Olinkin saanut muutaman kommentin, mitä minulle kuuluu, kun ei ole kuulunut ? Onko hiljaisuus merkki, että kaikki on hyvin vai onko kiireinen elämä vienyt kaiken energian ? Ehkä näitä molempia voidaan pitää selityksinä :)
Viimeisin ablaatio 2 v. Sitten oli tiukka kokemus mutta se toi apua ja ensiapukäyntejä ei ole ollut sen jälkeen. Päivittäiset lisälyönnit kuitenkin jatkuvat, toisinaan enemmän tai vähemmän. Niiden kanssa on kuitenkin pystynyt elämään ja olemaan.
Sitä edellisen ablaation vaikutus kesti n. 6 vuotta, mutta toivotaan että tämä kestäisi loppuun saakka.
Olen seurannut ja todennut, miten monia nuoria kärsii näistä sydänongelmista eivätkä välttämättä saa apua. Se on surullista kun ajatellaan miten se voi vaikuttaa elämän laatuun.
Miten yksin tavallaan ollaan näiden ongelmien kanssa. Hyvä hoitosuhde tutun ja hyvän sydänlääkärin kanssa olisi ensiarvoisen tärkeä.
Esim. Minä en ole sydänlääkäriä sen ablaation jälkeen nähnyt, ei yhtään tarkistusta tai varmistusta miten menee ?
Toivon, että jokainen saisi apua kun sitä tarvitsee js pystyisi elämään suht normaalia elämää. Sydämen hyvinvoinnilla on niin suuri merkitys meidän elämänlaatuun.
Syksyisin terveisin ❤
