Translate

maanantai 18. tammikuuta 2016

Taistelua tunteiden kanssa

Pitkästä aikaa kirjoitan .... työ ja terveysasiat mielessä. Syövän jatkotutkimuksia ym. Hieman sekavaa kaikki.
Sydän jatkaa ylimääräisiä hyppyjään ja joka kerta kun se lyö pahemmin tai jättää lyömättä, tulee mieleen kardiologini viimeisimmät sanat .... se saattaa olla hengenvaarallista. 

Jatkuva pelko kalvaa mieltä ja todenteolla rasittaa pieniä aivojani. En jaksa enää tätä elämää, tulee välillä mieleen. Onko minun elettävä loppuelämäni pelossa, että milloin on taas lähtö ensiapuun tai koska tulee loppu?? 
Voin sanoa, että en voi elää kuin päivän kerrallaan. En voi tai uskalla suunnitella mitään, en jaksa, pelkään.

Rytmikardiologi olisi voinut laittaa lähetteen suoraan rasitustestiin, mutta kaikessa viisaudessaan ensin minun piti tilata aika terveyskeskukseen ja sitten tämä lääkäri kirjoitti lähetteen. Olen siis odottanut lokakuusta, että saan lähetteen rasitustestiin?! Missä mättää, miksi kaiken pitää olla niin byrokraattista ja vaikeaa, kun asian voisi hoitaa suoraan? Sitä ihmetteli tämä terveyskeskuslääkärikin.

Nyt tutkitaan siis sitä, että jos on sepelvaltimotauti, Tampocor rytmihäiriölääke ei käy silloin. Vaihtoehtoja kohdallani ei siis ole monia. Tämä olisi yksi niistä, mutta suurella epäilyksellä ottaisin sitäkin lääkettä, olen kuullut erittäin huonoja asioita siitä lääkkeestä.

Olen miettinyt myös tämän kylmän sään vaikutusta sydämeen. Luin juuri jostain, että kylmä provosoisi rytmihäiriöille. Saattahan se olla niinkin, mutta niitä kyllä tulee myös ihan ilman kylmääkin, joten vaikea sanoa.

Tässä muutamia hyviä linkkejä rytmihäiriö asiasta.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/pysy_rytmissa_sydan

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/4_x_rytmihairio_sydamessa

http://www.tunnepulssisi.fi/eteisvarina

Jaksamista kaikille :)



7 kommenttia:

Marianne kirjoitti...

Hei, olen seuraillut blogiasi jonkin aikaa ja olen paljon saanut lohtua täältä. Kun huomaa ettei ole yksin tämän kauheuden kanssa, Oirehtimiseni alkoi yhtäkkisesti n.3vuotta sitten. Ensin tuli SVT kohtauksia hiljaiseen tahtiin puolisen vuotta. Kunnes kammiolisälyöntisyys iski sitten oikein kunnolla päälle. Alkuun oli sellaisia viikon jaksoja että paukutti kokoajan pitäen sitten kuukaudenkin tauon. Kesä 2014 muutti sitten kaiken kun oli ne valtavat helteet niin sydän ei sen jälkeen enää ole rauhoittunut ollenkaan ainakaan minun itse tiedostaen, Lisälyönnit ovat siis jatkuvasti päällä tuhansia ja tuhansia päivittäin, on bigeminiaa trigeminiaa ja kaikkea mahdollista. On tutkittu ja juostu jos missä lääkäreissä kokeiltu kaikenlaisia lääkkeitä, mikään ei auta ja vaarattomia vaan kuulemma.Ablaatiotakaan ei voida kammiolisälyönteihin suorittaa kun lähtevät sellaisesta paikasta.Olen 55-v. ajattelen usein että voiko vaihdevuodet sotkea esim. sydämmen näin. Toivon sinulle sydämestäni jaksamista.Vaivani tuntuu todella pieneltä omaasi verrattuna, tämän kanssa vaan on nähtävästi elettävä ja yrittää nauttia siitä hetkestä mikä on juuri nyt.

Ann'S kirjoitti...

Hei Marianne ja kiitos kirjoituksestasi. Hyvä kuulla, että sinulle on löytynyt täältä lohtua, ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Ikävän kuulloista on sinunkin tilanteesi. Kun mikään ei auta, se on se toivottomuuden ja epätietoisuuden tunne. Miksi juuri minulle tai sinulle tulee näitä, kun mitään elimellistä ongelmaa sydämessä ei ole?
Vaihdevuodet voivat varmaan tuoda tulleessan näitäkin vaivoja, mutta esim. minun estrogeenitaso on edelleen aivan normaali ja menopaussista ei voida vielä puhua. Olen nyt 52 ja ongelmat alkoivat n. 8 vuotta sitten.
Lääkärit tuijottavat minunkin kohdalla vain lisälyöntien lukumäärää joka on vain useita kymmeniä, mutta kukaan ei kysy millaisena tunnen lisälyönnit tai mitä ne aiheuttavat olotilaani? Erittäin turhauttavaa kaikin puolin. Jospa joskus saisin tavata sellaisen rytmikardiologin joka voisi antaa vastauksia ja sanoa, että kyllä tämä tästä saada korjattua. Vielä ei ole sellaista tullut vastaan.
Voimia sinulle ja yritetään jaksaa, vaikka väliin se vaikeaa onkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ann*s
olet usein ollut ajatuksissani, mutta en vaan ole saanut yhtään riviä aikaiseksi.
Sydän-asiasi ovat tosi sykkyrässä ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja kolkolta kun lisätutkimuksiin pääsy on noin vaikeata. Mielipahasi ja tuohtumuksesi ovat aiheellisia. Toivon, että sinulla on lähipiirissä taakan jakajia ja ymmärtäjiä.
Sydän-lehden lääkäri-vastaa- palstalla on vastaajana ylilääkäri Mikko Syvänne (olet
varmaankin lueskellut ko palstaa). Häneltä kysymällä voisit saada asiallista osviittaa, miten saisit helpoimmin oikean hoitopolun asiantuntija-kardiologin pakeille. Olisiko työterv.huollon kautta mitään mahiksia saada lähetettä erikoilääkärin vastaanotolle?
Toivon sydämestäni, että saat kunnollista ja kuuntelevaa kohtelua, tietenkin apua "oikuttelevan" sydämesi hoitoon


Hyvää kevättä, voimia ja jaksamista sinulle.
Terv. Noviisi

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ann*s
Oikein mukavaa kevään odotusta ja aurinkoista pääsiäistä. Odottelen ja toivon, että jaksaisit kirjoittaa muutaman rivin kuulumisistasi.

Flimmerin ja astman kanssa tässä porskutellaan. Kevät on kaikenlaisten pölyjen aikaa ja sekös meitä astmaatiikkoja piinaa. INR-arvo on joulukuusta alkaen heitellyt, joudun muutaman kerran(4 krt) viikossa ottamaan 2,5 tablettia, siis 7,5 mg/vrk ja kolme krt 2 tablettia, eli 6 mg/vrk. Syytä INR-arvon heittelyyn en osaa sanoa, entiseen malliin olen elellyt. Tk ilmoittelee arvoista lievän moitiskelun kera.

Kukkivia sinivuokkoja on etelärinteillä ja tien varsilla loistaa leskenlehdet.
Kesää kohti mennään, iloitaan siitä.
Hyvää vointia ja virkeyttä sinulle! Ollaan "kuulolla".
Terv. Noviisi

Ann'S kirjoitti...

Hei Noviisi ja kiitos viesteistäsi. Minulla ei ole riittänyt voimia edes kirjoittaa tänne blogiini. Syy lähinnä henkinen, mutta myös fyysisestikin olen ollut väsynyt. Töistä tultua monta kertaa menen vain nukkumaan. Olen huomannut, että se myös rauhoittaa sydäntä. Sitten jaksan taas nukkua kun olen ensin levännyt.
Kirjoitanpa nyt sitten "varsinaisen" blogikirjoituksen, kun pääsin alkuun.
Kiitos sanoistasi ja hyvää Pääsiäistä myös sinulle :)

Hansu kirjoitti...

Hei,

löysin blogisi juuri ja ihanaa löytää ns. vertaistukea. Toki toivon ettei sinulla olisi lainkaan rytmihäiriöitä.
Olen 46 v nainen ja minulla on ensimmäisen kerran diagnoisoitu kammilisälyöntejä 8 v sitten Holter seurannassa. En muista millaiset oireeni silloin olivat, mutta minulla kerrottiin että kyse on hyvälaatuisesta rytmihäiriöstä.
Vuodet on vierineet rytmihäiriöiden ollessa jatkuvasti taustalla mutta ei kuitenkaan elämää paljon häiriten.
Nyt kuukausi sitten minulla alkoi yhtäkkiä hirveät muljahtelut. Hakeuduin lääkäriin ja taas tehtiin holterointi. Eteislisälyöntejä oli muutama mutta kammiolisälyöntejä yli 1400 vuorokaudessa. Ohjeeksi sain beetasalpaajan käytön. Bisoprolol on lääkkeen nimi.
Muljahtelut ovat todella ikäviä ja nyt olen huomannut että pahin tilanne on öisin. Vasemmalla kyljellä olo on sietämätöntä ja muljahtelut tuntuvat ihan kipeiltä. Voivatko ne olla ylipäänsä kipeitä?
Minulta on otettu sydänfilmi ja holterointi mutta toivoisin että sydän myös ultrattaisiin. Tätä aionkin kysellä lääkäriltäni seuraavaksi.
Pelottaa ja ahdistaa tämä vaikka minulle onkin sanottu että kyse on hyvälaatuisesta häiriöstä.
Tsemppiä ja jaksuhaleja sinulle.

Ann'S kirjoitti...

Hei Hansu,
kiitos viestistäsi. Perustin aikoinaan blogin kun tunsin, ettei mistään löytynyt ns. vertaistukea. Sydänliitolla on paljon tapahtumia, mutta juuri rytmihäiriöistä kärsiville ei silloin ollut mielestäni juuri paljoakaan tarjota, saati sitten muuta tukea. Se, että voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia on tärkeää. Lääkärillä käynnit ovat montaa kertaa niin nopeita, eikä lääkäreitä kiinnosta kuin se kliininen puoli, miten mennään teknisesti eteenpäin tai sitten ei. Tuttu juttu, hyvänlaatuisia. Onhan se hyvä, että ovat hyvänlaatuisia. Mutta kukaan lääkäri ei ole kuunnellut että miltä ne hyvänlaatuiset tuntuvat elimistössä. Minulla ainakin koko elimistö reagoi toisinaan todella kovasti. Sinulle ei taida olla apua ablaatiosta koska kyseessä lisälyönnit. Onko ollut koskaan puhetta?
Pelko aina joka päivä mukana tässä elämässä, kun sydän pompahtaa kurkkuunm ei siinö voi olla ajattelemassa ikäviä asioita. Tsemppiä sinulle ja tule kertomaan tuntemuksista ja jakamaan ajatuksiasi :)