... nimittäin terveellisempi elämä ja painonhallinta. Itseasiassa sitä voisi kutsua mielenhallinnaksi. Sillä korvien välistähän kaikki on kiinni :)
1. pvä maaliskuuta tai jo oikeastaan sitä ennen olin asiaa kypsytellyt ja ajatellut, tuskaillut ja murehtinut. Elämä ei voi jatkua näin etten saa otetta elämästäni ja pakota itseäni tekemään asioita toisin, jotka olisivat itseni kannalta hyviä asioita.
Ylipaino, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpainetauti, korkea kolestroli ja rytmihäiriöt. Siinä on taakkaa kannettavaksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olen niitä urhoollisesti yrittänyt "raahata" mukanani mutta en enää jaksanut. Jotain oli tapahduttava. Ja niin siinä kävi, että päätin nyt saa riittää, vain itse olen vastuussa siitä mitä suuhuni laitan, ei kukaan muu. Mietin olenko niin heikko, etten pysty hallitsemaan karkkipussia hapuilevaa kättäni tai mielitekoani ylipäätään kaikkea makeaa kohtaan. Se on ollut ongelmani, sokeririippuvuus. Ja se todella on sitä, verrattavissa alkoholiin tai muuhun riippuvuuteen.
10 päivää on mennyt ja viikon kuluttua vaaka näytti 3 kiloa vähemmän. Siis sittenkin valintani vaikuttavat minuun, en ollut uskoa silmiäni, koska luulin että vaa'an lukemat olivat jo juuttuneet paikoilleen.
Pyysin ravitsemusterapeutilta, jonka käynti sopivasti osui edelliselle viikolle, eli helmikuun lopulle, ohjetta painonhallintaan ja sain sellaisen. Itseasiassa ei sen kummempi kuin 1200 kcal päivässä ravintoa, maksimissaan 1500 kcal. Minulla se on toteutunut n. 1300 kcal:n luokkaa. Punnitsen ja merkkaan jokaisen suupalan jotta ymmärrän ja näen mitä todellisesti voin syödä tuohon määrään. Harkittuja kaloreita, ei mitään turhaa.
Olen ihmeissäni, että olen todella pystynyt siihen. Tähän mennessä en ole kyennyt pitämään päivää pitempään tiukempaa kuria itselläni.
Liikunta on sitten sen toinen kulmakivi. Siihen tarvitaan sitten se toinen klik, että pääsen sen kanssa sinuiksi. Tiedän miten hyvä tunne on lenkin tai kuntosalin jälkeen, mutta miten sinne lähteminen voikin olla niin vaikeaa. Keksin vaikka minkä tekosyyn ettei tarvitse lähteä.
Mutta asia kerrallaan, kunhan pystyn alkuun saamaan hiukan painoa alas, niin eiköhän se anna motivaatiota muuhunkin.
Kannustan muitakin yllättämään itsenne ja sanomaan, että kyllä pystyn.
Mielelläni kuulisin, millaisia ohjeita teillä on makean himon hillitsemiseen tms. tai miten saisin liikunnasta osan elämää.
1. pvä maaliskuuta tai jo oikeastaan sitä ennen olin asiaa kypsytellyt ja ajatellut, tuskaillut ja murehtinut. Elämä ei voi jatkua näin etten saa otetta elämästäni ja pakota itseäni tekemään asioita toisin, jotka olisivat itseni kannalta hyviä asioita.
Ylipaino, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpainetauti, korkea kolestroli ja rytmihäiriöt. Siinä on taakkaa kannettavaksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olen niitä urhoollisesti yrittänyt "raahata" mukanani mutta en enää jaksanut. Jotain oli tapahduttava. Ja niin siinä kävi, että päätin nyt saa riittää, vain itse olen vastuussa siitä mitä suuhuni laitan, ei kukaan muu. Mietin olenko niin heikko, etten pysty hallitsemaan karkkipussia hapuilevaa kättäni tai mielitekoani ylipäätään kaikkea makeaa kohtaan. Se on ollut ongelmani, sokeririippuvuus. Ja se todella on sitä, verrattavissa alkoholiin tai muuhun riippuvuuteen.
10 päivää on mennyt ja viikon kuluttua vaaka näytti 3 kiloa vähemmän. Siis sittenkin valintani vaikuttavat minuun, en ollut uskoa silmiäni, koska luulin että vaa'an lukemat olivat jo juuttuneet paikoilleen.
Pyysin ravitsemusterapeutilta, jonka käynti sopivasti osui edelliselle viikolle, eli helmikuun lopulle, ohjetta painonhallintaan ja sain sellaisen. Itseasiassa ei sen kummempi kuin 1200 kcal päivässä ravintoa, maksimissaan 1500 kcal. Minulla se on toteutunut n. 1300 kcal:n luokkaa. Punnitsen ja merkkaan jokaisen suupalan jotta ymmärrän ja näen mitä todellisesti voin syödä tuohon määrään. Harkittuja kaloreita, ei mitään turhaa.
Olen ihmeissäni, että olen todella pystynyt siihen. Tähän mennessä en ole kyennyt pitämään päivää pitempään tiukempaa kuria itselläni.
Liikunta on sitten sen toinen kulmakivi. Siihen tarvitaan sitten se toinen klik, että pääsen sen kanssa sinuiksi. Tiedän miten hyvä tunne on lenkin tai kuntosalin jälkeen, mutta miten sinne lähteminen voikin olla niin vaikeaa. Keksin vaikka minkä tekosyyn ettei tarvitse lähteä.
Mutta asia kerrallaan, kunhan pystyn alkuun saamaan hiukan painoa alas, niin eiköhän se anna motivaatiota muuhunkin.
Kannustan muitakin yllättämään itsenne ja sanomaan, että kyllä pystyn.
Mielelläni kuulisin, millaisia ohjeita teillä on makean himon hillitsemiseen tms. tai miten saisin liikunnasta osan elämää.
5 kommenttia:
Tuo 3 kiloa kymmenessä päivässä on ihan hyvä, onnea vaan. Vaikuttaa siltä että liikunta onkin sitten vaikeampi juttu, meille molemmille. Se lenkille, kuntosaliin tai uimaan lähtö on vaan välillä niin vaikeaa ja syitä löytyy että voi siirtää lähtöä.
Hei Tapio ja kiitos kommentistasi. Mieli on ollut paljon iloisempi ja kun eilen tein kahdenviikon punnistuksen ja vaaka näytti nyt yhteensä kuusi kiloa vähemmän. En ollut uskoa silmiäni, mutta todellakin sen verran paino on pudonnut. Ja siis pelkällä ruokavalion toteutuksella. Toki jatkossa vauhti ei voi olla tuota luokkaa, mutta näin alkuun tuo kaloreiden vähentäminen vaikuttaa enemmän.
Oletko vielä siellä pohjoisessa? Luin blogistasi, että suuntasit sinne helmikuussa? Siellä varmaan tulee sitä liikuntaa harrastettua enemmän vai miten?
Onko sydän ollut nyt parempana?
Hei Ann's, olen jo kotona. Liikuntaa tuli kyllä harrastettua, enemmän sellaista hyötyliikuntaa kuten pakolliset lumityöt. Täytyy myöntää että kunto on aika huono, en oikein jaksanut sitä tehdä mitä olisin halunnut, käydä metsässä ja kalastella. Muutaman kerran pilkillä kävin ja sitten etsimässä pakureita, jotain löysinkin. Kyllä mulla välillä tuntui ettei sydämmessä ole kaikki kohdallaan, flimmeri päällä.
Sinulla on nyt hyvä vire päällä, paino tippuu ja vaikutat tosiaan iloisemmalta, hyvä niin. Älä laita itseäsi liian tiukalle.
Heissan! Löysin blogisi tänään ja lisäsin sen heti lukulistalle. Lisälyönnieistä sekä flimmereistä löytyy kokemusta jo teini-iästä asti, joten vertaistuki on tervetullutta!
Hei Winter, kiva kuulla että tykkäsit blogistani. Kurkkasin heti mielenkiinnosta omaa blogiasi ja olet kiinnostunut mm. lääketieteellisestä. Kerro ihmeessä kokemuksistasi ja kuinka olet niiden kanssa pärjännyt. Mikä on auttanut niin fyysisesti kuin henkisesti jne.
Aurinkoista kevättä sinulle :)
Lähetä kommentti