Pitäisikö itkeä vai nauraa, eilen oli kuusivuotismerkkipäivä rytmihäiriöiden alkamisesta. Muistan sen ihan tarkalleen eikä sitä voi unohtaa. Kuusi pitkää vuotta, kaikenlaista on mahtunut kyytiin; lääkkeitä, sähköllä laitettu rytmit paikalleen, kolme ablaatioita, joista kaksi epäonnistui täysin. Marevanlääkitys ja jatkuva pelko siitä mitä tästä loppujen lopuksi seuraa ... elämää rajoittava ja ennenkaikkea mieltä rasittava asia. Kaikesta tästä huolimatta, yritän joka ainoa päivä olla ajattelematta, mutta niin kauan kun se siellä rinnassa muistuttaa, että rytmi ei ole normaali, niin kauan tulen sen muistamaan vaikka en haluaisikaan. Mieleen on syöpynyt kuin syöpä tämä asia. Niille sanoisin, jotka sanovat, että yritä olla ajattelematta, niin yrittäkääpä itse olla ajattelematta sellaista asiaa joka koko ajan muistuttaa sinua jostain.
Toisaalta sanotaan, että miksi se siitä muuttuu että miettii, eipä kai se muutukkaan, mutta toisaalta ajatuksilleenkaan ei voi mitään. Mielelläni kuulisin kokemuksia onko joku voinut unohtaa päivittäiset tai jatkuvasti toistuvat rytmihäiriöt?
Kaikesta huolimatta .... kohti uuttaa päivää, toivottavasti hyvää sellaista kaikille :)
Toisaalta sanotaan, että miksi se siitä muuttuu että miettii, eipä kai se muutukkaan, mutta toisaalta ajatuksilleenkaan ei voi mitään. Mielelläni kuulisin kokemuksia onko joku voinut unohtaa päivittäiset tai jatkuvasti toistuvat rytmihäiriöt?
Kaikesta huolimatta .... kohti uuttaa päivää, toivottavasti hyvää sellaista kaikille :)
4 kommenttia:
Hei, Eihän sitä voi olla ajattelematta, miten sen sysäät syrjään ja olet kuin rytmihäiriöitä ei olisikaan..
Menen taas pohjoiseen, autojunalla, tuon välin ajaminen on minulle kaikkein raskainta, ja tuottaa varmasti rytmihäiriöitä. On aivan eri tunnelma lähteä, Helsingissä auto junaan,ehkä oluen tai viinilasin käyn juomassa ravintolavaunussa ja sitten nukkumaan. Aamulla herään virkeänä Rovaniemellä ja ajan tuon lopun 200 km kuin ei mitään. Ennen ajoin tuon välin aina, ja varmasti menetin seuraavan päivän, silloin kun ei jaksa mitään ja rinnassa tapahtuu outoja..
Jaksamisia ja voimia sinulle, kyllä me kestetään!
Hei! Ihana blogi.. Mä sain 5vko sitten tykytys kohtauksen, kesti n.15min ja olin ihan paniikissa ja mieheni soitti ambulanssin. Kun ambulanssi tuli verenpaine oli ok ja pulssi 178 lyöntiä/min. Sanoin että tuntuu kun olisi rytmihäiriössä sydän, menin makuulle ja he laittoivat ne laput että ottaa sydänfilmin, ennen kun saivat sen laitettua kohtaus loppui.. Menin päivällä terveyskeskukseen ja lääkäri epäili SVT-kohtausta. Laittoi lähetteen sydänpolille. Jokin aika sitten tuli kirje että mulle on lääkärin soittoaika 22.9. Ahdistaa niin paljon on sydämmessäni jotain vikaa?! Kohtauksen jälkeen oon saanu paljon rytmihäiriöitä, välillä tulee niin pitkiä taukoja että iskee paniikki. Iltaisin kun menen makaamaan sydän muljahtelee ja lyö oudosti.. Lapsesta asti mulla on ollut rytmihäiriöitä ja aina oon ollut tosi herkkä ja pelokas.. Niin inhottavaa kun tuntuu että ei voi elää normaalia elämää.. enkä millään jaksaisi odottaa että pääsen tutkimuksiin:(
Tää blogi ja kommentit kyllä nyt helpotti mun mieltä, en ole ainut tällaisten ajatusten kanssa.
Terv. 21v pienen tytön äiti
Tapio, sen tosiaan huomaa, että jos on väsyneempi tai rasittanut itseään, niin rytmihäiriöitä tulee enemmän. Mutta toisinaan taas ihmetyttää, että vaikka herää pitkiltä yöunilta, niin sen että saa silmät auki niin kohta alkaa :(
21 v. pienen tytön äiti, mukava kuulla jos saat täältä vertaistukea, et todellakaan ole yksin. Sinulla on rytmihäiriöt alkaneet todella nuorina. Omalla tyttärelläni on myös ollut sellaisia ohimeneviä hypähdyksiä tai tiheälyöntisyyskohtauksia, joita ei ole saatu sydänfilmeissä kiinni. Eli siten ilmeisesti ovat vaarattomia. Toivottavasti saavat tutkittua sinut,sehän olisi suorastaan helpotus, että löytyisi se "syyllinen" ja siihen saisit hoidon. Mutta rymihäiriöiden kanssa se ei ole aina niin helppoa. Muistatko minkä ikäisenä sinulla on alkaneet nuo häiriöt ja miten se todettiin?
Tsemppiä sinulle ja uskoa parempaan :)
Mulla alkoi 12vuotiaana rytmihäiriöt kun olin loma matkalla isovanhempieni kanssa.. olisko stressi sitten pahentanut niitä matkalla.. en osaa sanoa olisko ollu myös paniikkikohtauksia, koska sydämen pomppailut ja huono olo tuli joka toinen ilta. Niitä ei siis ole koskaan tutkittu, joskus olen lääkärille maininnut joka on heti sanonut että ei ole vaarallista.. en tiedä mitä on lisälyönnit? Onko minulla niitä, mutta sydän jättää välillä tauon ja sitten lyö kerran vähän kovempaa.. sitten kun näitä tulee monta peräkkäin tulee hirveen huono olo ja paniikki..
Kiitos, sitä samaa sinulle! :)
Lähetä kommentti