.... tällä kertaa ollaan tilanteessa, että odotan biopsiavastauksia jotka otettiin viime perjantaina. Muutama viikko sitten tunsin vahingossa oikeassa rinnassani kyhmyn, se hieman yllätti ennenkaikkea suuren kokonsa vuoksi. Se ei tuntunut lainkaan kipeälle ja mutta ajattelin kuitenkin, että heti maanantaina soitan lääkärille. Pääsinkin jo yllätys yllätys samana päivä lääkäriin, joka lähetti jatkotutkimuksiin jotka sain jo viikon päähän. Mammografia ja ultra todensivat kyhmyn kasvaimeksi josta sitten viime viikolla otettiin koepalat. Lääkäri ehdotti heti alkuun sairauslomaa, mutta en tuntenut tarvetta jäädä murehtimaan asiaa kotiin. En osaa stressata tai pelätä, se tässä kai outoa onkin? Olen lukenut ihmisten reagoinnista yleensä tälläisiin tilanteisiin ja ne saattavat olla todellakin dramaattisia.
Eilen kuulin, että kasvain tullaan joka tapauksessa leikkaamaan, oli se sitten hyvän -tai pahanlaatuinen. Ensi viikolla on vielä magneettikuvaukset ja asiat etenee sitä rataa. Keskiviikko 26 päivä on sitten lopullisten tulosten päivä.
Odottelen rauhassa tuloksia ja otan vastaan mitä tuleman pitää, muutakaan en juuri voi. Niin kauan kun sydän sykkii kauniisti, kaikki muu tuntuu siltä, että ne on voitettavissa (vaikka ehkä ei olekkaan).
Eilen kuulin, että kasvain tullaan joka tapauksessa leikkaamaan, oli se sitten hyvän -tai pahanlaatuinen. Ensi viikolla on vielä magneettikuvaukset ja asiat etenee sitä rataa. Keskiviikko 26 päivä on sitten lopullisten tulosten päivä.
Odottelen rauhassa tuloksia ja otan vastaan mitä tuleman pitää, muutakaan en juuri voi. Niin kauan kun sydän sykkii kauniisti, kaikki muu tuntuu siltä, että ne on voitettavissa (vaikka ehkä ei olekkaan).
4 kommenttia:
Kosolti on kasattu elämääsi rankkoja koettelemuksia. Ihailen asennettasi, siitä huokuu seesteisyys, rauha, voima ja nöyryys. Sinä olet vahva nainen.
Toivon, että hoitotiimilläsi on taitavia ja osaavia käsiä sekä korkein alan tietämys ikävän ongelman selättämiseen. Eteenpäin sydämellä ja sisulla.
Lämpimin ajatuksin:
Noviisi
Kiitos sinulle Noviisi, sanasi tosiaan lämmittivät mieltäni :) Joku kumma rauha minun sisälläni on, vaikka eilen sain varmistuksen pahimmasta, se on rintasyöpä. Katselen kuin ulkopuolelta tilannetta, en tunne tavallaan mitään. Toisaalta toivon, että ystävät tai läheiset sanovat osanottavan lausuntonsa, mutta toisaalta onko silläkään mitään väliä? Tuntuu vaan, että ihmiset eivät loppujen lopuksi välitä vai eivätkö he tiedä mitä sanoa?
Hei Ann, Voi ei...siis olen niin pahoillani puolestasi tuosta uudesta vastoinkäymisestä. Hyvä kuitenkin, kun olet rauhallisin mielin. Onhan onneksi Suomessa hyvä hoito ja rautainen osaaminen rintasyövän hoidossa. Myötäelän täällä minäkin...
Kiitos Anonyymi sinulle myös. Se on totta, että meillä on hyvä hoidon taso ja toivotaan, että mitään yllättävää ei tule vastaan. Periksi ei anneta :)
Lähetä kommentti