Joulukuu jo käsillä, syksy suorastaan hujahti ohitse ja ollaan jo joulukuussa.
Heinäkuun ablaatiosta pian viisi kuukautta.
Alkuun pelotti, että mitähän tapahtuu. Olin vielä pitkällä ulkomaan matkalla elokuussa.
Rohkenin lähteä, vaikka ajatuksissa oli, että mitäs jos tuleekin kohtaus...olin kuitenkin varannut matkan jo ennen tietoa ablaatiosta.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, lisälyöntejäkin oli normaalia vähemmän.
En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään paikkoihin jossa ei ole sairaalaa melko lähellä, ajatus siitä että tulisikin massiivinen.kohtaus jossa kaukana, eikä pääsisi sairaalaan.
Niin se vaan rajoittaa elämistä tämäkin ongelma.
Onneksi, kaikki meni hyvin ja muutenkin tähän saakka niitä isoja rytmihäiriökohtauksia ei ole ollut, että sairaalaan olisi tarvinnut lähteä.
Holtteri oli syyskuussa, n. 40 kammio ja eteislisälyöntejä. Se oli hyvä päivä silloin, yleensä niitä on enemmän. Mistä se johtuukaan, että kun laite on, sydän tuntuu menevän paremmin ??
On päiviä, että sydän tuntuu pompahtavan todella pahasti, paineet nousevat ja tulee huono olo.
Aloitin kuntosalinkin marraskuussa, mutta alkuinnostuksen jälkeen taitaa hiipua. Siitä tuli kyllä hyvä olo, ei käy kieltäminen.
On vaan hyväksyttävä, että lisälyönnit jäivät loppuelämäksi, mutta huonomminkin voisi olla. Toisinaan tuntuu, että sydän aikoo lähteä raiteiltaan, mutta varmaan vasemmalle puolelle onnistunut korjaus, on estänyt että ei ole tullut vielä isompaa kohtausta.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 👍
Tässä mielenkiintoinen juttu, täytyy alkaa tutkimaan lisää, minulta nimittäin löytyy rasvaa maksasta...laihdutuksen paikka .
https://www.iltalehti.fi/sydan/a/201712052200582754
Haluan antaa toivoa niille jotka miettivät ablaatiota, jos ei ole muuta vaihtoehtoa, kokeilkaa vielä pelosta huolimatta.
Minulle niitä on tehty jo neljä, viidenteen on mentävä jos aiotaan saada oikea eteinen kuntoon.
Hyvää Joulun odotusta ja tsemppiä 😁
Heinäkuun ablaatiosta pian viisi kuukautta.
Alkuun pelotti, että mitähän tapahtuu. Olin vielä pitkällä ulkomaan matkalla elokuussa.
Rohkenin lähteä, vaikka ajatuksissa oli, että mitäs jos tuleekin kohtaus...olin kuitenkin varannut matkan jo ennen tietoa ablaatiosta.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, lisälyöntejäkin oli normaalia vähemmän.
En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään paikkoihin jossa ei ole sairaalaa melko lähellä, ajatus siitä että tulisikin massiivinen.kohtaus jossa kaukana, eikä pääsisi sairaalaan.
Niin se vaan rajoittaa elämistä tämäkin ongelma.
Onneksi, kaikki meni hyvin ja muutenkin tähän saakka niitä isoja rytmihäiriökohtauksia ei ole ollut, että sairaalaan olisi tarvinnut lähteä.
Holtteri oli syyskuussa, n. 40 kammio ja eteislisälyöntejä. Se oli hyvä päivä silloin, yleensä niitä on enemmän. Mistä se johtuukaan, että kun laite on, sydän tuntuu menevän paremmin ??
On päiviä, että sydän tuntuu pompahtavan todella pahasti, paineet nousevat ja tulee huono olo.
Aloitin kuntosalinkin marraskuussa, mutta alkuinnostuksen jälkeen taitaa hiipua. Siitä tuli kyllä hyvä olo, ei käy kieltäminen.
On vaan hyväksyttävä, että lisälyönnit jäivät loppuelämäksi, mutta huonomminkin voisi olla. Toisinaan tuntuu, että sydän aikoo lähteä raiteiltaan, mutta varmaan vasemmalle puolelle onnistunut korjaus, on estänyt että ei ole tullut vielä isompaa kohtausta.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 👍
Tässä mielenkiintoinen juttu, täytyy alkaa tutkimaan lisää, minulta nimittäin löytyy rasvaa maksasta...laihdutuksen paikka .
https://www.iltalehti.fi/sydan/a/201712052200582754
Haluan antaa toivoa niille jotka miettivät ablaatiota, jos ei ole muuta vaihtoehtoa, kokeilkaa vielä pelosta huolimatta.
Minulle niitä on tehty jo neljä, viidenteen on mentävä jos aiotaan saada oikea eteinen kuntoon.
Hyvää Joulun odotusta ja tsemppiä 😁
