11.9.2016 tuli täyteen kahden vuoden piinaa...täsmälleen tuona päivänä alkoi sydän temppuilla ja sitä on jatkunut ja yhä edelleen jatkuu. Psyykkisesti raskasta ja elämää rajoittavaa elämää. Itseä kuluttavaa ja läheisiä rassaavaa. Mutta kaikesta on selvitty, tähän asti.
Anteeksi, etten ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa, välillä tuntuu että juttelen itsekseni, mutta sitten ilokseni kohtalotoveri kysäisee mihin olen kadonnut. Ehkä siellä on joku jossain joka ajattelee :)
Lomalla rohkenin matkustaa kauas pois. Pitkähkö lentomatka mietitytti, josko saisin kohtauksen koneessa, mutta rohkaisin mieleni ja lähdin matkaan. Ensimmäisenä lomapäivänä en tuntenut ainuttakaan lisälyöntiä !!!!? Ihme oli tapahtunut ! En muista milloin viimeksi olisin kokenut sen tunteen, että kertaakaan päivän aikana en tunne lisälyöntiä. Mikä taivaallinen tunne ja ilo. Muutenkin lomalla lisäreitä oli huomattavasti vähemmän, alkuun ihan muutamia vain päivässä.
Olenkin miettinyt ovatko sydänoireet psygologisia oireita vai mistä ne aiheutuvat. Koska sydän on todettu kuitenkin muuten terveeksi?
Sanotaan, että rasituksesta ja väsymyksestä tulee oireita, mutta minä nimenomaan olin matkustanut ja valvonut loman ensimmäisenä päivänä, joten fyysisesti olin väsynyt mutta sydän toimi mainiosti.
Lomalla kävelin enemmän, sitäkin olen miettinyt onko liikunta sellainen asia joka olisi hyväksi rytmihäiriöille. Kun olen kotona vain sohvalla tai lepään, tuntuu että häiriöitä on paljon enemmän?
Tarvitseeko sydän liikuntaa, toimiakseen paremmin? Onko teillä kokemuksia liikunnan vaikutuksesta rytmihäiriöihin?
En ole uskaltautunut ottamaan vieläkään Tampocoria, se odottaa sitä viimeistä hetkeä kun on ihan pakko. Ablaatiot minun kohdalla ei auttaneet joten vaihtoehtoja ei ole paljon.
Niille ihmisille jotka saavat elää elämää ilman sydänvaivoja, voin sanoa että nauttikaa terveenä olosta, nauttikaa kaikesta.
Niille jotka elävät sydänvaivojen kanssa, sanoisin nauttikaa jokaisesta hetkestä mikä teillä on.
Life is too short ....
Anteeksi, etten ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa, välillä tuntuu että juttelen itsekseni, mutta sitten ilokseni kohtalotoveri kysäisee mihin olen kadonnut. Ehkä siellä on joku jossain joka ajattelee :)
Lomalla rohkenin matkustaa kauas pois. Pitkähkö lentomatka mietitytti, josko saisin kohtauksen koneessa, mutta rohkaisin mieleni ja lähdin matkaan. Ensimmäisenä lomapäivänä en tuntenut ainuttakaan lisälyöntiä !!!!? Ihme oli tapahtunut ! En muista milloin viimeksi olisin kokenut sen tunteen, että kertaakaan päivän aikana en tunne lisälyöntiä. Mikä taivaallinen tunne ja ilo. Muutenkin lomalla lisäreitä oli huomattavasti vähemmän, alkuun ihan muutamia vain päivässä.
Olenkin miettinyt ovatko sydänoireet psygologisia oireita vai mistä ne aiheutuvat. Koska sydän on todettu kuitenkin muuten terveeksi?
Sanotaan, että rasituksesta ja väsymyksestä tulee oireita, mutta minä nimenomaan olin matkustanut ja valvonut loman ensimmäisenä päivänä, joten fyysisesti olin väsynyt mutta sydän toimi mainiosti.
Lomalla kävelin enemmän, sitäkin olen miettinyt onko liikunta sellainen asia joka olisi hyväksi rytmihäiriöille. Kun olen kotona vain sohvalla tai lepään, tuntuu että häiriöitä on paljon enemmän?
Tarvitseeko sydän liikuntaa, toimiakseen paremmin? Onko teillä kokemuksia liikunnan vaikutuksesta rytmihäiriöihin?
En ole uskaltautunut ottamaan vieläkään Tampocoria, se odottaa sitä viimeistä hetkeä kun on ihan pakko. Ablaatiot minun kohdalla ei auttaneet joten vaihtoehtoja ei ole paljon.
Niille ihmisille jotka saavat elää elämää ilman sydänvaivoja, voin sanoa että nauttikaa terveenä olosta, nauttikaa kaikesta.
Niille jotka elävät sydänvaivojen kanssa, sanoisin nauttikaa jokaisesta hetkestä mikä teillä on.
Life is too short ....
2 kommenttia:
Hei Ann'S
En ole voinut vastata tähän kirjoitukseesi, kun tämä systeemi ei ole sallinut. Itselle tämä krooninen rytmihäiriö tuli 2007 syksyllä, eli yhdeksän vuotta sitten. Mitään muutosta ei tällä välin ole tapahtunut. Paitsi 2009 syksyllä yllätti sepelvaltimotauti. Sepelvaltimo pallolaajennettiin. Lääkärien mukaan sydän on palautunut ennalleen, koska menin toimenpiteeseen aika hyvissä ajoin. Edelleenkin lenkkeilen päivittäin. Tahti on tietysti leppoinen, koska suuremmassa rasituksessa syke nousee yli kahdensadan. Silloin on parasta kävellä ja palautua hieman.
Olen ollut tässä reilun kahden vuoden ajan erään amerikkalaisen lääketehtaan koekaniinina viime syksynä markkinoille tulleen uuden kolesterolilääkkeen merkeissä. Lääke on nimeltään Repatha. Lopulliset tulokset tästä julkaistaan varmaankin lähikuukausina. Koe on ollut hyvin laaja. Meitä testihenkilöitä on ollut maailmanlaajuisesti 28000, joista Suomessa vajaa kolmesataa. Taitaa kolesterolilääkitys jossain vaiheessa uudistua aika perusteellisesti. Nyt tämä lääke on vielä hyvin kallis. Vuositasolla se tulee maksamaan käyttäjälleen yli 7800 euroa.
Vielä tuosta rytmihäiriöstä. Pyrin aikanaan ablaatioon, mutta hoitava kardiologi epäsi sen pariin kertaan, sillä perusteella, että se hänen mielestäänon hengenvaarallista. Minulla, kun on tämä helpoin rytmihäiriö, joka ei haittaa millän lailla normaalia elämää.
Talvikin on tässä tullut. Kohta voi ottaa tuon hiihtämisenkin ohjelmaan, elleivät lumet kerkiä sitä ennen sulamaan pois. Hyvää joulunalusaikaa kaikille, jotka luette näitä juttuja.
Terveisin maratoncursor
Kiitos viestisäsi Maratoncursor. Mielenkiintoisia asioita kirjoitit. Onko lääkkeestä ollut sinulle toisenlaista apua verratuna näihin perinteisiin lääkkeisiin?
Mielenkiintoista on kardiologien kommentit ablaatiosta, toiset siihen kannustavat ja toiset antavat kielteisiä kommentteja?????
Rytmihäiriöitä tosiaan on niin monenlaisia. Yhdellä tuttavallani on flimmeri, ollut jo 20 vuotta, eikä se hänen menoaan haittaa. Pulssi pysyy normaalina ja hän pystyy tekemään piha ym. töitä.
Omalla kohdallani noissa flimmerikohtauksissa on ollut se mahdottoman korkea pulssi joka ei laske. Minimissään 170, maksimissaan 230 useita tunteja. Se jos mikä rasittaa kehoa. Niiden jälkeen olo on todella väsynyt.
Hyvää Joulun odotusta sinulla ja ollaan kuulolla :)
Lähetä kommentti