Kolmisen viikkoa sitten, kesken syvän unen heräsin kun sydän meni pahasti. Siinä se oli, pelkoni toteutui taas. Entisestä kohtauksesta ei ollut kuin parisen kuukautta. Yllättävän rauhallisena otin tällä kertaa tilanteen, tunsin sydämen takovan kovasti ... yritin hengitellä rauhassa ja rentoutua. Mutta pienikin liike sai minut heikoksi. Mittailin paineita, alapaine nousi toiselle sadalle ja yläpaine ties minne. Rytmihäiriön merkki vilkkui, tiesin kyllä ilman sitäkin, että nyt se on taas menoa ensiapuun.
Soitin taksin ja pian olinkin ensiavussa. Lääkäri ja hoitajat tulivat heti tutkimaan minua. Sydän hakkasi kahtasataa ja flimmeri oli tällä kertaa päällä.
Lääkäri antoi suurimman määrän beetasalpaajaa ja jotain muuta lääkettä mitä voidaan kerralla antaa, mutta sydän jatkoi takomistaan. Pulssi hieman laantui 160-170.
Lääkäri teki päätöksen, että minut siirretään suurempaan sairaalaan, jossa voidaan tehdä sähköinen rytminsiirto. Asun itse paikkakunnalla, jossa ei ole ympärivuorokautista anestesiapäivystystä.
Minut siirrettiin ambulanssilla ja matka kesti noin tunnin. Olo oli aika huono, tuntui ettei henki kulje mutta hapetusarvot olivat hyvät, joten en tarvinnut lisähappea.
Loppuyö meni odotellessa, otettiin kokeita ja oli määrä että 7:n aikaan aamulla käännetään rytmi. Noin puoli seitsemän aikaan tunsin yks kaks ihanan tunteen, rytmi muuttui normaaliksi itsekseen ja pulssi tasaantui.
Mikä autuas olotila :) Kuuden tunnin "maratoni" päättyi sittenkin itsekseen. Se oli hyvä asia. Sillä lääkäri sanoi, että jokainen sähköinen rytminsiirto aiheuttaa sydämen arpeutumaa. Nekään eivät ole siis hyvästä sydämelle.
Mutta miksi kohtaus tuli kesken unien, kun olo on täysin rento ja levollinen??? Koskaan aiemmin en muista vastaavaa tilannetta?
Ei ole siis väliä onko rasitusta, lepoa vai täydellistä rentoutumista, sydän määrää milloin se haluaa temppuilla.
Mieliala kyllä laski maanrakoon, mietin taas ja kuuntelen jokaista lisälyöntiä....joko taas tulee lähtö.
Kun syön jotain, katson kellosta aina aikaa .... siltä varalta jos tulee lähtö niin tietää sanoa mihin aikaan on syönyt, jos tarvitsee nukuttaa. Ihanaa, miten mukavaa, että ajatukset pyörivät taas saman ongelman ympärillä.
Kolme vuotta sain olla rauhassa näiltä kohtauksilta ja nyt ne ovat taas tulleet??? Mitään hoitokeinoa ei enää ole, lääkärihän totesi viimeeksi, että kun iso blaatio on tehty ja epäonnistunut, sitä ei kokeilla uudestaan. Lääkkeet eivät minun tapauksessa käy .... joten mitä on jäljellä?
Soitin taksin ja pian olinkin ensiavussa. Lääkäri ja hoitajat tulivat heti tutkimaan minua. Sydän hakkasi kahtasataa ja flimmeri oli tällä kertaa päällä.
Lääkäri antoi suurimman määrän beetasalpaajaa ja jotain muuta lääkettä mitä voidaan kerralla antaa, mutta sydän jatkoi takomistaan. Pulssi hieman laantui 160-170.
Lääkäri teki päätöksen, että minut siirretään suurempaan sairaalaan, jossa voidaan tehdä sähköinen rytminsiirto. Asun itse paikkakunnalla, jossa ei ole ympärivuorokautista anestesiapäivystystä.
Minut siirrettiin ambulanssilla ja matka kesti noin tunnin. Olo oli aika huono, tuntui ettei henki kulje mutta hapetusarvot olivat hyvät, joten en tarvinnut lisähappea.
Loppuyö meni odotellessa, otettiin kokeita ja oli määrä että 7:n aikaan aamulla käännetään rytmi. Noin puoli seitsemän aikaan tunsin yks kaks ihanan tunteen, rytmi muuttui normaaliksi itsekseen ja pulssi tasaantui.
Mikä autuas olotila :) Kuuden tunnin "maratoni" päättyi sittenkin itsekseen. Se oli hyvä asia. Sillä lääkäri sanoi, että jokainen sähköinen rytminsiirto aiheuttaa sydämen arpeutumaa. Nekään eivät ole siis hyvästä sydämelle.
Mutta miksi kohtaus tuli kesken unien, kun olo on täysin rento ja levollinen??? Koskaan aiemmin en muista vastaavaa tilannetta?
Ei ole siis väliä onko rasitusta, lepoa vai täydellistä rentoutumista, sydän määrää milloin se haluaa temppuilla.
Mieliala kyllä laski maanrakoon, mietin taas ja kuuntelen jokaista lisälyöntiä....joko taas tulee lähtö.
Kun syön jotain, katson kellosta aina aikaa .... siltä varalta jos tulee lähtö niin tietää sanoa mihin aikaan on syönyt, jos tarvitsee nukuttaa. Ihanaa, miten mukavaa, että ajatukset pyörivät taas saman ongelman ympärillä.
Kolme vuotta sain olla rauhassa näiltä kohtauksilta ja nyt ne ovat taas tulleet??? Mitään hoitokeinoa ei enää ole, lääkärihän totesi viimeeksi, että kun iso blaatio on tehty ja epäonnistunut, sitä ei kokeilla uudestaan. Lääkkeet eivät minun tapauksessa käy .... joten mitä on jäljellä?
6 kommenttia:
Hei.
Lähetin 11.11. kommenttini tuoreimpaan blogikirjoitukseesi.
Viestini lienee joutunut jostakin syystä "taivaan tuuliin", kun
ei ole ilmestynyt näkösälle.
Kommentoin ehkä myöhemmin uudelleen ja paremmalla onnella.
Rauhallista joulunalusaikaa si sinulle,
Palaillaan
Noviisi
Hei Noviisi,
käyn katsomassa kyllä kommentit ja julkaisen aina kaikki, mutta sinun ei ole näkynyt? Olinkin jo kaipaillut sinun viestejäsi :) Harmillista .... yritä uudestaan :)
Kuulemma ylesimmin sydänoireet ilmenevät (aamu)yöllä... (näin kertoi kardiologi) Itselläni kolme kertaa ilmaantunut 3-5 aikaan aamuyöstä.
Juuri eilen palasin täsmälleen samanlaiselta keikalta ja kuusi vuotta olen näiden kanssa elänyt, tässä välissä oli 1,5 vuotta normaalirytmissä. Flimmeri on aina nopea, pulssi 170-190 sairaalaan mennessä. On tämän kanssa kurjaa elää! t. Päivi
Hei Päivi, kurjaa kuulla että sinullakin oli sellainen reissu. Voimia ja tsemppiä jaksamiseen :)
JH, minulla oli tuo yksi kerta joka tuli suoraan yöllä nukkuessa. Muuten ovat tulleet päiväsaikaan. Mene ja ota selvää, mikä sitten provosoi milloinkin?
Lähetä kommentti