Sähköinen rytminsiirto

Kävin aamulla inr kokeissa ja tapasin siellä vanhan tuttavani. Keskusteltuamme kuulumiset, hän totesi että flimmeri on alkanut vaivaamaan. Olivat yrittäneet kääntää sähköllä ja oli kestänytkin muutaman viikon ja sen jälkeen taas oli kääntynyt flimmeriin. Hänelle oli vaan sitten todettu, että näin pian edellisen sähköisen käännöksen jälkeen ei ole sydämelle hyväksi tehdä uutta iskua ?! Minä en ollut kuullutkaan aikaisemmin tuollaisesta, olisi mielenkiintoista kuulla onko kellään muilla kokemuksia vastaavasta, että liian tiheään ei saa tehdä? Nyt hän sitten on vaan sen flimmerinsä kanssa syö marevania ja beetasalpaajaa? Itselläni flimmerit olivat aina niin rajuja, etten pystynyt vaan olemaan, minun oli pakko saada joku joka sen pysäytti, koska melkein 200 pulssi, ei ollut hyväksi pidemmän aikaa. Siitä tullaankin siihen toiseen mielenkiintoiseen asiaan, toisilla pulssi ei nouse paljonkaan vaikka on flimmeri päällä ja toisilla se on taivaissa. Eli tässäkin on monenlaista variaatiota.

Olisi mukava kuulla mitä kuuluu blogin seuraajille, mikä teillä on olotila jne. toivottavasti parempi :)

Muutama mielenkiintoinen linkki:

http://www.terve.fi/eteisvarina/eteisvarina

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=DDA2A2CA68BEB4AF71A8F84AE2A58AE1?id=hoi50036 

http://www.tunnepulssisi.fi/eteisvarinan-abc/eteisvarinan-hoito/rytminsiirto.html 

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/rytmi-veressa/#.VJP33dYD4A 

Mulajhteluista mielipahaa

Ei niihin vaan ikinä näy tottuvan, vaikka monia vuosia taistelenkin asian kanssa. Kuitenkin kun olin tässä töissä, niin niiden kanssa pärjäsi, eivätkä olleet niin voimakkaita? Nyt kun olen sairauslomalla, sydänkin alkoi villiintyä ja pomppia ihan miten sattuu ... eilen illalla piti ottaa ihan rauhoittava ja se sitten auttoi sydämeenkin. 

Mikähän siinä on, että keskushermostoa rauhoittavat lääkkeet auttavat sitten sydämeen? En haluaisi kuitenkaan tulla niistä aineista riippuvaiseksi, mutta jos se on ainut joka auttaa? Onko muilla kokemuksia, mikä avuksi kun alkaa oikein sydän innostua?

Alkaa tulla taas ahdistavia tuntemuksia ja ajatuksia ... :(

Leikkauksesta toipumista ja pohdiskelua sydämen tilanteesta

Neljä päivää sitten tehtiin rintasyöpäleikkaukseni ja olen siitä nyt toipumassa hyvää vauhtia. 
Jo viikko ennen leikkausta rytmihäiriöt eli lisälyönnit lisääntyivät huomattavasti, kun taas sitten ollessani sairaalassa pari päivää, huomasin, että niitä oli paljon vähemmän. Kuuluuko kiitos suurelle määrälle erilaisia kipu ym. nukutuslääkkeitä vai mistä se johtui? 
Nyt ollaan taas palattu samaan tahtiin, eli häiriöitä on vähän päästä, eilen tuli ihan kunnon heikotuskohtauskin, johtuiko se sydämestä vai mistä? 

Mikään asia tähän asti minua ei ole harmittanut ja synkistänyt kuin tämä sydänasia, ei edes tämä syöpä. Syöpä saadaan hyvällä tuurilla leikkauksella ja hoidoilla hoidettua mutta näihin jatkuviin sydämen häiriöiden ei tässä maailmassa tunnu olevan lääkettä? Hyvänlaatuisihan ne ovat, sanovat lääkäritkin, mutta silti ne vaikuttavat minun elämän laatuun ja mielen tasapainoon, sillä ei kai sitten ole merkitystä? Olen niin väsynyt, toivoisin että saisin edes yhden päivän etten tuntisi yhtään ainoa "syrjähyppyä" sydämessäni, mutta se lie liikaa vaadittu?

Ikävä asia joka ei järkyttänyt

Niin siinä kävi, että odotus "palkittiin" ja sain kuulla, että kyhmy jonka löysin oli sitten rintasyöpä. Nyt odotan mahdollisimman pian leikkaukseen pääsyä, sädehoitojen alkua ja mitäkaikkeamuutasetuotullessaan-asioita. Asia ei sinänsä minua yllättänyt tai järkyttänyt, aivan kuin olisin sen arvannut? Mietin vaan mistä tämä rauhallisuus johtuu, miksi en panikoi ja ole kauhistunut??? Olenko jotenkin outo?

Eilen käytyäni lääkärin vastaanotolla sain lisävalaistusta, että leikkaus tullaan tekemään ns. rinnan säästävänä, mutta koska näin tehdään, silloin sädehoidot ovat välttämättömiä. Loppuhoidot sitten riippuvat patologin loppulausunnosta, kun syöpä saadaan leikattua. Viisi viikkoa ja viisi kertaa viikossa, matkustettava 150 km päivässä, no sehän käy ihan työstä ? Ja mitä kaikkea siihen vielä liittyykään, mistä en vielä tiedä mitään. Olen aika noviisi tällä syöpäsaralla vaikka vuosi sitten sain sen tyvisolusyövän.

Mutta pettynyt olen siihen, että kaikkien sairauksien lisäksi sain vielä tämän. Olen "vasta" 51-vuotias ja sairastanut 30-vuotiaasta kaikki mahdolliset sairaudet. Pari vuotta sitten sanoinkin leikkimielisesti: "että mitäs seuraavaksi, vaikka syöpä kun sitä ei ole vielä ollut" .... ja kuinkas ollakkaan, ei pitäisi sanoa mitä "toivoo" ...

Mutta kaikki on kestettävä ja hoidettava, periksi ei anneta. Harmittaa tuleva pitkä sairausloma, sekään ei ole niin mukavaa. Ei pitäisi kuitenkaan valittaa, kun saa kuitenkin hyvän hoidon ja kaikki selviää, jos selviää. En aio ruveta vatvomaan enempää asiaa täällä blogissa, tämänhän on "pyhitetty" sydämen asioille. Mutta joskus asia saattaa vilahtaa jos siltä tuntuu. Toki kohtalotovereilta otan vastaan vinkkejä ym. jos haluatte antaa.