Mutta pakkohan se on jaksaa, ei muukaan auta. Vaikka hammasta purren ... Ei ole näköjään muuta vaihtoehtoa.
Alan olla aika turhautunut kaikkeen, kiukuttaa ja harmittaa ... sydän on alkanut viuhtoa ihan reilusti ihan joka päivä, enkä pysy enää laskuissa miten monta kertaa :(
Sydänlääkärin piti soittaa pari viikkoa sitten Holtter-testin tuloksista, mutta eipä nuo ole vaivautuneet. On varmaan paljon kiireelisimpiä tapauksia hoidettava kuin minun asia.
Miten haluaisin nauttia tästä kesästä ja ylipäätään elämästä, ilman tällaista vaivaa ... ja pelkoa. Olen käynyt juttelemassa näistä asioista viime talvesta asti, mutta en osaa sanoa, onko se siihen pelkoon miten paljoa apua tullut? Mielialalääkkeitä en ole vielä suostunut ottamaan, vaikka niitä minulle aina tarjotaan. En haluaisi olla niistä riippuvainen, mutta katsotaan täytyykö niitäkin alkaa popsia?
Lääkäreillä ylipäätään ei ole käsitystä siitä, miten tällaiset rytmihäiriöt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. He toteavat vaan, että ei ole kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta. Mutta minä olisin vielä työssä käyvä ja veroja maksava "kunnon" kansalainen jos ei olisi tätä ongelmaa. Eikö heitä kiinnosta se, että pääsisin taas työkykyiseksi. Ihmettelen suuresti, että ketään ei todellakaan kiinnosta? Mutta en ole varmaan ainoa tapaus tässä maassa? Se jos Holtter tehdään 1-2 kertaa vuodessa à 24 h, ei kerro tilanteesta koko totuutta. Ihan kuin he tuijottavat pelkkiä Holtter-testejä, näin olen saanut ymmärtää?
Kertokaa millaisia kokemuksia teiltä on viime ajoilta, mielelläni kuulen onko kohtalotovereita.
Taisin taas purpattaa ihan liikaa "tyhjästä" asiasta, mutta jotenkin vaan en jaksa enää taistella...
Alan olla aika turhautunut kaikkeen, kiukuttaa ja harmittaa ... sydän on alkanut viuhtoa ihan reilusti ihan joka päivä, enkä pysy enää laskuissa miten monta kertaa :(
Sydänlääkärin piti soittaa pari viikkoa sitten Holtter-testin tuloksista, mutta eipä nuo ole vaivautuneet. On varmaan paljon kiireelisimpiä tapauksia hoidettava kuin minun asia.
Miten haluaisin nauttia tästä kesästä ja ylipäätään elämästä, ilman tällaista vaivaa ... ja pelkoa. Olen käynyt juttelemassa näistä asioista viime talvesta asti, mutta en osaa sanoa, onko se siihen pelkoon miten paljoa apua tullut? Mielialalääkkeitä en ole vielä suostunut ottamaan, vaikka niitä minulle aina tarjotaan. En haluaisi olla niistä riippuvainen, mutta katsotaan täytyykö niitäkin alkaa popsia?
Lääkäreillä ylipäätään ei ole käsitystä siitä, miten tällaiset rytmihäiriöt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. He toteavat vaan, että ei ole kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta. Mutta minä olisin vielä työssä käyvä ja veroja maksava "kunnon" kansalainen jos ei olisi tätä ongelmaa. Eikö heitä kiinnosta se, että pääsisin taas työkykyiseksi. Ihmettelen suuresti, että ketään ei todellakaan kiinnosta? Mutta en ole varmaan ainoa tapaus tässä maassa? Se jos Holtter tehdään 1-2 kertaa vuodessa à 24 h, ei kerro tilanteesta koko totuutta. Ihan kuin he tuijottavat pelkkiä Holtter-testejä, näin olen saanut ymmärtää?
Kertokaa millaisia kokemuksia teiltä on viime ajoilta, mielelläni kuulen onko kohtalotovereita.
Taisin taas purpattaa ihan liikaa "tyhjästä" asiasta, mutta jotenkin vaan en jaksa enää taistella...
4 kommenttia:
Moi Ann,
Itselläni on viime päivinä ollut melkoisesti häiriöitä. Lisälyönnit olen jo oppinut tunnistamaan. Nyt on parina päivänä lisälyönnin jälkeen ollut muutaman sekunnin ajan tykytystä. Sitä ei aikaisemmin ole ollut. Viimeksi kun Holter on otettu, siinä oli yllätyksekseni yli 700 kammioperäistä lisälyöntiä. Itse niistä huomasin ehkä parikymmentä. Ann, missä rajoissa sinun Holter luvut menee?
Tsemppiä !
t: Johannes
Hei Johannes ja kiitos viestistäsi. Tosiaan, tätä viimeisintä Holtteria en tiedä, mutta joskus talvella kun otettiin tätä ennen niin 45 kpl oli eteisperäisiä lisälyöntejä ja muutama kammioperäinen. Eli ei määrällisesti niin paljon, mutta ne ovat monta kertaa niin voimakkaita, että kaikki menee ihan sekaisin, paineet ja ylipäätään elintoiminnot. Eli ei todellakaan niin paljoa kuin sinulla. Mutta miten tuollainen määrä vaikuttaa sinun olotilaasi, tuleeko millaisia tuntemuksia, pahoinvointia yms?
Moi!
Kurjaa, että sinulla sama jatkuu.:| Oletko koska menossa sinne yksityiselle lääkäriin? Toivottavasri pääset pian juttelemaan jos saisit jotain apuja.
Tiedän vaan niin hyvin tuon tunteen kun mieli on ihan maassa eikä mitään huvita tehdä kun ei pysty. Itsellä oli samanlainen tosi huono tilanne 6v sitten. Hyvä, että pystyin töissä käymään kun vointi oli tosi huono. Sydän hakkasi päivittäin miten sattui. Oli kovia tykyksiä levossa ja rasitukseb jälkeen, lisälyöntejä ja siitä johtuvaa pahaa oloa henkisesti ja fyysisesti. Se oli tosi rankkaa ja puuduttavaa.:( Muistan kuinka yhtenä päivänä lääkäri soitti ja kertoi rasitus-ekg:n tuloksia, että kaikki oli siinä kunnossa..silloin tajusin jostain kun olin juossut lääkärissä miltei viikottain ja otettu kaikki sydäntutkimukset, että ei tästä tuu mitään näin. Sydämessä on kaikki ok kun lääkäri niin sanoi. Sitä on pakko uskoa kun ei muutakaan voi. Siitä pikkuhiljaa alkoi olo koheneen kun en enään päivittäin rypeny siinä tuskassa ja kierteessä mikä siitä tuli.
Kerroin tuon vaan sen takia, että yritä tosi kovasti ettei sun vointi ja se sydämen tarkkailu mee liian syvälle. Koska se pahentaa sitä oireilua. Itsellä se meni siihen,et kyttäsin miltei koko ajan sykettä kaulalta. Usein tuntu epäsäännölliseltä syke vaikka ei sitä ollut. Mut aina iski paniikki,että mitäs nytten. Silloin sykkeen jaa kaikki muutokset siinä tunsi paljon kovemmin. Kroppa oli koko ajan valmiina pienessä paniikissa.
En siis tarkoita, että sun oireilut on kuviteltuja vaan ihan varmasti oikeita. Vaan sitä, että se koko ajan jatkuva pelko ja tarkkailu kuluttaa henkisesti ja fyysisesti tosi paljon. Se kun vähenis pikkuhiljaa niin helpottais varmasti vähän olokin.
Mutta voi kumpa osaisin herätä taas tuosta samasta ja keskittyä kaikkeen muuhun. Kertoisin varmasti miten se tapahtuu.:) Nyt yritän vaan hyvinä päivinä miettiä jotain muuta ja nauttia hyvästä olosta. Välillä kyllä se loppuu lyhyeen kun sydän paukauttaa parit lisärit. Siihen loppuu ne nautinnot.:)
Toivon sulle koko epärytmisen sydämeni kautta parempia päiviä. Saisit nautittua kesästä ja iloisesta itsestäsi. Voimia ja jaksamisia!
Yks onneton myös
Moi,
Suurinta osaa en tunne ollenkaan. Jotkut voimakkaammat tuntuu inhottavalta. Joskus tuntuu kurkussa, joskus vaan muljahduksena. Fyysisesti ei tule pahoinvointia tai mitään muutakaan. Ärtymys, huoli ja masennus ovat ehkä niitä oireita. Pakko myöntää, että psyykkiset oireet ovat paljon suurempia, mitä fyysiset. Tällä hetkellä vaivaa se, että onko määrä lisääntynyt. On jo yli 3v, kun viimeksi Holter on otettu.
Johannes
Lähetä kommentti