Helmikuuksi suunniteltu ablaatio peruuntui sitten influessan takia. En ollutkaan sairastanut infuenssaa moniin vuosiin, itseasiassa en edes muista milloin. Viikko pedissä ja toinen toipuessa, töissä kylläkin. Siihen meni se ablaatiotilaisuus. Tammikuussa olin flunssassa ja siksi peruuntui silloin.
Uusi yritys olisi nyt 9.4. Asia on edelleen askarruttanut minua. En ole hirveästi saanut vertaistukea, ylipäätään mitään, mikä auttaisi minua suuren kysymyksen ja operaation edessä.
No eilinen flimmerikohtaus oli sitten kai taas muistutus minulle. Sydän alkoi takoa hullun lailla, pulssi 180-200, tuntui että happi loppuu. Pakko oli lähteä heti ensiapuun. Siinä ei voi jäädä odottelemaan, että kyllä tämä tästä.
Selogeenia taas maksimimäärä, yrittivät ehdotella jotain lääkettä jolla rytmi ehkä kääntyisi. Sanoin suoraan, että ne eivät ole koskaan ennenkään auttaneet, en usko, että nytkään.
Siispä kuuden tunnin odottelu ja sitten kardioversio (sähköinen rytminkääntö 150 kj). Sillä se taas asettui, luojan kiitos taas kerran sähköstä.
Mielenkiintoista oli vaan eilen kuulla verhon takaa, kun toinen potilas tuotiin flutterin takia. Hänelle oli tehty vuosi sitten ablaatio ja hänellä oli toinen kohtaus sen jälkeen.
Ajattelin vaan, että ei kai minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä siihen ablaatioon, koska tämä oli minulla jo kuuden kuukauden sisäll neljäs paha kohtaus joka vaati kardioversion.
Toivoisin vielä kuulevani hyviä kokemuksia ablaatiosta, onko kukaan saanut niistä nimenomaan pysyvää apua?
Hyvää alkanutta huhtikuuta, kaipa se siitä vielä kevät tulee :)
Uusi yritys olisi nyt 9.4. Asia on edelleen askarruttanut minua. En ole hirveästi saanut vertaistukea, ylipäätään mitään, mikä auttaisi minua suuren kysymyksen ja operaation edessä.
No eilinen flimmerikohtaus oli sitten kai taas muistutus minulle. Sydän alkoi takoa hullun lailla, pulssi 180-200, tuntui että happi loppuu. Pakko oli lähteä heti ensiapuun. Siinä ei voi jäädä odottelemaan, että kyllä tämä tästä.
Selogeenia taas maksimimäärä, yrittivät ehdotella jotain lääkettä jolla rytmi ehkä kääntyisi. Sanoin suoraan, että ne eivät ole koskaan ennenkään auttaneet, en usko, että nytkään.
Siispä kuuden tunnin odottelu ja sitten kardioversio (sähköinen rytminkääntö 150 kj). Sillä se taas asettui, luojan kiitos taas kerran sähköstä.
Mielenkiintoista oli vaan eilen kuulla verhon takaa, kun toinen potilas tuotiin flutterin takia. Hänelle oli tehty vuosi sitten ablaatio ja hänellä oli toinen kohtaus sen jälkeen.
Ajattelin vaan, että ei kai minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä siihen ablaatioon, koska tämä oli minulla jo kuuden kuukauden sisäll neljäs paha kohtaus joka vaati kardioversion.
Toivoisin vielä kuulevani hyviä kokemuksia ablaatiosta, onko kukaan saanut niistä nimenomaan pysyvää apua?
Hyvää alkanutta huhtikuuta, kaipa se siitä vielä kevät tulee :)
