Translate

lauantai 7. helmikuuta 2015

Sädehoidot ja sydän

Niin ovat sädehoidot alkaneet ja takana seitsemän kertaa, jäljellä 18. Pitkät matkat hoitavaan sairaalaan ja siihen työpäivät päälle ovat hieman väsyttäneet. Viime yön kymmenen tunnin unet auttoivat hieman asiaa. Olen huomannut, että jos on väsynyt niin rytmihäiriöitä on enemmän. Eilenkin niitä oli kyllä heti aamusta, siihen saakka kunnes kuukahdin sänkyyn. Koko ajan ja monia kertoja, eteis- ja kammiolisälyöntejä.

Tiedän sen siitä, koska pari viikkoa sitten tehty Holtteri kertoo että sellaisista lyönneistä on kysymys.
Juuri kun Holtteri oli, se päivä oli todella hyvä eikä lisäreitä ollut paljoa. Kun normaalisti niitä on ihan kiusaksi asti....mikähän siinäkin on? Alkaa jo epäillä että mistä tämä kaikki johtuu?

Lääkäri totesi (niinkuin jo arvasin), että ihan harmittomia ja muutamia sellaisia. Ei aiheuta mitään. Yritin todistella, että ne kun häiritsevät minua todella paljon, olen sydän kurkussa koko ajan, rauhoittavatkaan ei vät enää auta, beetasalpaajasta puhumattakaan. Mutta hän vaan totesi, että tuskin sydänlääkäri tähän mitään kantaa ottaa??? Pyysin silloin 48 tunnin holtteria, sen jos olisin saanut tilanne näyttäisi varmaan toisenlaiselle, mutta ei kun ei. Eli minun kohtaloksi on jäänyt tuntea näitä hyppyjä ja muljahduksia lopun elämäni? Kysyin, eikö ole mitään lääkettä joka näihin auttaisi. Sanoi, kyllä sen beetasalpaajan pitäisi auttaa.

Ihmettelen vaan on terveyskeskuksen yleislääkäreillä kaikki se tieto ja taito hoitaa sydänpotilaita??? Joskus pistää miettimään. Eräälle tuttavalleni vähän aikaa sitten lääkäri tarjosi koviin rintakipuihin panadolia ja sanoi, että monilla rintakivut saattavat johtua niskoista?!!!! Ja että kuulema Panadol auttaa rintakipuihinkin.
Kaikella kunnioituksella lääkäreitä kohtaan, mutta joskus alkaa mennä usko ja toivo. Mitä ihmeellisimpiä selityksiä nykyisin kuulee.

Sädehoidettuun rintaan tuli nyt joku tulehdus ja sain antibioottikuurin. Sekin tästä vielä puuttui. Mutta ei auta valittaa, toivotaan että se siitä hoituu.Olen myös miettinyt sädehoidon turvallisuutta ja tarpeellisuutta, mitä kaikkia myöhäisempiäkin sivuvaikutuksia sillä voi olla esim. sydämeen. 

Tähän loppuun taas muutamia mielenkiintoisia linkkejä:

http://www.tohtori.fi/?page=8121124&id=6259874  

http://www.nupit.fi/foorumi/viewtopic.php?id=41

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01078

Mutta ei unohdeta olla positiivisia, huonomminkin asiat voisivat olla :)


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ann*S
mukava kuulla Sinusta.

Vinkkaamasi Kretalandia blogi antoi rutkasti ajattelemisen aihetta. Kyllä se on hirveä byrokratia- ja myrkkyviidakko
jossa vakavasti sairastunut ihminen joutuu rämpimään saadakseen apua.
Ihminen on silloin todella yksin.

Sanotaan, kun elämä pysäyttää, niin elämä myöskin opastaa. Kuuntelit sisintäsi ja teit päätöksen. Olit rohkea nainen.
Uskon, että teit oikean ratkaisun kieltäytyessäsi solusalpaajahoidosta.Läheistesi tuki, oma hieno asenteesi ja sädehoito auttavat Sinut hyvään lopputulokseen.
Pomppusydämesi kun rauhoittuisi ja saisit nukuttua kunnon yöunet,sujuisi kiireinen arkesi helpommin. Aurinko tuo jo kevättä luontoon ja odotan Sinun edelleenkin liittävän herkkiä valokuvia blogisi "mausteeksi".

Lähetan Sinulle paljon voimaannuttavia ajatuksia ja kannustan jaksamaan ja taas jaksamaan...
Kirjoitellaan!
Terveisin, Noviisi


Ann'S kirjoitti...

Kiitos Noviisi, kirjoituksestasi välittyy merkillinen positiivisuus ja sanoma minulle ... kiitos sinulle. Mielenkiinnolla kuulisin, kuinka sinulla menee?

Anonyymi kirjoitti...

Kuulumisia: Päällisin puolin kaikki suht.ok. Joulukuussa otin hengityshoitajan vankasta suosituksesta flunssarokotteen ja keuhkokuumepiikin. Hän oli sitä mieltä, että astmaatikon on syytä suojautua kaikin keinoin.
Parin viikon kuluttua minulla on vuositarkastus, lb-kokeineen, sitten tiedän ja kerron lisää. Syyni on tk:ssa, enää en pääse suoraan kardiologin vastaanotolle.
Se on iso harmi kun tk:n tyttöset ja pojat ovat lähes hampaattomia
sydänasioissa.Lääkärien avuttomuus
ja tietämättömyys asiakkaan näkökulmasta tuntuu välillä jopa pelottavalta.
Palailen.
Ystävänpäivänä saunan lämpiämistä odotellen terv. Noviisi

Ann'S kirjoitti...

Anteeki Noviisi, että vastaan vasta nyt. Pitkät päivät, ensin aamulla matkustan 160 km sädehoitoon edestakas ja siihen päälle menen töihin, niin olen ollut iltaisin hieman väsynyt. Onneksi on viikonloppu tulossa, niin saa vähän levähtää.
Itse viimeisen vajaan viiden vuoden aikana olen tavannut henkilökohtaisesti kardiologia kolme kertaa, (loput olleet puhelinkonsultointeja) ja muut kerrat ovat olleet tk lääkäreitä, enkä usko että heidän sydäntuntemus riittää samalle tasolle kuin erikoislääkäreillä. Rahallahan sitä saisi lääkärin kuin lääkärin, siitä ei päästä mihinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kyllä omat murheet tuntuvat taas pieniltä kun luen tekstiäsi, toivon niin että saisit apua sydämeesi. Minä makaan tällä hetkellä sairaalassa, eilen sitten viimein tehtiin katetritutkimus. Kaksiosainen johtorata sieltä löytyi, ja rytmihäiriön aika pulssi oli lähelle kahta ja puolta sataa.. Rytmihäiriö lähti spontaanisti käyntiin kun katetreja asetettiin, käänsivät sähköllä takaisin. Sitten kun lääkärit menivät tietokoneille ja yrittivät saada rytmihäiriön päälle, ei se enää onnistunut; olin liian rentoutunut. Stressihormonia suoneen ja uutta yritystä, eikä millään lähtenyt käyntiin.. Lääkäri sanoi vain että kaksiosainen johtorata siellä on mutta nyt ei pystytä enempää tutkia, pulssi kuitenkin niin korkea että on vaarallinen. Polttivat sieltä sitten kaksi kertaa, ilmeisesti vain sieltä mistä epäilivät sen johtoradan olevan. Tulevaisuus näyttää tuleeko kohtauksia enää, jos tulee lääkäri sanoi että ambulanssi pitää soittaa heti paikalle. Huojentunut olo silti että tämä on ohi ja syy vihdoin selvisi. Lisälyöntejähän tää ei poista, ja eilen niitä muutamia tulikin.. Ei auta muutakun toivoa että hoito onnistui.

Paljon voimia sinulle <3

-janica

Ann'S kirjoitti...

Hei Janica, sinulla on ollut varsinainen koettelemus kohdattavana. Toivotaan, että kyseinen toimenpide auttaa edes vähän. Minulla aikoinaan eli v.2011 kun se tehtiin, todettiin että sydänlihas oli niin kovaa, etteivät pystyneet polttamaan linjaa täysin, eli siinä mielessä epäonnistunut toimenpide. 140 polttoa kuitenkin tekivät. Siitä toimenpiteestä jäikin näköjään pysyviksi haitoiksi päivittäiset lisälyönnit. Miltä sinusta tuntui toimenpiteen aikana? Eikö ollut epämiellyttävää kun aiheutetaan niitä rytmihäiriöitä ja miltä se tuntuu. Toivottavasti olotilasi nyt rauhoittuu ja saisit olla rauhassa rytmihäiriöiltä. Olen sanonutkin ystävilleni, että ottaisin vaikka viisi syöpää jos saisin terveen sydämen. Mutta ei ehkä kannata toivoa sellaisia. Kaksi on nimittäin jo ollut. Tsemppiä sinulle ja voimia :)

Unknown kirjoitti...

Hei! Ja aurinkoa meidän kevääseen :)
Tulin pitkästä aikaa katsomaan mitä sinulle kuuluu.? Lisälyönnit vaivana täällä edelleen. Sain eilen tietää ,että taas mycoplasma on minulla. Sekä kärsin kovista vatsavaivoista joihin liittyy turvotusta,närästystä ja vaikka mitä. Äsken parvekkeella istuessa taisi tulla 4lyönnin lisälyöntisarja. EI todella tuntunut kivalle. Pelästyinkin vielä..

Siskoni poismenon (2012) olen saanut elämälle aivan erillaista näkökantaa. Tee asioita joista nautit. Retkelyt luonnossa varsinkin merellä auttavat minua. Toinen hyvä asia itselle on ollut seurakuntaan tutustuminen ja kaikki hengelliset asiat. Näistä olen saanut voimia tulevaan.

Vielä hieman lisälyönneistä: olen lukenut blogiasi kuitenkin jo hetken aikaa. Osaan samaistua täysin siihen miten tämä vaiva invalidisoi normi elämästä. Lääkärit vain ottavat sen kovin helppona keissinä. Ja kun ahdistuu niin mielialalääkitys on ensimmäinen minkä saakäteensä.Onko se jokin ratkaisu???


Paljon aurinkoista kevättä ja rauhallista mieltä!

Ann'S kirjoitti...

Hei Tiina ja kiitos viestistäsi. Ikävää kuulla, että sinullakin sydämen lisäksi muutakin harmia. Niinhän se monesti menee, kun on jo yksi tulee lisää ongelmia. Sain itse myös kuulla, että eräällä läheiselläni on vakava sairaus josta ei parane. Se on pistänyt miettimään taas näitä asioita. Niinkuin kävi kohdallasikin siskosi poismenon jälkeen. Meidän tulisi nauttia jokaisesta päivästä, joskus se on vaikeaa kaikkien ongelmien kera, mutta jo yksi hetkikin on tärkeä, vaikka se ei olisi kokonainen päivä. Kaikkea hyvää sinulle Tiina, mukavaa että kirjoitit.