Hyvää vuodenalkua kaikille blogin lukijoille. Omalla kohdallani vuosi alkoi ikävimmissä merkeissä.
Sairastuin eilen vatsatautiin ja sen tiimoilta oksentaminen aiheutti eteislepatuskohtauksen. Kohtaus alkoi välittömästi kun olin oksentanut, se veti niin tiukalle sydämenkin.
Odottelin puolisen tuntia, että kohtaus menisi ohitse mutta eipä mennyt. Ensiapuun lähdin ja normaalisysteemillä, käyrät jne. Ensin näytti, että se on flimmeriä mutta muuttuikin flutteriin. Pulssi oli n. 160-180 koko ajan. Minulle annettiin suurin mahdollinen määrä beetasalpaajaa suoneen ja sitten kahteen kertaan yritettiin lääkkeellä kääntää rytmiä. Sanoin, kyllä heille ettei se ole ennenkään sillä lääkkeellä kääntynyt.
Mikään ei siis auttanut, pulssi pysyi edelleen korkealla ja minut oltiin valmiit siirtämään paikallisesta terveyskeskuksesta suurempaan yliopistolliseen sairaalaan, kun yks kaks kuin ihme olisi tapahtunut ja rytmi kääntyi sinukseen. Mikä taivaallinen olotila. Neljän tunnin maratoni oli siltä kertaa ohi.
Voin sanoa, että välillä tuli aika epätoivoinen olo, eikö mikään taas auta? Miksi minulla nämä kohtaukset ovat aina niin hankalia? Korkea pulssi aiheuttaa sen, että ei ole voimia edes puhua ja tulee aivan paniikkimainen olo.
Näin sitä taas mennään, siellä se muistuttaa epäsäännöllisin väliajoin. Ei hyvä.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa, miksi emme voisi olla rauhassa näiltä kohtauksilta? Minunkaan sydämessä ei ole todettu mitään muuta ns. vikaa.
Meitä on vaan niin paljon joilla on näitä rytmihäiriöitä ja yhä nuorempia nykyisin. Mistä sekin johtuu?
Vatsaan koskee edelleen, toivon ettei tule lisää oksennuksia. Siitä tuli seuraava pelon aihe.
Yritetään jaksaa vaikka väliin tekee tiukkaa :)
Sairastuin eilen vatsatautiin ja sen tiimoilta oksentaminen aiheutti eteislepatuskohtauksen. Kohtaus alkoi välittömästi kun olin oksentanut, se veti niin tiukalle sydämenkin.
Odottelin puolisen tuntia, että kohtaus menisi ohitse mutta eipä mennyt. Ensiapuun lähdin ja normaalisysteemillä, käyrät jne. Ensin näytti, että se on flimmeriä mutta muuttuikin flutteriin. Pulssi oli n. 160-180 koko ajan. Minulle annettiin suurin mahdollinen määrä beetasalpaajaa suoneen ja sitten kahteen kertaan yritettiin lääkkeellä kääntää rytmiä. Sanoin, kyllä heille ettei se ole ennenkään sillä lääkkeellä kääntynyt.
Mikään ei siis auttanut, pulssi pysyi edelleen korkealla ja minut oltiin valmiit siirtämään paikallisesta terveyskeskuksesta suurempaan yliopistolliseen sairaalaan, kun yks kaks kuin ihme olisi tapahtunut ja rytmi kääntyi sinukseen. Mikä taivaallinen olotila. Neljän tunnin maratoni oli siltä kertaa ohi.
Voin sanoa, että välillä tuli aika epätoivoinen olo, eikö mikään taas auta? Miksi minulla nämä kohtaukset ovat aina niin hankalia? Korkea pulssi aiheuttaa sen, että ei ole voimia edes puhua ja tulee aivan paniikkimainen olo.
Näin sitä taas mennään, siellä se muistuttaa epäsäännöllisin väliajoin. Ei hyvä.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa, miksi emme voisi olla rauhassa näiltä kohtauksilta? Minunkaan sydämessä ei ole todettu mitään muuta ns. vikaa.
Meitä on vaan niin paljon joilla on näitä rytmihäiriöitä ja yhä nuorempia nykyisin. Mistä sekin johtuu?
Vatsaan koskee edelleen, toivon ettei tule lisää oksennuksia. Siitä tuli seuraava pelon aihe.
Yritetään jaksaa vaikka väliin tekee tiukkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti