Hei vaan, pitkästä aikaa. Tässä on ollut taas kaikenlaista ikävää tapahtumaa ja siksi en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Päivittäiset lisälyönnit ja tuntemukseni ovat jatkuneet nyt kolme vuotta ilman sen suurempia hässäköitä, mutta elokuun alussa tunsin töissä yks kaks kun sydän muljahti pahasti ja siitä alkoi varsinainen episodi.
Tuntui että pyörryn, vatsa meni sekaisin ja olo tuntui kaikin puolin sekavalle. Minulle soitettiin ambulanssi ja hetken kuluttua se tulikin. Pulssi oli 230 ja ambulanssimiehet yrittivät löytää suonta, jotta saisivat annettua sydämeen lääkkeen joka kääntää rytmin.
Ainakin 45 min.he etsivät suonta, kerran luulivat, että se meni suoneen ja laittoivat lääkkeen. Sehän tuntuu kovana kipuna sydämessä, mutta minulla se tuntuikin hauislihaksessa, tippa ei siis sittenkään ollut oikeassa paikassa.
He päättivät lähteä ensiapuun, jonka pihassa he vihdoin saivat tipan käteen ja uudestaan tuota sydänlääkettä, ei vaikutusta. Lääkäri yritti vielä ensiavussa kääntää sitä sillä lääkkeellä ja voin sanoa, että se ei tunnu mukavalle. Pulssi hakkasi edelleen yli 200. Se ei kääntynyt vieläkään.
Sitten annettiin sydämen sykettä hidastavaa lääkettä, jolloin pulssi laski n. 160-170 ja siinä vaiheessa vasta voitiin todeta,että kyseessä on flutteri, joka sitten kääntyi flimmeriin. Lääkettä annettiin, niin paljon kun sitä voidaan antaa, mutta rytmi ei kääntynyt. Viimeinen vaihtoehto, sähköinen rytminsiirto. Sitä piti odotella 4 tuntia, koska olin syönyt aamupalan.
Vihdoin sain humautuksen ja pam ... onneksi ensimmäisellä kääntyi. Pari tuntia lepäilyä ja sitten kotiin.
Olo oli todella pettynyt ja surullinen, miksi monien ablaatioiden jälkeen ja monen vuoden jälkeen tämä piti tulla ja kokea taas. Pettymys oli todella suuri. Samalla viikolla olin lähdössä viiden vuoden jälkeen etelän matkalle ja ajattelin, että en pääse nyt edes sinnekään. En uskalla lähteä lentokoneeseen jos vaikka siellä sattuu sama tilanne.
Seuraavana päivänä töissä ihmettelivät miten olin jo töissä, lääkärin mukaan ei tarvita mitään lomia joten en siten voinut muutakaan, toisaalta parempi sain muuta ajateltavaa.
Torstaihin saakka olo oli väsynyt ja huono, mutta kun perjantai koitti ja matkalle lähtö, päätin rohkeasti lähteä. Ajattelin, että olin viisi vuotta odottanut enkä uskaltanut lähteä mihinkään ja juuri nyt piti sattua tämä episodi, en halunnut menettää suunniteltua lomaani.
Pääsin matkaan ja ensimmäisen viikon aikana (vaikka oli todella kuuma (35 astetta), en tuntenut paljon lainkaan lisälyöntejä, olo oli mainio, seuraavalla viikolla niitä oli hieman enemmän, mutta yritin olla välittämättä. Selvisin voittajana matkalta siinä mielessä, että ei tarvinnut turvautua lääkäriin ja sydän pysyi kilttinä. Olen suunnattoman onnellinen, että uskaltauduin matkalle kaikesta huolimatta. Se antoi minulle voimia ja muuta ajateltavaa.
Mikä aiheutti tuon kohtauksen, oliko se sen hormoonihoidon syytä?? Minulla todettiin nyt viime tutkimuksessa sydämen vajaatoimintaa ja sitä tutkitaan tulevalla viikolla lisää. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Haluan vain sanoa, uskaltakaa olla rohkeita vaikka olisi vaikeaa, joskus se kannattaa.
Tuntui että pyörryn, vatsa meni sekaisin ja olo tuntui kaikin puolin sekavalle. Minulle soitettiin ambulanssi ja hetken kuluttua se tulikin. Pulssi oli 230 ja ambulanssimiehet yrittivät löytää suonta, jotta saisivat annettua sydämeen lääkkeen joka kääntää rytmin.
Ainakin 45 min.he etsivät suonta, kerran luulivat, että se meni suoneen ja laittoivat lääkkeen. Sehän tuntuu kovana kipuna sydämessä, mutta minulla se tuntuikin hauislihaksessa, tippa ei siis sittenkään ollut oikeassa paikassa.
He päättivät lähteä ensiapuun, jonka pihassa he vihdoin saivat tipan käteen ja uudestaan tuota sydänlääkettä, ei vaikutusta. Lääkäri yritti vielä ensiavussa kääntää sitä sillä lääkkeellä ja voin sanoa, että se ei tunnu mukavalle. Pulssi hakkasi edelleen yli 200. Se ei kääntynyt vieläkään.
Sitten annettiin sydämen sykettä hidastavaa lääkettä, jolloin pulssi laski n. 160-170 ja siinä vaiheessa vasta voitiin todeta,että kyseessä on flutteri, joka sitten kääntyi flimmeriin. Lääkettä annettiin, niin paljon kun sitä voidaan antaa, mutta rytmi ei kääntynyt. Viimeinen vaihtoehto, sähköinen rytminsiirto. Sitä piti odotella 4 tuntia, koska olin syönyt aamupalan.
Vihdoin sain humautuksen ja pam ... onneksi ensimmäisellä kääntyi. Pari tuntia lepäilyä ja sitten kotiin.
Olo oli todella pettynyt ja surullinen, miksi monien ablaatioiden jälkeen ja monen vuoden jälkeen tämä piti tulla ja kokea taas. Pettymys oli todella suuri. Samalla viikolla olin lähdössä viiden vuoden jälkeen etelän matkalle ja ajattelin, että en pääse nyt edes sinnekään. En uskalla lähteä lentokoneeseen jos vaikka siellä sattuu sama tilanne.
Seuraavana päivänä töissä ihmettelivät miten olin jo töissä, lääkärin mukaan ei tarvita mitään lomia joten en siten voinut muutakaan, toisaalta parempi sain muuta ajateltavaa.
Torstaihin saakka olo oli väsynyt ja huono, mutta kun perjantai koitti ja matkalle lähtö, päätin rohkeasti lähteä. Ajattelin, että olin viisi vuotta odottanut enkä uskaltanut lähteä mihinkään ja juuri nyt piti sattua tämä episodi, en halunnut menettää suunniteltua lomaani.
Pääsin matkaan ja ensimmäisen viikon aikana (vaikka oli todella kuuma (35 astetta), en tuntenut paljon lainkaan lisälyöntejä, olo oli mainio, seuraavalla viikolla niitä oli hieman enemmän, mutta yritin olla välittämättä. Selvisin voittajana matkalta siinä mielessä, että ei tarvinnut turvautua lääkäriin ja sydän pysyi kilttinä. Olen suunnattoman onnellinen, että uskaltauduin matkalle kaikesta huolimatta. Se antoi minulle voimia ja muuta ajateltavaa.
Mikä aiheutti tuon kohtauksen, oliko se sen hormoonihoidon syytä?? Minulla todettiin nyt viime tutkimuksessa sydämen vajaatoimintaa ja sitä tutkitaan tulevalla viikolla lisää. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Haluan vain sanoa, uskaltakaa olla rohkeita vaikka olisi vaikeaa, joskus se kannattaa.
7 kommenttia:
hei
kiva lukea tätä blogia, sattumalta löysin
itelle asennettu rytmivalvuri n. kk sitten, kun ei syytä ole löytynyt tajuttomuuskohtauksille
tuntuu välillä että sydän hakkaa hulluna, sydän pomppaa kurkkuun ja vaikka mitä oireita, osa varmaan siitäki johtuu, että välillä pelottaa hulluna. epätietoisuus on aika inhottava ja kun ei ne lääkäritkään oikein kerro mikä ja miten rytmihäiriö tapahtuu...
Hei Pullapaakari ja kiitos kirjoituksestasi. Onko sinulla todettu milloinkaan flimmeri tms. taipuvuuksia eli onko niitä saatu ns. kiinni?
Minullakin oli vasta Holtter ja kuinka ollakkaan taas kerran, sydän meni niin nätisti sen vuorokauden. Miten se osaakin olla silloin "Kunnolla" ? Sitä ovat kyllä monet muutkin sanoneet.
Tsemppiä sinulle ja voimia jaksamiseen :)
hei
mulla on ollu muutama kohtaus, jossa taju yhtäkkiä katoaa hetkeksi. sain tammikuussa lääkkeet avh:n vuoksi, mutta kun kohtauksia on tullut lisää, niin sitten kardiologi tuumi, että laitetaan valvuri. mitään ei oo saatu vielä kiinni, ja sairaalassahan se pumppu on tietenki niin kiltisti ku pystyy....
nyt oli sitten hemoglobiini tippunut 94 ja sitä tarkkaillaan.
kaikkia sitä pittää ihmisilä ollakki.... mutta ihanista syysaamuista on ihanaa nauttia koirien kans, silloin ei huolet paina ja luonnosta saa voimaa jaksaa
ihanaa syksyä sullekki ja voimia....
Minulla sydänlääkäri ihmetteli, että eikö mennyt taju, kun pulssi hakkasi 230 useamman tunnin, lähellä se kyllä oli, mutta ei mennyt taju. Mikähän sitä hemoglobiinia tiputtaa? Onko tutkittu erilaisia vaihtoehtoja?
Onneksi tosiaan syksy on ollut voimaannuttava, aurinko tekee hyvää mielelle ja jospa sitä kautta olisi parempi mieli. Jaksaisi taistella sydämenkin kanssa.
Voimia ja tsemppiä :)
No on pumppu piiskannu oikein kunnolla sulla! Seuraavassa kontrollissa jos ei ole noussut hemoglobiini, niin sitten aletaan tutkia ja hutkia. Pari rautatablettia päivässä, enempää ei saa ottaa, ei saa keinotekosesti nostaa liikaa, että alottavat tutkimukset sitten.
Mutta onneksi näittenkään asioitten kans ei tarvi olla yksin, kun saa vertaistukea. Joskus kotona meinaa hermo mennä, kun ite on ihan pupu pöksyssä, että mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ukko välillä vissiin luulee, että kun on saanu lääkettä, niin sillä tapahtuu ihme ja kaikki vaivat on pois. Vaikka haluais vain nukkua pari päivää ihan putkeen, mutta miehet onki miehiä.....
Hei...
Löysin blogisi kesällä ja olen sen jälkeen lukenut kaikki "kautesi". Käyn aina tasaisin väliajoin katsomassa olisitko kirjoitellut lisää. Sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ja vaikken koskaan ole sinua tavannut, olen sinua ajatellut ja vointiasi... Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja parempaan olisit menossa. Mielestäni olet rohkea ja reipas. Ole reipas on mottoni ja sinuun mottoni sopii kuin nenä päähän ☺
Hei Kati ja kiitos viestistäsi. Pitkästä aikaa avasin blogin ja ilokseni huomasin, että pari viestiä oli tullut. Joskus kieltämättä tuntuu yksinpuhelulle tämä blogin pito, mutta sitten taas tulee viestejä, että kyllä tätä joku lukee :)
Onko sinulla ongelmia sydämesi kanssa vai muutenko lueskelet sydänjuttuja?
Kirjoitan blogipäivityksen viimeisimmästä reissustani, joka oli parisen viikkoa sitten sairaalaan. Hyviä vointeja sinulle :)
Lähetä kommentti