Terveisiä taas ensiavusta.
Menikin kaksi kuukautta kun taas "se" tuli. Eilen klo18.15 (levättyäni työpäivän jälkeen) sydän hyppäsi ja alkoi hakata kahta sataa. Ei kun suoraan sairaalaan, tiedän että siinä ei odottelut auta.
Pääsin heti hoitoon, hoitajia ja lääkäri tuli välittömästi tutkimaan tilannettani.
Sydän oli eteisvärinässä ja pulssi takoi kahta sataa.
He antoivat selogeenia suoneen ja jotain toista lääkettä jonka pitäisi kääntää rytmi hitaasti. Nyt en muista nimeä, mutta se annetaan hitaasti suoneen n. 10 minuuttia ja rytmin pitäisi kääntyä sillä. Siitäpä tulikin niin huono olo, puristus rintaan, pulssi nousikin entisestään yms. Tämä ei ollut kuitenkaan sitä lääkettä jolla nopeasti on joskus yritetty kääntää rytmi, siitä vasta huono olo on tullutkin.
Lääkäri tilasi anestesialääkärin nopeasti paikalle ja aloitettiin toimenpiteeseen valmistelu. Lääkäri sanoi, että tuollaista pulssia ei voi kauaa pitää. Kardioversio tehtiin erillisessä paikassa (viimeksi ihan ensiapuyksikössä), sen vuoksi vietiin erilliseen yksikköön, että oli välineet lähellä jos vatsan sisältöä nousee ylös ja alan tukehtumaan. Syömisestä oli kulunut tuossa vaiheessa n. vajaa kolme tuntia.
Yleensä odotetaan vähintään se kuusi tuntia, että vatsa on tyhjä ennenkuin nukutetaan.
Sitten heräsin taas "taivaassa", rytmi oli tasaantunut ja olo oli rauhallinen. Mikä taivaallinen olotila.
En ymmrrä miksi minulla AINA noihin kohtauksiin liittyy tuo nopea rytmi ??? Se tuo todella huonon olon ja tunteen, että kuolee.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00087
Nyt ollaan taas askel lähempänä sitä päätöstä, että pitäisi mennä siihen ablaatioon johon olen jonossa.
Ajattelin, että jos kerran vielä tulee tällainen kohtaus, menen siihen. Mutta, helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei lupaa mitään parempaa, voi tulla kompikaatioita, se voi epäonnistua kuten viimeksi?
Ei ole helppo päätös.
Toivon teille blogini lukijoille oikein hyvää Joulun aikaa ja toivotaan, että saamme olla rauhassa ja nauttia elämästä.
Menikin kaksi kuukautta kun taas "se" tuli. Eilen klo18.15 (levättyäni työpäivän jälkeen) sydän hyppäsi ja alkoi hakata kahta sataa. Ei kun suoraan sairaalaan, tiedän että siinä ei odottelut auta.
Pääsin heti hoitoon, hoitajia ja lääkäri tuli välittömästi tutkimaan tilannettani.
Sydän oli eteisvärinässä ja pulssi takoi kahta sataa.
He antoivat selogeenia suoneen ja jotain toista lääkettä jonka pitäisi kääntää rytmi hitaasti. Nyt en muista nimeä, mutta se annetaan hitaasti suoneen n. 10 minuuttia ja rytmin pitäisi kääntyä sillä. Siitäpä tulikin niin huono olo, puristus rintaan, pulssi nousikin entisestään yms. Tämä ei ollut kuitenkaan sitä lääkettä jolla nopeasti on joskus yritetty kääntää rytmi, siitä vasta huono olo on tullutkin.
Lääkäri tilasi anestesialääkärin nopeasti paikalle ja aloitettiin toimenpiteeseen valmistelu. Lääkäri sanoi, että tuollaista pulssia ei voi kauaa pitää. Kardioversio tehtiin erillisessä paikassa (viimeksi ihan ensiapuyksikössä), sen vuoksi vietiin erilliseen yksikköön, että oli välineet lähellä jos vatsan sisältöä nousee ylös ja alan tukehtumaan. Syömisestä oli kulunut tuossa vaiheessa n. vajaa kolme tuntia.
Yleensä odotetaan vähintään se kuusi tuntia, että vatsa on tyhjä ennenkuin nukutetaan.
Sitten heräsin taas "taivaassa", rytmi oli tasaantunut ja olo oli rauhallinen. Mikä taivaallinen olotila.
En ymmrrä miksi minulla AINA noihin kohtauksiin liittyy tuo nopea rytmi ??? Se tuo todella huonon olon ja tunteen, että kuolee.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00087
Nyt ollaan taas askel lähempänä sitä päätöstä, että pitäisi mennä siihen ablaatioon johon olen jonossa.
Ajattelin, että jos kerran vielä tulee tällainen kohtaus, menen siihen. Mutta, helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei lupaa mitään parempaa, voi tulla kompikaatioita, se voi epäonnistua kuten viimeksi?
Ei ole helppo päätös.
Toivon teille blogini lukijoille oikein hyvää Joulun aikaa ja toivotaan, että saamme olla rauhassa ja nauttia elämästä.
