Sydänlääkärini eli ihan rytmihäiriölääkärini soitti eilen. Olinkin odottanut soittoa, koska edellisestä "keikasta" joka oli lokakuun alussa oli mennyt melkein kaksi kuukautta. Ensiapulääkäri sanoi silloin minulle, että hän konsultoi sitten hoitavaa lääkäriäni. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minun kohdalla vaihtoehtoja tämän ongelman hoitamiseen ei kovin paljoa ole. Ongelmana lääkärin mukaan on kohtauksissa ilmenevä korkea pulssi, joka on ollut n. 230. Se on hänen mukaan jopa hengenvaarallista. Miten lohduttavaa kuulla sekin asia ...
Vaihteleva flimmeri ja flutteri ovat myöskin hankala tilanne, koska toinen lääke ei käy taas siihen jos tulee myös flutteria. Korkeat maksa-arvot taas estävät toisen lääkkeen oton. Mitä jää jäljelle, uusi ablaatio.
Ensimmäinenhän ei onnistunut v. 2011 sen takia koska sydänlihas oli niin kovaa. Kysyinkin häneltä, onko se jotenkin nyt pehmentynyt. Hän vaan totesi että ei mutta, arpikudosta voidaan kuitenkin jotenkin polttaa uudestaan, se voidaan tehdä myös käsin (viimeksi tehtiin magneettinavigoinnilla) jolloin käsin saadaan voimaa lisää, mutta se taas voi vaurioittaa sydäntä ja tulla pahempi ongelma. No en tietenkään haluaa pahempaa ongelmaa.
En saanut lääkäristä selvää mikä olisi kohdallani sitten parasta? Hän toi koko ajan esiin ablaation vaaroja, jotka tietysti ovat totta. Mutta edellisen kerran v.2011 lääkäri ei koko aikaa niistä puhunut?
Nyt tutkitaan vielä sepeltauti, ettei sitä vaan ole koska silloin Tampocorlääkettä ei voi ottaa.
Voisinpa vain todeta, että löytäisinpä kunnon rytmihäiriölääkärin joka voisi tuoda vaihtoehdot selkeästi esille, eikä pelotella kaikella. Ei jäänyt mitenkään miellyttävä olo hänen puhelustaan, päinvastoin pelkoni kasvoi ja tulin erittäin surulliseksi siitä, että turvallisia vaihtoehtoja ei ole. Joudun elämään lopun elämääni tämän ongelman kanssa ja pelkäämään, milloin seuraava kohtaus tulee.
Olen vähän päälle 50 ja haluaisin nauttia vielä elämästä, enkä elää jatkuvien lisälyöntien, kohtauksien ja pelkojen kanssa.
Kerran taas mietin, miksi juuri minulle piti tulla tämä ongelma? Mutta toisaalta tiedän, että en ole ainoa... tätä blogiakin lukeaa moni saman ongelman omaava. Yrittäkää jaksaa :)
Minun kohdalla vaihtoehtoja tämän ongelman hoitamiseen ei kovin paljoa ole. Ongelmana lääkärin mukaan on kohtauksissa ilmenevä korkea pulssi, joka on ollut n. 230. Se on hänen mukaan jopa hengenvaarallista. Miten lohduttavaa kuulla sekin asia ...
Vaihteleva flimmeri ja flutteri ovat myöskin hankala tilanne, koska toinen lääke ei käy taas siihen jos tulee myös flutteria. Korkeat maksa-arvot taas estävät toisen lääkkeen oton. Mitä jää jäljelle, uusi ablaatio.
Ensimmäinenhän ei onnistunut v. 2011 sen takia koska sydänlihas oli niin kovaa. Kysyinkin häneltä, onko se jotenkin nyt pehmentynyt. Hän vaan totesi että ei mutta, arpikudosta voidaan kuitenkin jotenkin polttaa uudestaan, se voidaan tehdä myös käsin (viimeksi tehtiin magneettinavigoinnilla) jolloin käsin saadaan voimaa lisää, mutta se taas voi vaurioittaa sydäntä ja tulla pahempi ongelma. No en tietenkään haluaa pahempaa ongelmaa.
En saanut lääkäristä selvää mikä olisi kohdallani sitten parasta? Hän toi koko ajan esiin ablaation vaaroja, jotka tietysti ovat totta. Mutta edellisen kerran v.2011 lääkäri ei koko aikaa niistä puhunut?
Nyt tutkitaan vielä sepeltauti, ettei sitä vaan ole koska silloin Tampocorlääkettä ei voi ottaa.
Voisinpa vain todeta, että löytäisinpä kunnon rytmihäiriölääkärin joka voisi tuoda vaihtoehdot selkeästi esille, eikä pelotella kaikella. Ei jäänyt mitenkään miellyttävä olo hänen puhelustaan, päinvastoin pelkoni kasvoi ja tulin erittäin surulliseksi siitä, että turvallisia vaihtoehtoja ei ole. Joudun elämään lopun elämääni tämän ongelman kanssa ja pelkäämään, milloin seuraava kohtaus tulee.
Olen vähän päälle 50 ja haluaisin nauttia vielä elämästä, enkä elää jatkuvien lisälyöntien, kohtauksien ja pelkojen kanssa.
Kerran taas mietin, miksi juuri minulle piti tulla tämä ongelma? Mutta toisaalta tiedän, että en ole ainoa... tätä blogiakin lukeaa moni saman ongelman omaava. Yrittäkää jaksaa :)
