

Edellisviikkoisen kohtauksen jälkeen oloni oli aika epämääräinen, minua huimasi ja en voinut oikein hyvin. Sitten alkoivat lisääntyneet lisälyönnit ja toissailtana sellainen kunnon lisälyönti nosti paineet korkealle 115/190 ja pulssi sataseen. Tuli erittäin huono olo ja tunteen, että en voi hengittää. Soitin ambulanssin ja niin taas mentiin. Ensimmäinen sydänfilmi kertoi hapenpuutteesta, joka viittasi sydänkohtaukseen mutta myös toki muuhunkin.

Saatuani annokset asperiinia, nitroa ja beetasalpaajaa paineet alkoivat laskea, mutta varmuudeksi siirrettiin suurempaan sairaalaan. Minua tutkittiin eilinen ja todettiin, ettei se ei ollut sydänkohtaus.

Lääkäri päätti ottaa valtimoverikokeen.

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=139696066

Siitä selvisi, että veressäni on liikaa hiilidioksidia ja kaliumarvot olivat alhaalla. Nämä kaikki vaikuttavat yleiseen olotilaan ja sydämen toimintaan. Niitä arvoja kannattaa pyytää otettavaksi jos on hengenahdistusta,rytmihäiriöitä tms. 

Sain kalium/magnesium lääkityksen ja sitä täytyy nyt seurata, koska liiallinenkin saanti ei ole hyväksi.

Mm. huono hengittäminen, hyperventilointi saattaa nostaa hiilidioksiidin määrää veressä, siksi lääkäri sanoi, että voin seuraavan kerran hengitellä paperipussiin kun tulee kohtaus.

Mitä tästä taas opimme? Sen, että kun terveyskeskuslääkäri minulle torstaipäivänä totesi huimaukseen, että se johtuu niska/hartioista, niin kannattaisi tutkia muutkin vaihtoehdot. Nimenomaan matala kalium aiheuttaa huimausta. Miksi lääkärit eivät ota huomioon kokonaistilannetta, olinhan hänelle kertonut että vasta olin ollut ensiavussa lepatuksen takia. Totesi vain, että sydänlääkärit ottavat kantaa aikanaan. Tässä kyllä kritisoisin terveyskeskuslääkäreitä sen verran, että ottaisivat huomioon laajemmin asioita ja tekisivät tutkimuksia. Nimenomaan potilasta kannattaisi kuunnella, koska potilas tietää kaikita parhaiten minkälainen olotila hänellä on.

Tuntuu, että nykyisin pitäisi netin kautta tutkia mahdolliset vaihtoehdot ja muistaa ehdottaa niitä lääkäreille, joista sitten hän voi mahdollisesti antaa oman arvionsa. En yleistä kaikkiin terveyskeskuslääkäreihin asiaa, mutta ikävän moneen kyllä.

Vatsataudista flutterikohtaukseen - mitäs vielä ?

Hyvää vuodenalkua kaikille blogin lukijoille. Omalla kohdallani vuosi alkoi ikävimmissä merkeissä.
Sairastuin eilen vatsatautiin ja sen tiimoilta oksentaminen aiheutti eteislepatuskohtauksen. Kohtaus alkoi välittömästi kun olin oksentanut, se veti niin tiukalle sydämenkin.
Odottelin puolisen tuntia, että kohtaus menisi ohitse mutta eipä mennyt. Ensiapuun lähdin ja normaalisysteemillä, käyrät jne. Ensin näytti, että se on flimmeriä mutta muuttuikin flutteriin. Pulssi oli n. 160-180 koko ajan. Minulle annettiin suurin mahdollinen määrä beetasalpaajaa suoneen ja sitten kahteen kertaan yritettiin lääkkeellä kääntää rytmiä. Sanoin, kyllä heille ettei se ole ennenkään sillä lääkkeellä kääntynyt.
Mikään ei siis auttanut, pulssi pysyi edelleen korkealla ja minut oltiin valmiit siirtämään paikallisesta terveyskeskuksesta suurempaan yliopistolliseen sairaalaan, kun yks kaks kuin ihme olisi tapahtunut ja rytmi kääntyi sinukseen. Mikä taivaallinen olotila. Neljän tunnin maratoni oli siltä kertaa ohi.

Voin sanoa, että välillä tuli aika epätoivoinen olo, eikö mikään taas auta? Miksi minulla nämä kohtaukset ovat aina niin hankalia? Korkea pulssi aiheuttaa sen, että ei ole voimia edes puhua ja tulee aivan paniikkimainen olo.
Näin sitä taas mennään, siellä se muistuttaa epäsäännöllisin väliajoin. Ei hyvä.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa, miksi emme voisi olla rauhassa näiltä kohtauksilta? Minunkaan sydämessä ei ole todettu mitään muuta ns. vikaa.
Meitä on vaan niin paljon joilla on näitä rytmihäiriöitä ja yhä nuorempia nykyisin. Mistä sekin johtuu?

Vatsaan koskee edelleen, toivon ettei tule lisää oksennuksia. Siitä tuli seuraava pelon aihe.
Yritetään jaksaa vaikka väliin tekee tiukkaa :)