Matka onneksi meni hyvin,jaksoin kävellä ja liikkua, nauttia aurinkoisista päivistä. Paluupäivänä sain kuitenkin ikäviä tykytyksiä ja hetken jo luulin, että paluulento on jätettävä. Mutta otin beetasalpaajaa ja rukoilin suorastaan, että selviän kunnialla kotimaahan. Ja selvisin :)
Mielestäni olin rohkea kun uskalsin heti edellisen kohtauksen jälkeen lähteä vaan matkaan vaikka se arvelluttikin.
Jätin matkan jälkeen sydänlääkärille soittopyynnön, hän soitti sovittuna päivänä . Hän oli juuri se joka teki minulle eteisvärinään suuren ablaation kuusi vuotta sitten.
Hän kertoi suoraa ja karua tekstiä siitä, että kohdallani ei ole muuta hoitokeinoa. Ei ole sellaista rytmihäiriölääkettä joka kävisi juuri minulle. Kuusi vuotta sitten otin vielä Cordaronea mutta se ei enää käy. Tahdistin ei minun ongelmaa auta jne. Ablaatio on ainoa toivo, eikä sekään välttämättä onnistu. Niinpä olen ablaatiojonossa ja tammikuussa sellainen sitten todennäköisesti tehdään.
Mutta, mutta ..... henkisesti en ole valmis siihen. Korjaavaa ablaatiota varten varataan kokonainen päivä. Katsotaan missä johtoratalinjassa on vuotoja ja korjataan ne. Ablaatioon ei voida nukuttaa, riskit on kuulemma liian suuret. Kipulääkettä kyllä annetaan, ja sekin rentouttaa vähän, mutta ei poista niitä kipuja ja epämiellyttävää tunnetta kun sydämeen aiheutetaan rytmihäiriöitä jotta nähdään missä päin ongelmat sijaitsevat. Jos en tietäisi mistä on kyse, menisin oikopäätä. Mutta kun tiedän, niin en ole niin varma. Jos olisi 100 varmaa, että toimenpide tulee auttamaan minua, se auttaisi päätöksessä mutta kun ei ole.
Erittäin vaikea tilanne, muuta keinoakaan ei ole. Kukapa osaisi rohkaista minua ? Tämä on niin vaikea tilanne.
Lääkärikin totesi, että on varmaan hankalaa elää tällaisen ongelman kanssa, matkustelu ym. on ajateltava koko ajan niin, että on sairaala lähellä ym. Näinhän se juuri on, koko aika on elettävä sen asian kanssa, että minun tapauksessa ainakin hoitoon on päästävä. Oikastaan se korkea pulssi on noisa kohtauksissa se ikävin 225-160 krt/min. monen tunnin ajan ei tunnu hyvälle.
Minulle on jo aiemmin tehty kaksi pienempää ablaatiota ulkomailla lepatukseen ja kuusi vuotta sitten tämä isoin. Onko teillä kokemuksia useista ablaatioista?
Tässä vielä linkkin sydänliiton kysyjäpalstalle rytmihäiriöihin liittyen https://sydan.fi/eteisvarina-ja-muut-rytmihairiot. Silmään pisti erityisesti seuraava kysymys:
Mielestäni olin rohkea kun uskalsin heti edellisen kohtauksen jälkeen lähteä vaan matkaan vaikka se arvelluttikin.
Jätin matkan jälkeen sydänlääkärille soittopyynnön, hän soitti sovittuna päivänä . Hän oli juuri se joka teki minulle eteisvärinään suuren ablaation kuusi vuotta sitten.
Hän kertoi suoraa ja karua tekstiä siitä, että kohdallani ei ole muuta hoitokeinoa. Ei ole sellaista rytmihäiriölääkettä joka kävisi juuri minulle. Kuusi vuotta sitten otin vielä Cordaronea mutta se ei enää käy. Tahdistin ei minun ongelmaa auta jne. Ablaatio on ainoa toivo, eikä sekään välttämättä onnistu. Niinpä olen ablaatiojonossa ja tammikuussa sellainen sitten todennäköisesti tehdään.
Mutta, mutta ..... henkisesti en ole valmis siihen. Korjaavaa ablaatiota varten varataan kokonainen päivä. Katsotaan missä johtoratalinjassa on vuotoja ja korjataan ne. Ablaatioon ei voida nukuttaa, riskit on kuulemma liian suuret. Kipulääkettä kyllä annetaan, ja sekin rentouttaa vähän, mutta ei poista niitä kipuja ja epämiellyttävää tunnetta kun sydämeen aiheutetaan rytmihäiriöitä jotta nähdään missä päin ongelmat sijaitsevat. Jos en tietäisi mistä on kyse, menisin oikopäätä. Mutta kun tiedän, niin en ole niin varma. Jos olisi 100 varmaa, että toimenpide tulee auttamaan minua, se auttaisi päätöksessä mutta kun ei ole.
Erittäin vaikea tilanne, muuta keinoakaan ei ole. Kukapa osaisi rohkaista minua ? Tämä on niin vaikea tilanne.
Lääkärikin totesi, että on varmaan hankalaa elää tällaisen ongelman kanssa, matkustelu ym. on ajateltava koko ajan niin, että on sairaala lähellä ym. Näinhän se juuri on, koko aika on elettävä sen asian kanssa, että minun tapauksessa ainakin hoitoon on päästävä. Oikastaan se korkea pulssi on noisa kohtauksissa se ikävin 225-160 krt/min. monen tunnin ajan ei tunnu hyvälle.
Minulle on jo aiemmin tehty kaksi pienempää ablaatiota ulkomailla lepatukseen ja kuusi vuotta sitten tämä isoin. Onko teillä kokemuksia useista ablaatioista?
Tässä vielä linkkin sydänliiton kysyjäpalstalle rytmihäiriöihin liittyen https://sydan.fi/eteisvarina-ja-muut-rytmihairiot. Silmään pisti erityisesti seuraava kysymys:
Hei
Onko mahdollista päästä eroon flimmeristä? Minulle on laitettu tahdistin hidaslyöntisyyden takia (sss), tehty kolme kertaa flimmeriablaatio ja syön beetasalpaajaa 2x10mg, cordarone 200mg, verpamiili 70mg ja xarelto 20mg päivittäin. Silti minulla on flimmeri muutaman kerran viikossa 130-150 bpm, jotka kestää muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Lisäksi välillä menee jalat alta ja silmissä mustenee, jolloin syke on ollut yli 190 bpm. Onko enään mitään keinoa, kun noi ablaatiot ei ole auttanut?
Onko mahdollista päästä eroon flimmeristä? Minulle on laitettu tahdistin hidaslyöntisyyden takia (sss), tehty kolme kertaa flimmeriablaatio ja syön beetasalpaajaa 2x10mg, cordarone 200mg, verpamiili 70mg ja xarelto 20mg päivittäin. Silti minulla on flimmeri muutaman kerran viikossa 130-150 bpm, jotka kestää muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Lisäksi välillä menee jalat alta ja silmissä mustenee, jolloin syke on ollut yli 190 bpm. Onko enään mitään keinoa, kun noi ablaatiot ei ole auttanut?
9.10.2017
Onko toivoa?
Kysyjälle on tehty eteisvärinän katetriablaatiohoito kolme kertaa ja käytössä on tehokkain mahdollinen rytmihäiriölääke, Cordarone® (amiodaroni). Hoidosta huolimatta eteisvärinää esiintyy viikoittain. Voiko eteisvärinää saada enää pois? Näillä tiedoin voi vastata: valitettavasti ei voi.
Eteisvärinän ”taudinkulkuun” kuuluu, että eteisten rakenteissa tapahtuu pikkuhiljaa muutoksia jotka suosivat eteisvärinän alkamista ja jatkumista. Eteisvärinäkohtaukset tulevat siis vähitellen pidentymään, ja niitä esiintyy useammin. Jossain vaiheessa eteisvärinä jää vallitsevaksi rytmiksi. Kysyjän tapauksessa tämä saattaisi tapahtua piankin, jos Cordarone-lääkitys lopetettaisiin.
Tästä uutisesta ei kannata kuitenkaan masentua, sillä vallitseva eteisvärinärytmi on yleensä helpommin hallittava tilanne kuin jatkuva rytmin vuorottelu. Kysyjä kertoo kohtauksen aikaisesta korkeasta sykkeestä, joka aiheuttaa huimaavaa tunnetta, jopa lähes pyörtymisiä. Miten voisi elää tällaisen nopean sykkeen kanssa? Ei voikaan, eikä tarvitsekaan. Kun eteisvärinä jää vallitsevaksi rytmiksi, se hidastetaan lääkityksellä sopuvauhtiseksi. Kysyjän tapauksessa tämä lääkkeellinen hidastaminen ei valitettavasti todennäköisesti onnistu, koska lääkkeitä on jo paljon käytössä ja ajoittaisia korkean sykkeen vaiheita siitä huolimatta esiintyy. Vielä on kuitenkin yksi mahdollisuus jäljellä. Tahdistinhoidon tukemana, viimeisenä keinona voidaan tehdä toisenlainen ablaatio, eteiskammiosolmukkeen ablaatio eli katkaisu. Tässä toimenpiteessä katkaistaan lopullisesti sähköinen yhteys eteisten ja kammioiden välillä. Tämän jälkeen tahdistin huolehtii sydämen sykkeestä, eikä sydän enää koskaan hakkaa liian vauhdikkaasti. Eteiset ovat pysyvästi värinätilassa, mutta sydän rauhallinen.
24.10.2017Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri
2 kommenttia:
Ei ole minulla kokemusta ablaatiosta. Yritin päästä tähän toimenpiteeseen useita vuosia sitten, mutta kotikaupunkini kardiologi ei suostunut kirjoittamaan lähetettä Kuopioon. Hänen mielestään silloin se olisi ollut liian vaarallista ja tokaisi "hengen lähtö lähellä". Ilmeisesti minun krooninen rytmihäiriöni on sieltä helpoimmasta päästä. Nyt, jos pyrkisin ablaatioon, luulen, että se evättäisiin ikäni takia. Olen yli 70-kymppinen, mutta muuten hyvässä kunnossa ja hoikka.
Terveisin
maratoncursor
Hei Maratoncursor. Miksiköhän se olisi ollut niin vaarallista? Toki jokaiseen toimenpiteeseen liittyy riskit, mutta tietääkseni, tähän ei ole kukaan vielä Suomessa kuollut?
Minkätyyppinen rytmihäiriö sinulla on? Häiriöitäkin kun on niin monenlaisia, joidenkin kanssa pystyy elämään "helpommin" ja toisen kanssa vaikeampaa. Eräällä tuttavallani on ollut flimmeri esim. vuosia,ottaa Marevania ja elää ihan normaalisti. Se ei siis haittaa hänen elämistään. Hänelle vielä tehtiin läpän vaihto ja siinä samassa aikoivat normalisoida rytmin, mutta tulivat tulokseen, että jo 20 v. on ollut flimmerissä niin eivät lähde vaihtamaan rytmiä. Pulssi on kuitenkin hänellä ihan myös normaali.
Lähetä kommentti