Translate

tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua ja terveyttä kaikille 2020

Hyvää Joulua kaikille 🎄❄🎁

Lahja jota varmaan kaikki toivomme, on terveyttä !
Mutta koska se ei ole aina meidän käsissämme, täytyy joskus vaan tyytyä kohtaloon.

Yritetään löytää pienistäkin asioista ilon aiheita, ehkä siten jaksamme kohdata terveydelliset haasteemme.

Onnellista Uutta Vuotta 2020.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Nuorten sydämen häiriöt

Olen huomannut miten nuorempien, varsinkin naisten rytmihäiriöt ovat todella yleisiä. Seuraan Facebookissa Rytmihäiriöryhmää ja esim. Siellä olen törmännyt asiaan. Mistä sitten johtuu kyseinen asia, on vaikea sanoa.

Itse näin kypsemmällä iällä vaan tunnen paljon myötätuntoa heitä kohtaan. Nuoria, elämä edessä ja mitä ikävämpiä sydänvaivoja. En halua asiaa voivotella, mutta heidän kirjoituksista näkee ja tuntee sen ahdistuksen määrän. Moni ei voi liikkua ja urheilla, matkustella, käydä jopa töissä. Senhän moni saa kuulla lääkäriltään, että harmittomia ne ovat, kun käyvät tutkituttamassa rytmihäiriöitä, mutta todella elämää rajoittavia asioita ne kuitenkin ovat.

Tuokin ryhmä antaa sitä vertaistukea, jota varmaan me kaikki kaipaamme. Tämän blogin aikoinaan perustin myös siinä mielessä.  On mukavampaa murehtia yhdessä ja huomata, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa.

Niinpä kiitänkin teitä jotka olette seuranneet blogiani. En ole kovin ahkeraan enää kirjoittanut, ehkä siksi että sydän on hieman rauhoittunut.
Toisinaan kun luen kirjoituksiani, tuntuvat ne jopa vierailta. Ehkä siksi, etten muista enää niin yksityiskohtaisesti kaikkia huonoja päiviä, hetkiä ja tapahtumia. Tämä on ollut tavallaan kuin sydänpäiväkirja, ei sydän suruista vaan siitä miten tämä elämä, ei niin kiltin sydämen kanssa onnistuu.

Hyvää Joulun odotusta, huomenna on ensimmäinen adventti.
Nautitaan jokaisesta päivästä ❤

lauantai 24. elokuuta 2019

Jokainen päivä sydän mielessä

Sydänterveydestä puhutaan paljon, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyisi syödä oikein, liikkua riittävästi, nukkua hyvin jne. Kuullostaa helpolle, mutta ... joskus ei vaan jaksa. Miltä sinusta tuntuu ?

Ei ole sellaista päivää
etteikö olisi lisälyöntejä ja mielessä joka päivä se, että milloin tulee lähtö ensiapuun. Vaikka viimeisestä kerrasta on yli vuosi, silti se on niin tuoreena mielessä.

Pelko siitä miten siinä käy, saadaanko tilanne hallintaan. Nyt kun kohtauksia ei ole ollut, jännittää sekin millainen tulee olemaan ensimmäinen tämän viimeisimmän ablaation jälkeen. Koska aina ablaatio muuttaa sydämen johtoratoja ja sitä mukaa sen käyttäytymistä.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se vähän menee.

Facebookista löysin ryhmän rytmihäiriöistä kärsiville, kurkkaa sivustolle jos kiinnostaa. Ei ole minun perustama ryhmä.

Iloa syksyyn kaikesta huolimatta, nautitaan niistä pienistä asioista :)




sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Päivä kerrallaan

Pitkästä aikaa  ..ilmeisesti kun olotila on suhteellisen ok, unohdan blogini 😂
Se onkin ollut väylä purkaa tuntoja silloin kun tilanne on ollut hankala.
Ei pitäisi ajatella, mutta nyt kuitenkin tuli mieleen, että siitä on vähän yli vuosi, kun sain viimeisimmän pahan rytmihäiriökohtauksen. Jos ei lasketa sitä, mikä aiheutettiin heinäkuun ablaatiossa ilmeisesti tarkoituksella.
Pitäisi siis olla tyytyväinen, että ablaatiosta oli siis apua, kohtaukset ovat olleet poissa. En vaan, ehkä osaa vielä aidosti iloita. Päivittäiset lisälyönnit pitävät siitä huolen, että ne muistuttavat pahimmasta mahdollisuudesta. Viimeisin ensiapukäynti vuosi sitten on kirkkaana vielä mielessä, ei se unohdu näköjään ihan heti ??

Summa summarum, näillä mennään eteenpäin. Vaikka kaikki suht ok, rajoittaa se kuitenkin edelleen elämää, en uskalla suunnitella matkoja kauas sairaaloista yms.
Mietityttää, millainen tulee olemaan ensimmäinen kohtaus tuon ablaation jälkeen, kun ei ole vielä kokemusta miten ablaatio vaikutti sydämeen...turhaa ehkä miettiä mitään etukäteen..

Aurinkoista kevättä kaikille, toivottavasti teillä sydän sykkii paremmin ja antaa rauhan nauttia elämästä.





tiistai 11. joulukuuta 2018

Vihdoin päivitystä, vannomatta paras

Joulukuu jo käsillä, syksy suorastaan hujahti ohitse ja ollaan jo joulukuussa.
Heinäkuun ablaatiosta pian viisi kuukautta.
Alkuun pelotti, että mitähän tapahtuu. Olin vielä pitkällä ulkomaan matkalla elokuussa.
Rohkenin lähteä, vaikka ajatuksissa oli, että mitäs jos tuleekin kohtaus...olin kuitenkin varannut matkan jo ennen tietoa ablaatiosta.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, lisälyöntejäkin oli normaalia vähemmän.
En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään paikkoihin jossa ei ole sairaalaa melko lähellä, ajatus siitä että tulisikin massiivinen.kohtaus jossa kaukana, eikä pääsisi sairaalaan.
Niin se vaan rajoittaa elämistä tämäkin ongelma.

Onneksi, kaikki meni hyvin ja muutenkin tähän saakka niitä isoja rytmihäiriökohtauksia ei ole ollut, että sairaalaan olisi tarvinnut lähteä.
Holtteri oli syyskuussa, n. 40 kammio ja eteislisälyöntejä. Se oli hyvä päivä silloin, yleensä niitä on enemmän. Mistä se johtuukaan, että kun laite on, sydän tuntuu menevän paremmin ??

On päiviä, että sydän tuntuu pompahtavan todella pahasti, paineet nousevat ja tulee huono olo.

Aloitin kuntosalinkin marraskuussa, mutta alkuinnostuksen jälkeen taitaa hiipua. Siitä tuli kyllä hyvä olo, ei käy kieltäminen.

On vaan hyväksyttävä, että lisälyönnit jäivät loppuelämäksi, mutta huonomminkin voisi olla. Toisinaan tuntuu, että sydän aikoo lähteä raiteiltaan, mutta varmaan vasemmalle puolelle onnistunut korjaus, on estänyt että ei ole tullut vielä isompaa kohtausta.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 👍

Tässä mielenkiintoinen juttu, täytyy alkaa tutkimaan lisää, minulta nimittäin löytyy rasvaa maksasta...laihdutuksen paikka .
https://www.iltalehti.fi/sydan/a/201712052200582754

Haluan antaa toivoa niille jotka miettivät ablaatiota, jos ei ole muuta vaihtoehtoa, kokeilkaa vielä pelosta huolimatta.
Minulle niitä on tehty jo neljä, viidenteen on mentävä jos aiotaan saada oikea eteinen kuntoon.

Hyvää Joulun odotusta ja tsemppiä 😁


perjantai 20. heinäkuuta 2018

Ablaatiohoito 20.7.2018

20.7.2018 Juuri menossa ablaatioon...
Saa nähdä miten menee 😱

22.7.2018 Ablaatiohoito tehtiin ja kesti yhteensä kuusi tuntia.
Vasen eteinen saatiin tarkistettua ja tehtyä korjauspolttoja. Kipu oli väliin aika kovaa mutta onneksi sain kipulääkettä.
Oltiin puoli välissä kunnes siirryttiin oikeaan eteiseen, ajattelinkin että kaikki on mennyt hyvin siihen mennessä.
Kunnes alettiin tutkimaan oikeaa eteistä ja härkkiminen sinne laukaisi massiivisen sekalaisen rytmihäiriön, pulssi kohosi 230 ja olo oli sen mukainen. Tilanne saatiin haltuun lääkkeellä ja pienen odottelun jälkeen rytmi palautui normaaliksi. Kunnes taas alettiin härkkiä, iski uusi rytmihäiriö. Ablaatiota ei voitu suorittaa loppuun, en tiedä siksikö, että rytmihäiriö tuli päälle vai siksikö että heidän työaikansa oli päättymässä ja oli perjantai ??? Minut vielä.nukutettiin ja tehtiin kardioversio. Hienoa ?!!!
Kaikki jäi avoimeksi miten tästä jatketaan, tuleeko uusi kutsu ablaatioon vai mikä on tilanne. Lääkehuuruissa ollessani, en muista mitä lääkäri sanoi. Minut kotiutettiin samana iltana ja tässä sitä taas ollaan. Nyt tiedetään missä ongelma piilee mutta miten se korjataan ?

Eli tästä oli kai sitten jotain hyötyä, mutta en tiedä milloin se näkyy. Mielelläni olisin kuullut lääkärin sanat, että nyt on saatu ongelma hoidettua. Minulle on tehty jo neljä ablaatiohoitoa, kai se on vielä mentävä viidenteen, jos silloin saisivat korjattua ongelman.

Ylitin kuitenkin pelkoni ja viimein rohkaistuin menemään ko. operaatioon...eilen jo siivoilin kevyesti ja huomenna töihin....

... elämä onneksi jatkuu.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Uuteen ablaatioon vai ei ?

Pitkästä aikaa kirjoitan, joku tiedustelikin mikä on tilanne olenko mennyt ablaatioon yms.

Monien kohtausten ja ablaation siirtojen jälkeen, en ole vielä mennyt. Syitä on monia ja olen miettinyt mikä olisi järkevää ? Ottaa riskejä ja mennä, ehkä kaikki korjautuu tällä kertaa tai sitten ei.

Nyt kun olen käynyt epikriisini 10 vuoden ajalta läpi ja edelliset ablaatiot vielä mielessä, en olekkaan niin varma siitä ablaatiosta mikä on tuossa ensi viikolla tulossa. Olen lukenut ja keskustellut, miten ablaatiot aiheuttavat sydämeen arpikudosta ja se taas provosoi eteislepatukseen, jota minullakin on ollut viime aikoina ihan riittävästi. Myös päivittäiset lukuisat lisälyönnit tulivat ison ablaation jälkeen.

En sano, että jokaisen pitäisi olla menemättä ablaatioon, mutta kannattaa harkita jos se varsinkin on tehty jo useita kertoja. Siihen liittyy omat riskit ja niistä ei ikävä kyllä aina kerrota tarkasti.
Suomessa on kuollutkin joku ko. operaatioon.

Jokaisen on tietysti kohdallaan mietittävä mikä on parasta. Emme ole  kardiologeja, mutta meidän sydämestä on kysymys, joten toivon että pääsette kunnon lääkäreiden hoitoon.

Itse olen menossa vielä ensi viikolla Helsinkiin kardiologi Pekka Raatikaisen vastaanotolle, haluan saada toisenkin mielipiteen kohdallani.

http://www.kansanterveys.fi/sydan-ja-verisuonet/eteisvarinaepidemia-kuriin

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/husin-kardiologi-teki-katetriablaation-dubaista-helsinkiin/fabb5328-d69c-4e35-8762-042bf3a91816


Puolen vuoden aikana minulla oli kuusi massiivista kohtausta, joista tämän viimeisin huhtikuun lopulla oli pahin. Silloin vannoin, että menen ablaatioon, mutta sitten taas kun olen asiaa pohtinut, entä jos kaikki menee taas huonommin sen jälkeen ja tulee taas uutta arpikudosta?

Mielellään kuulisin muiden kokemuksia useista ablaatioista ja miten ne ovat auttaneet ?

Aurinkoista kesää ja hyvää mieltä.... sitä kaikki tarvitaan :)