Niin siinä kävi, että odotus "palkittiin" ja sain kuulla, että kyhmy jonka löysin oli sitten rintasyöpä. Nyt odotan mahdollisimman pian leikkaukseen pääsyä, sädehoitojen alkua ja mitäkaikkeamuutasetuotullessaan-asioita. Asia ei sinänsä minua yllättänyt tai järkyttänyt, aivan kuin olisin sen arvannut? Mietin vaan mistä tämä rauhallisuus johtuu, miksi en panikoi ja ole kauhistunut??? Olenko jotenkin outo?
Eilen käytyäni lääkärin vastaanotolla sain lisävalaistusta, että leikkaus tullaan tekemään ns. rinnan säästävänä, mutta koska näin tehdään, silloin sädehoidot ovat välttämättömiä. Loppuhoidot sitten riippuvat patologin loppulausunnosta, kun syöpä saadaan leikattua. Viisi viikkoa ja viisi kertaa viikossa, matkustettava 150 km päivässä, no sehän käy ihan työstä ? Ja mitä kaikkea siihen vielä liittyykään, mistä en vielä tiedä mitään. Olen aika noviisi tällä syöpäsaralla vaikka vuosi sitten sain sen tyvisolusyövän.
Mutta pettynyt olen siihen, että kaikkien sairauksien lisäksi sain vielä tämän. Olen "vasta" 51-vuotias ja sairastanut 30-vuotiaasta kaikki mahdolliset sairaudet. Pari vuotta sitten sanoinkin leikkimielisesti: "että mitäs seuraavaksi, vaikka syöpä kun sitä ei ole vielä ollut" .... ja kuinkas ollakkaan, ei pitäisi sanoa mitä "toivoo" ...
Mutta kaikki on kestettävä ja hoidettava, periksi ei anneta. Harmittaa tuleva pitkä sairausloma, sekään ei ole niin mukavaa. Ei pitäisi kuitenkaan valittaa, kun saa kuitenkin hyvän hoidon ja kaikki selviää, jos selviää. En aio ruveta vatvomaan enempää asiaa täällä blogissa, tämänhän on "pyhitetty" sydämen asioille. Mutta joskus asia saattaa vilahtaa jos siltä tuntuu. Toki kohtalotovereilta otan vastaan vinkkejä ym. jos haluatte antaa.
Eilen käytyäni lääkärin vastaanotolla sain lisävalaistusta, että leikkaus tullaan tekemään ns. rinnan säästävänä, mutta koska näin tehdään, silloin sädehoidot ovat välttämättömiä. Loppuhoidot sitten riippuvat patologin loppulausunnosta, kun syöpä saadaan leikattua. Viisi viikkoa ja viisi kertaa viikossa, matkustettava 150 km päivässä, no sehän käy ihan työstä ? Ja mitä kaikkea siihen vielä liittyykään, mistä en vielä tiedä mitään. Olen aika noviisi tällä syöpäsaralla vaikka vuosi sitten sain sen tyvisolusyövän.
Mutta pettynyt olen siihen, että kaikkien sairauksien lisäksi sain vielä tämän. Olen "vasta" 51-vuotias ja sairastanut 30-vuotiaasta kaikki mahdolliset sairaudet. Pari vuotta sitten sanoinkin leikkimielisesti: "että mitäs seuraavaksi, vaikka syöpä kun sitä ei ole vielä ollut" .... ja kuinkas ollakkaan, ei pitäisi sanoa mitä "toivoo" ...
Mutta kaikki on kestettävä ja hoidettava, periksi ei anneta. Harmittaa tuleva pitkä sairausloma, sekään ei ole niin mukavaa. Ei pitäisi kuitenkaan valittaa, kun saa kuitenkin hyvän hoidon ja kaikki selviää, jos selviää. En aio ruveta vatvomaan enempää asiaa täällä blogissa, tämänhän on "pyhitetty" sydämen asioille. Mutta joskus asia saattaa vilahtaa jos siltä tuntuu. Toki kohtalotovereilta otan vastaan vinkkejä ym. jos haluatte antaa.
2 kommenttia:
Olet levollisin mielin vastaanottanut vahvistuksen ikävästä aavistuksestasi. Epäilet oletko rauhallisuudessasi jotenkin outo.
Ann et ole, sinä olet sovussa ja tasapainossa itsesi kanssa, sinussa on voimavaroja jotka kantavat sinua edessä olevassa prosessissa. Kuten jo aiemmin sanoin olet vahva nainen.
Me blogiasi seuraavat haluamme kietoa sinut hyvän enegian hoitavaan vaippaan ja haluamme kantaa ja kannatella sinua vaikeina aikoina.
Matkaevääksi laitan sinulle Ann Landersin koskettavan runon:
Eräänä yönä näin unta, että kävelin rannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa oli
jalan jälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalan jäljet ja sanoin:
Herra sinä lupasit kulkea aina kanssani. Miksi sinä et ollut rinnallani, kun tarvitsin sinua kipeimmin?
Herra vastasi:"Niissä kohdissa joissa olet nähnyt vain yhdet jalan jäljet, lapseni minä kannoin sinua."
Olet ajatuksissani
Noviisi
Kiitos Noviisi kauniista sanoistasi, ne todella koskettivat sydäntäni ja tuntuivat niin lämpimiltä. Tiistaina olen menossa leikkaukseen, joten pidän mielessä tuon runon ... :)
Lähetä kommentti