Olipa hyvä, että pidin epäilyksestäni kiinni ja olin tiukkana sen suhteen, että en puolivarmoista syistä alkanut ottamaan solusalpaajahoitoa. Käytyäni monet keskustelut lääkäreiden kanssa, ilmenikin että kohdallani oli rajatapaus, että kannattaako ottaa vai ei sitä myrkkyä. Varmuuden maksimoinnista, teoriittisten mahdollisuuksien poissulkemista, jos vaikka .... eli kun useaan otteeseen kerroin, että en todellakaan halua sellaista ainetta itseeni josta voi olla haittaa sydämelle, tulivat lääkärit lopulta siihen tulokseen, että ei oteta riskejä koska on niin rajatapaus. Eli haluttiin vaan varmistaa ja ei voitu todistaa, että siitä olisi ollut minulle enemmän hyötyä kuin haittaa? Voiko tämä olla mahdollista? Voi näköjään.
Huh, painolasti putosi sydämeltä. Toki jos tilanne olisi ollut sellainen, että syöpä on niin paha, olisin ehkä ottanut sitä hoitoa, mutta kun mikään ei näyttänyt heidän mielestään varmalle, niin mieluummin pidän myrkyttömän kehoni. Toki tulossa on sädehoito sekä hormonihoito, mutta ne ilmeisesti on "pakko" ottaa, tai kovasti suositeltiin.
Haluan ennenkaikkea sanoa sen, (en aliarvioi lääkäreiden päätöksiä), mutta otetaanko aina heidän suunnitemissaan potilaan kokonaistilanne huomioon? Tässä tapauksessa tuntui, että ei otettu ennen kuin itse sitä pyysin. Kannattaa keskustella asioista ja pyytää selkeät perusteet päätöksille.
Tiistaina menen sädehoidon suunnitteluun sairaalaan, sekin arveluttaa ja sen sivuvaikutukset, sillä niitäkin on, jopa sellaisia jotka tulevat vuosien jälkeen. Menen, koska tässä kohtaa lääkärikin kuullosti varmalle sanoessaan, että sitä olisi tärkeää ottaa, jotta syöpä ei uusiudu.
Ensi viikolla tehdään Holtteri pitkästä aikaa, katsotaan millaisia lisälyöntejä siellä on, ne ovat lisääntyneet viime aikoina todella paljon ja ovat entistä hankalampia ja voimakkaampia. Kunpa saisin joskus siihen parannuksen, se olisi suurin haaveeni.
Liitänpä tähän erään blogin, joka sattui vahingossa eteeni ja joka toi mietittävää:
http://kreetalandia.blogspot.fi/2013_05_01_archive.html
Leppoisaa viikonloppua lukijoille :)
Huh, painolasti putosi sydämeltä. Toki jos tilanne olisi ollut sellainen, että syöpä on niin paha, olisin ehkä ottanut sitä hoitoa, mutta kun mikään ei näyttänyt heidän mielestään varmalle, niin mieluummin pidän myrkyttömän kehoni. Toki tulossa on sädehoito sekä hormonihoito, mutta ne ilmeisesti on "pakko" ottaa, tai kovasti suositeltiin.
Haluan ennenkaikkea sanoa sen, (en aliarvioi lääkäreiden päätöksiä), mutta otetaanko aina heidän suunnitemissaan potilaan kokonaistilanne huomioon? Tässä tapauksessa tuntui, että ei otettu ennen kuin itse sitä pyysin. Kannattaa keskustella asioista ja pyytää selkeät perusteet päätöksille.
Tiistaina menen sädehoidon suunnitteluun sairaalaan, sekin arveluttaa ja sen sivuvaikutukset, sillä niitäkin on, jopa sellaisia jotka tulevat vuosien jälkeen. Menen, koska tässä kohtaa lääkärikin kuullosti varmalle sanoessaan, että sitä olisi tärkeää ottaa, jotta syöpä ei uusiudu.
Ensi viikolla tehdään Holtteri pitkästä aikaa, katsotaan millaisia lisälyöntejä siellä on, ne ovat lisääntyneet viime aikoina todella paljon ja ovat entistä hankalampia ja voimakkaampia. Kunpa saisin joskus siihen parannuksen, se olisi suurin haaveeni.
Liitänpä tähän erään blogin, joka sattui vahingossa eteeni ja joka toi mietittävää:
http://kreetalandia.blogspot.fi/2013_05_01_archive.html
Leppoisaa viikonloppua lukijoille :)
