Kaliumin vaikutus sydämeen - kohtauksesta taas sairaalaan

Hei, edellisestä kirjoituksesta ei olekkaan pitkä aika, kun taas tuon terveisiä sairaalasta. Pääsin sieltä eilen pois kun edellisenä päivänä minut sinne ambulanssilla kiidätettiin.

Edellisviikkoisen kohtauksen jälkeen oloni oli aika epämääräinen, minua huimasi ja en voinut oikein hyvin. Sitten alkoivat lisääntyneet lisälyönnit ja toissailtana sellainen kunnon lisälyönti nosti paineet korkealle 115/190 ja pulssi sataseen. Tuli erittäin huono olo ja tunteen, että en voi hengittää. Soitin ambulanssin ja niin taas mentiin. Ensimmäinen sydänfilmi kertoi hapenpuutteesta, joka viittasi sydänkohtaukseen mutta myös toki muuhunkin.

Saatuani annokset asperiinia, nitroa ja beetasalpaajaa paineet alkoivat laskea, mutta varmuudeksi siirrettiin suurempaan sairaalaan. Minua tutkittiin eilinen ja todettiin, ettei se ei ollut sydänkohtaus.

Lääkäri päätti ottaa valtimoverikokeen.

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=139696066

Siitä selvisi, että veressäni on liikaa hiilidioksidia ja kaliumarvot olivat alhaalla. Nämä kaikki vaikuttavat yleiseen olotilaan ja sydämen toimintaan. Niitä arvoja kannattaa pyytää otettavaksi jos on hengenahdistusta,rytmihäiriöitä tms. 

Sain kalium/magnesium lääkityksen ja sitä täytyy nyt seurata, koska liiallinenkin saanti ei ole hyväksi.

Mm. huono hengittäminen, hyperventilointi saattaa nostaa hiilidioksiidin määrää veressä, siksi lääkäri sanoi, että voin seuraavan kerran hengitellä paperipussiin kun tulee kohtaus.

Mitä tästä taas opimme? Sen, että kun terveyskeskuslääkäri minulle torstaipäivänä totesi huimaukseen, että se johtuu niska/hartioista, niin kannattaisi tutkia muutkin vaihtoehdot. Nimenomaan matala kalium aiheuttaa huimausta. Miksi lääkärit eivät ota huomioon kokonaistilannetta, olinhan hänelle kertonut että vasta olin ollut ensiavussa lepatuksen takia. Totesi vain, että sydänlääkärit ottavat kantaa aikanaan. Tässä kyllä kritisoisin terveyskeskuslääkäreitä sen verran, että ottaisivat huomioon laajemmin asioita ja tekisivät tutkimuksia. Nimenomaan potilasta kannattaisi kuunnella, koska potilas tietää kaikita parhaiten minkälainen olotila hänellä on.

Tuntuu, että nykyisin pitäisi netin kautta tutkia mahdolliset vaihtoehdot ja muistaa ehdottaa niitä lääkäreille, joista sitten hän voi mahdollisesti antaa oman arvionsa. En yleistä kaikkiin terveyskeskuslääkäreihin asiaa, mutta ikävän moneen kyllä.