Flutteri/flimmeri kohtaus pitkästä aikaa

Hei vaan, pitkästä aikaa. Tässä on ollut taas kaikenlaista ikävää tapahtumaa ja siksi en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Päivittäiset lisälyönnit ja tuntemukseni ovat jatkuneet nyt kolme vuotta ilman sen suurempia hässäköitä, mutta elokuun alussa tunsin töissä yks kaks kun sydän muljahti pahasti ja siitä alkoi varsinainen episodi. 
Tuntui että pyörryn, vatsa meni sekaisin ja olo tuntui kaikin puolin sekavalle. Minulle soitettiin ambulanssi ja hetken kuluttua se tulikin. Pulssi oli 230 ja ambulanssimiehet yrittivät löytää suonta, jotta saisivat annettua sydämeen lääkkeen joka kääntää rytmin. 
Ainakin 45 min.he etsivät suonta, kerran luulivat, että se meni suoneen ja laittoivat lääkkeen. Sehän tuntuu kovana kipuna sydämessä, mutta minulla se tuntuikin hauislihaksessa, tippa ei siis sittenkään ollut oikeassa paikassa.
He päättivät lähteä ensiapuun, jonka pihassa he vihdoin saivat tipan käteen ja uudestaan tuota sydänlääkettä, ei vaikutusta. Lääkäri yritti vielä ensiavussa kääntää sitä sillä lääkkeellä ja voin sanoa, että se ei tunnu mukavalle. Pulssi hakkasi edelleen yli 200.  Se ei kääntynyt vieläkään.
Sitten annettiin sydämen sykettä hidastavaa lääkettä, jolloin pulssi laski n. 160-170 ja siinä vaiheessa vasta voitiin todeta,että kyseessä on flutteri, joka sitten kääntyi flimmeriin. Lääkettä annettiin, niin paljon kun sitä voidaan antaa, mutta rytmi ei kääntynyt. Viimeinen vaihtoehto, sähköinen rytminsiirto. Sitä piti odotella 4 tuntia, koska olin syönyt aamupalan.
Vihdoin sain humautuksen ja pam ... onneksi ensimmäisellä kääntyi. Pari tuntia lepäilyä ja sitten kotiin.

Olo oli todella pettynyt ja surullinen, miksi monien ablaatioiden jälkeen ja monen vuoden jälkeen tämä piti tulla ja kokea taas. Pettymys oli todella suuri. Samalla viikolla olin lähdössä viiden vuoden jälkeen etelän matkalle ja ajattelin, että en pääse nyt edes sinnekään. En uskalla lähteä lentokoneeseen jos vaikka siellä sattuu sama tilanne.
Seuraavana päivänä töissä ihmettelivät miten olin jo töissä, lääkärin mukaan ei tarvita mitään lomia joten en siten voinut muutakaan, toisaalta parempi sain muuta ajateltavaa.

Torstaihin saakka olo oli väsynyt ja huono, mutta kun perjantai koitti ja matkalle lähtö, päätin rohkeasti lähteä. Ajattelin, että olin viisi vuotta odottanut enkä uskaltanut lähteä mihinkään ja juuri nyt piti sattua tämä episodi, en halunnut menettää suunniteltua lomaani.
Pääsin matkaan ja ensimmäisen viikon aikana (vaikka oli todella kuuma (35 astetta), en tuntenut paljon lainkaan lisälyöntejä, olo oli mainio, seuraavalla viikolla niitä oli hieman enemmän, mutta yritin olla välittämättä. Selvisin voittajana matkalta siinä mielessä, että ei tarvinnut turvautua lääkäriin ja sydän pysyi kilttinä. Olen suunnattoman onnellinen, että uskaltauduin matkalle kaikesta huolimatta. Se antoi minulle voimia ja muuta ajateltavaa.

Mikä aiheutti tuon kohtauksen, oliko se sen hormoonihoidon syytä?? Minulla todettiin nyt viime tutkimuksessa sydämen vajaatoimintaa ja sitä tutkitaan tulevalla viikolla lisää. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Haluan vain sanoa, uskaltakaa olla rohkeita vaikka olisi vaikeaa, joskus se kannattaa.