Translate

lauantai 24. elokuuta 2019

Jokainen päivä sydän mielessä

Sydänterveydestä puhutaan paljon, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyisi syödä oikein, liikkua riittävästi, nukkua hyvin jne. Kuullostaa helpolle, mutta ... joskus ei vaan jaksa. Miltä sinusta tuntuu ?

Ei ole sellaista päivää
etteikö olisi lisälyöntejä ja mielessä joka päivä se, että milloin tulee lähtö ensiapuun. Vaikka viimeisestä kerrasta on yli vuosi, silti se on niin tuoreena mielessä.

Pelko siitä miten siinä käy, saadaanko tilanne hallintaan. Nyt kun kohtauksia ei ole ollut, jännittää sekin millainen tulee olemaan ensimmäinen tämän viimeisimmän ablaation jälkeen. Koska aina ablaatio muuttaa sydämen johtoratoja ja sitä mukaa sen käyttäytymistä.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se vähän menee.

Facebookista löysin ryhmän rytmihäiriöistä kärsiville, kurkkaa sivustolle jos kiinnostaa. Ei ole minun perustama ryhmä.

Iloa syksyyn kaikesta huolimatta, nautitaan niistä pienistä asioista :)




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulle tehtiin viime viikolla neljäs ablaatio flimmeri ja lisälyöntien takia, lisälyönnit on eteis- ja kammioperäisiä. Tätä edellinen ablaatio tehtiin huhtikuussa tänä vuonna, rytmihäiriöitä on lähes päivittäin. Enää en aio ablaatioon mennä, tuntuu, että rytmihäiriöt vain muuttavat muotoaan joka ablaatioon jälkeen. Lisäksi tällä kertaa hoito oli ahdistava ja kivulias kipulääkkeestä huolimatta. Ehkä olisin tarvinnut rauhoittavaa lisäksi.
Minulla nämä rytmihäiriöt ovat menneet jo ns. pään sisälle, tuntuu, että on kehittymässä hyvää vauhtia paniikkihäiriö oireiden vuoksi. Kaikki juontaa tammikuuhun 2018. Silloin tehtiin ablaatio ja Tambocor-lääke oli tarkoitus mennä kuukauden ablaatioon jälkeen. Viikon sairausloman jälkeen olin lähdössä autolla töihin. Lähtiessäni rinnassa tuntui muljahteluita ja outoa oloa, mutta lähdin kuitenkin. Matkan edetessä sormia ja jalkoja rupesi tikkuilemaan ja tuntui että happi loppuu ja henki lähtee. Sain ajettua sivuun ja soitettua ambulanssin, olin jo pyörtymisen rajamailla. Pulssi oli n. 230, johtui luultavasti Tambocorista. Kokemus oli äärimmäisen pelottava. Tuo kokemus aiheutti sen, että jos autolla ajaessa on tykytyksiä, alkaa paniikki ja ahdistus nousta pintaan, ja auto on pysäytettävä. Pulssihan nousee tietysti vielä enemmän ja lyö flimmerin päälle ja paniikki kasvaa entisestään... melkoinen kierre josta tuntuu, ettei ole ulospääsyä. Työmatkaa minulla on 30 km suuntaansa, mutta autoilusta on tullut ahdistavaa, töissä on silti käytävä. Kammiotakya ei ole ollut kuin sen yhden kerran, mutta sillä oli näin kauaskantoiset seuraukset. Psykiatrilta varmaan täytyy lähteä apua hakemaan.



Ann'S kirjoitti...

Kiitos kun kirjoitit ja kerroit oman tarinasi. Jokaisella se on oman näköinen ja mikä toiselle sopii, ei käy toiselle. Minäkin olen miettinyt tuota ablaatiota, joidenkin vuosien jälkeen ne rytmihäiriöt aina pahenevat ja tulevat uudestaan. Mutta on ihmisiä, joilla ne eivät tule ?
Minulla kun on ollut eteislepatusta myöskin, niin Tambocoria ei silloin voi käyttää. Minulla oli joskus Cordarone, mutta lääkärit eivät mielellään kuulemma nuoremmille sitä anna, vakavien haittavaikutusten vuoksi.
Tuohon paniikki häiriöön sinun on mahdollista saada lääkitys, se voi auttaa pahimman yli.
Tiedän tuon tunteen, ajan kanssa tuo varmasti menee ohi. Monta kertaa paniikki iskee juuri kulkuneuvoissa.
Toivotaan, että tämä ablaatio toisi sinulle pysyvämmän helpotuksen. Tsemppiä elämään ❤

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos❤️