Rytmihäiriöt ja liikunta

Olen aikaisemminkin puhunut tästä aiheesta ja kuinka ollakkaan, asia on niin tärkeä, että tässä lisää hyviä linkkejä liittyen rytmihäiriöihin ja liikuntaan. Oma liikuntani on rytmihäiriöiden jälkeen jäänyt melkein nollille ja pelko siitä miten sydän käyttäytyisi pulssin kohotessa pitää minua otteessaan. Pulssia madaltavat beetasalpaajat eivät siinäkään mielessä tuo mielenrauhaa.

Millaisia kokemuksia teillä on liikunnan ja rythmihäiriöiden yhdistemästä ? Olisi mielenkiintoista kuulla.

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=nix01181

http://www.fit.fi/arkisto/terveysuutiset/syke-sekaisin/1737.htm

http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00023

http://www.terveysverkko.fi/tietopankki/tyoikaisille/liikuntasuositukset#Syd%C3%A4men_rytmih%C3%A4iri%C3%B6

http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lltp12_lehto_mika.pdf

http://www.terveurheilija.fi/ajankohtaista?issue=109 

Hyvältä tuntuvat asiat hoitavat sydäntä

Viimeisimmässä Sydänlehdessä oli artikkeli joka kertoo Tampereella tapahtuneesta sydänsairaiden taidekurssista. Puhutaan taiteen tekemisestä ja siitä miten hyvältä tuntuvat asiat tekevät ihmiselle hyvää ja tietysti sitä kautta sydämelle.

Voin puhua siitä myös omalla kohdallani, koska olin vuoden pois työelämästä masennuksen takia, joka taas johtui sydämen epävakaasta toiminnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. En kyennyt työskentelemään enkä keskittymään edes lukemiseen tai television katseluun. Olin täysin jumiutunut itseni kanssa ja niin sisäänpäin lukkiutunut ja vetäytynyt. Lähimmät ystävänikään eivät ymmärtäneet asian oikeaa laitaa, enkä saanut sellaista tukea tai ymmärrystä mitä olisin ehkä kaivannut.

Sitten eräs läheiseni innosti minua omalla tavallaan taas vanhan intohimoni pariin eli valokuvaukseen. Niinpä ryhdyin ottamaan silloin tällöin kameran mukaani, oikeastaan se oli se syy, joka sai minut menemään ulos. Elämän katseleminen linssin läpi, toi minulle sitä hyvän olo tunnetta. Aloin nähdä taas asiat kauniinpina, erityisesti luonnon. Se sai ajatukseni hetkeksi pois itsestä, huonosta olosta sekä peloista.

Katsellessani jälkikäteen kuvia ja huomatessani miten kaunis tämä ympäröivä luonto ja maailma onkaan, aloin pikkuhiljaa saada uskoa toipumiseeni sillä henkisellä puolella.  Nyt ollaan sillä paremmalla puolella siinä suhteessa. Pelkoja on, mutta ne peikot ovat nyt pienempiä. Niinä päivinä kun on todella voimakkaita lisälyöntejä, se muistuttaa taas minua kuolevaisuudesta, mutta yritän olla enää ajattelematta koko aikaa kuolemaa ja sen lopullisuutta.

Siksi rohkaisen kaikkia kokemaan taas sellaisia asioita josta on joskus aikaisemmin pitänyt ja nauttinut. Ne ovat niitä asioita jotka tuovat hyvän olon ja voi vähäksi aikaa saada muuta ajateltavaa ja hengähdystaukoa ikävistä ajatuksista. Se voi olla taide, musiikki, ulkoilu, matkailu, ihan mikä tahansa asia, se on jokaisen henkilökohtainen juttu.

Vuosi on vierähtänyt blogin aloituksesta

Sydän on mennyt tuttuun tapaan eli jokapäiväisiä lisälyöntejä jne, mutta sitten tänään tuli pitkästä aikaa sellainen pidempi kohtaus, jossa sydän lähti muljatelemaan todella pahasti ja heti koko "systeemi" meni sekaisin, vatsa, pahoinvointi jne. Otin beetasalpaajan ja yhden rauhoittavan ja olo alkoi pikkuhiljaa korjaantua. Se oli minulle taas kerran muistutus, että kuka onkaan "herra" tässä ruumiissa :(
Painonhallinta on edennyt niin, että 8,5 kg on karissut maaliskuun alusta, tahti on hidastunut mutta pikkuhiljaa alaspäin mennään. Liikuntaa en ole harrastanut, yksinkertaisesti se ei minua kiinnosta, vaikka pitäisi, sen toki tiedän.

 2013 huhtikuussa olin todella masentunut ja aloitin silloin tämän blogin kirjoittamisen. Se on tuonut minulle todella paljon helpotusta ja ymmärrystä näitä asioita kohtaan. Lukijoita, minun yllätyksekseni on ihan joka puolelta maailmaa, sivustonhan pystyy helposti kääntämään klikkaamalla yhtä nappia. Meitä on paljon, jotka kärsimme samansuuntaisista sydänongelmista, ne voivat tosiaan vähän vaihdella itse kullakin, mutta periaate on se, että monia meistä ongelma häiritsee emmekä saa ikävä kyllä täydellistä apua siihen. Se mihin olin pettynyt, oli se ettei edes ablaatio joka on iso operaatio, auttanut. Siinä minun toiveet olivat korkealla. Mutta lääkäri vain totesi, ettei se onnistunut, koska sydänlihas oli niin kovaa, eikä poltto siksi täysin onnistunut. Miksi taas kerran olin siinä vähemmistössä, jolle se ei auttanut?

Mutta jokaisella on ne omat ongelmansa, olotiloja on monia, toisilla pahempia kuin toisilla. Pääasia on se, että jaksamme elää tilanteemme kanssa, emmekä anna sen lannistaa meitä. Helpommin sanottu kuin tehty. Toivon, jokaiselle jolla on näitä ongelmia vahvuutta kestää sydämen oikuttelua ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Itse en vieläkään uskalla suunnitella matkaa sinne kauas jonnekin, josta haaveilen. Mutta ehkä vielä joskus pääsen. Unelmat omasta kodista myöskin ovat menettäneet hohtonsa, koska ajattelen, että jos tästä vielä enemmän sairastun, niin miten pystyn hoitamaan asioitani jos on suuria velkoja ym.
Tämä rajoittaa elämää, jos joku väittää muuta mielenkiinnolla kuuntelen.

Tässä linkki josta löytyy englanniksi tietoa näistä ongelmista
http://www.heart.org/HEARTORG/Conditions/Arrhythmia/SymptomsDiagnosisMonitoringofArrhythmia/Symptoms-Diagnosis-Monitoring-of-Arrhythmia_UCM_002025_Article.jsp

Toivon sydämestäni kaikille onnellisia aikoja ja rauhallista sydäntä,.... mutta sydäntä kun ei voi käskeä.

Näillä mennään ja tietoa verenohennuslääkkeistä

Kolmisen viikkoa on mennyt ja noin 5,5 kg olen onnellisempi. Parin ensimmäisen viikon aikana paino tippui nopeammin, nyt se on vähän hidastunut. Mutta eihän se kolmea kiloa joka viikko voi pudotakkaan, kohtahan minusta ei olisi mitään jäljellä :)
Sydän tekee joka päivä niitä omia temppujaan, joku päivä on vähän parempi toisena tulee taas sarjassa lisälyöntejä, silloin tulee huonompi olo ja täytyy ottaa lisälääkettä joka rauhoittaa sydäntä. Näillä siis mennään hamaan tulevaisuuteen.

Mieleni tekisi lähteä tulevana kesänä vähän kauemmas matkalle, mutta kynnys taitaa olla vielä liian suuri. Pelko, että en saakkaan kunnon hoitoa jos joudun sairaalaan. Pelko, että mitäs sitten tapahtuu jos  saan lentokoneessa jonkin pahan kohtauksen, eli pelkoja on vielä ihan liikaa. Ehkä ihan turhia, mutta muutakaan en osaa ajatella. Toisaalta tekisi mieli rohkaista itseäni ja ajatella, että kyllähän muutkin varmaan matkustaa joilla on sydänongelmia, eikä nämä minun ongelmat nyt niin vakavia ole. Mutta en tiedä vielä mitä tehdä?

Flimmereitä kuitenkaan ei ole ollut (kop kop) nyt 1,5 vuoteen ja kysyinkin lääkäriltä, että täytyykö minun jatkaa Marevanin (eli verenohennuslääkettä) ottamista ja vastaus oli kyllä. Ei ole mitään syytä sitä lopettaa !?

Edellisessä Sydänliiton lehdessä oli puhetta myös muista verenohennuslääkkeistä: "Uudemmat hyytymisenestolääkkeet dabigatraani, rivaroksabaani ja apsiksabaani eivät vaadi niin tarkkaa seurantaa, mutta estävät aivoinfarkteja yhtä tehokkaasti kuin perinteinen lääkitys ja lisäksi  niitä käyttämällä on vähäisempi aivoverenvuodon vaara". Minua alkoikin kiinnostamaan mitä nuo lääkkeet tarkalleen ottaen ovat? Onko kellään kokemuksia niistä? Mielenkiinnolla kuulisin. Ihmettelen miksi niitä kukaan sydänlääkäri ei ole ehdottanut vai onko niissä sittenkin jotain mikä ei ole hyväksi?

Tutkin lisää aiheesta ja tässä muutama linkki:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007

http://sic.fimea.fi/4_2011/uusien_oraalisten_antikoagulanttien_kayttoaiheet_laajenevat.aspx

http://meka.thl.fi/ohtanen/4560.aspx

http://www.kela.fi/laake351

http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2011/nosto38_1.pdf

Siinäpä olikin aika pläjäys tietoa verenohennuslääkeistä, voi olla ihan uuttakin tietoa, nimenomaan meille "maallikoille".

Aurinkoista maaliskuun loppua :)

Klik ja siitä se lähti ...

... nimittäin terveellisempi elämä ja painonhallinta. Itseasiassa sitä voisi kutsua mielenhallinnaksi. Sillä korvien välistähän kaikki on kiinni :)

1. pvä maaliskuuta tai jo oikeastaan sitä ennen olin asiaa kypsytellyt ja ajatellut, tuskaillut ja murehtinut. Elämä ei voi jatkua näin etten saa otetta  elämästäni ja pakota itseäni tekemään asioita toisin, jotka olisivat itseni kannalta hyviä asioita.

Ylipaino, diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpainetauti, korkea kolestroli ja rytmihäiriöt. Siinä on taakkaa kannettavaksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olen niitä urhoollisesti yrittänyt "raahata" mukanani mutta en enää jaksanut. Jotain oli tapahduttava. Ja niin siinä kävi, että päätin nyt saa riittää, vain itse olen vastuussa siitä mitä suuhuni laitan, ei kukaan muu. Mietin olenko niin heikko, etten pysty hallitsemaan karkkipussia hapuilevaa kättäni tai mielitekoani ylipäätään kaikkea makeaa kohtaan. Se on ollut ongelmani, sokeririippuvuus. Ja se todella on sitä, verrattavissa alkoholiin tai muuhun riippuvuuteen.

10 päivää on mennyt ja viikon kuluttua vaaka näytti 3 kiloa vähemmän. Siis sittenkin valintani vaikuttavat minuun, en ollut uskoa silmiäni, koska luulin että vaa'an lukemat olivat jo juuttuneet paikoilleen.

Pyysin ravitsemusterapeutilta, jonka käynti sopivasti osui edelliselle viikolle, eli helmikuun lopulle, ohjetta painonhallintaan ja sain sellaisen. Itseasiassa ei sen kummempi kuin 1200 kcal päivässä ravintoa, maksimissaan 1500 kcal. Minulla se on toteutunut n. 1300 kcal:n luokkaa. Punnitsen ja merkkaan jokaisen suupalan jotta ymmärrän ja näen mitä todellisesti voin syödä tuohon määrään. Harkittuja kaloreita, ei mitään turhaa.

Olen ihmeissäni, että olen todella pystynyt siihen. Tähän mennessä en ole kyennyt pitämään päivää pitempään tiukempaa kuria itselläni.

Liikunta on sitten sen toinen kulmakivi. Siihen tarvitaan sitten se toinen klik, että pääsen sen kanssa sinuiksi. Tiedän miten hyvä tunne on lenkin tai kuntosalin jälkeen, mutta miten sinne lähteminen voikin olla niin vaikeaa. Keksin vaikka minkä tekosyyn ettei tarvitse lähteä. 

Mutta asia kerrallaan, kunhan pystyn alkuun saamaan hiukan painoa alas, niin eiköhän se anna motivaatiota muuhunkin.

Kannustan muitakin yllättämään itsenne ja sanomaan, että kyllä pystyn.

Mielelläni kuulisin, millaisia ohjeita teillä on makean himon hillitsemiseen tms. tai miten saisin liikunnasta osan elämää.

 

Eteisvärinä on vaarallinen

... vaikka monta kertaa lääkärit ovat myös todenneet, että flimmeri on toiseksi paras rytmi mitä ihmisellä voi olla normaalin sinus-rytmin jälkeen. En tiedä onko rauhoittelua vai mitä, mutta sitten toisinaan saa taas lukea mm. lehtien palstoilta, miten vaarallista se voi olla. Yksi ikävä seuraus voi olla aivoifarkti ja sen liuotus on aloitettava viimeistään neljän ja puolen tunnin kuluttua ensioireista.

Sydänliiton lehdessä 1/2014 oli tärkeä artikkeli aiheesta jota käyn tässä läpi:
Suurin ongelma lienee siinä, että jos huomaamattamme sairastamme eteisvärinää. Siksi pulssin tunnustelu ja seuraaminen on tärkeää. Itselläni ei ole ollut sitä ongelmaa, ettenkö tunnistaisi flimmeriä, päinvastoin sen elimistö on monella tapaa minulle kertonut. Mutta kaikki emme ole samanlaisia, emmekä aisti asioita samoilla tavoilla.

Kaikki tykytykset eivät aina ole eteisvärinää eikä vaarallisia, mutta ne voivat olla myös eteisvärinää. Eteisvärinän aiheuttamat aivoinfarktit ovat seurauksiltaan vakavampia. Hoidon avulla voidaan moni aivoinfarkti estää. Joten kannattaa tutkituttaa harmittomaltakin tuntuvat sydämen epäsäännöllisyydet.  

Moni meistä varmaan ottaa veren hyytymistä estävää lääkettä eli varfariinia (Marevania). Se pienentää aivoinfarktiriskiä jopa 60%. Mutta sen lääkkeen kanssa on oltava erittäin tarkkana juuri ruokavalion suhteen ja käytävä säännöllisesti verikokeissa. Muita lääkkeitä käyttävien on myös varottava lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Uudemmat hyytymisenestolääkkeet dabigatraani, rivaroksabaani ja apsiksabaani eivät vaadi niin tarkkaa seurantaa, mutta estävät aivoinfarkteja yhtä tehokkaasti kuin perinteinen lääkitys ja lisäksi  niitä käyttämällä on vähäisempi aivoverenvuodon vaara. 

Varsinaisia eteisvärinälääkkeitä eli rytmiä korjaavia lääkkeitä flekainidia ja propafenonia voidaan määrätä ns. tervesydämisille, mutta sydänpotilaille ne eivät yleensä sovi. Uudempi lääke dronedaroni sopii myös sepelvaltimopotilaille sekä lievää sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Rytmihäiriölääkkeet eivät poista verenhyytymistä estävien lääkkeiden tarvetta. Asperiinia ei pidetä nykyisin tehokkaana suurten riskien eteisvärinäpotilailla.

Aivoinfarktin tärkeintä ehkäisyä ovat terveelliset elämäntavat; kohonneen verenpaineen ja kolestrolinen hoitaminen, tupakoimattomuus, lihavuuden välttäminen ja liikunta. 

Tutkimusuutisissa joka oli julkastu Circulation-lehdessä todettiin, että eteisvärinässä sydän pettää aivoja useammin. Tutkijat havaitsivat tutkimuksessaan, että gabigatraani vähensi selvästi varfariinia (Marevania) paremmin aivoverenkierron häiriöistä johtuneita menehtymisiä.  Sydänperäiset syyt selittävät n.40% eteisvärinäpotilaisen kuolemista. Aivohalvauksiin ja verenvuotoihin menehtyy vain vajaa 10%. Tehokas verenohennuslääkitys sekä kaikki sydän- ja verisuonitautiriskit on huomioitava.

 - Mietin tässä vielä erästä tapausta eli minulla on tuttava jolla on uusiutuvia flimmerikohtauksia, ollut jo monta kertaa vuoden sisällä ja ne ovat käännetty aina sähköllä takaisin. Hänelle todettiin, että verenohennuslääkkeestä on hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Joten en tiedä missä mennään näiden hoitojen suhteen ???

Aurinkoa päiviinne kaikesta huolimatta !

Laihduttaminen auttaa sydäntä

Tämäkin on tietysti ollut tiedossa ... ainakin jossain tuolla alitajunnassa. Mutta en ole sitä ottanut tarpeeksi vakavasti. Ja toisaalta olen ajatellut, että kun rytmihäiriöt alkoivat viisi vuotta sitten, olin kuitenkin hoikemmassa kunnossa ja silti rytmihäiriöt tulivat?  Mutta asiasta on jälleen tutkimustietoakin The Journal of the American Medical Association-lehdessä sekä Sydänliiton lehdessä. 

"Ylipaino rasittaa sydäntä ja painon pitäminen normaalissa vähentää ja jopa estää sydänriskejä mm. eteisvärinää. Tutkimuksissa on osoitettu lihavuuden liittyvän nimen omaan eteisvärinään. Australiassa on todettu, että liikakilojen pudotus lievittää eteisvärinäpotilaiden oireita.  Riski on erityisen suuri niillä joilla ylikilot kertyvät vatsan seutuun.  Lihavuus aiheuttaa myös sydämen vajaatoimintavaaran, vaikka ei sairastaisikaan varinaista sydän- ja verisuonitautia. Lihavuus, sydämen vajaatoiminta ja eteisvärinä kulkevat usein käsi kädessä. Jopa joidenkin tutkimusten mukaan lihavuus lisää äkillisten sydänkuolemien vaaraa ilman varsinaisia sydäntauteja".

Huh, aikamoista tekstiä. Tästä jo viisastuneena, pitäisi alkaa ajattelemaan miten syö ja elää. Toisaalta  katsonkin mitä syön, en liian suuria annoksia, ei paljoa rasvaa jne. Mutta sitten koska olen sokeririippuvainen, tulee hetkiä jolloin suorastaan elimistö huutaa sokeria. Oma mieli on liian heikko, en pysty olemaan päivääkään ilman jotain makeaa. Vaikka vähän mehua tms. Minun pitäisi kai päästä sokerivieroitukseen :) 

Sitten vaan mietin miksi paino ei laske? Mutta se liikkumaan lähteminen, jotta aineenvaihdunta pysyisi kunnossa, varsinkin kun on istumätyö ... Miksi sekin on niin vaikeaa, vaikka sen liikuntahetken jälkeen on niin hyvä olo? Huono omatuntokin on koko ajan, pitäisi ja pitäisi ...En tiedä onko muilla tämä yhtä vaikeaa?
Miksi on niin vaikea noudattaa kaikkia terveyssuosituksia, kun tiedetään, että jo pienetkin elintapamuutokset vähentävät riskiä sairastua diabetekseen tai sydäntauteihin?

Tiesittekin varmaan, että sydän pitää pähkinöistä. Tutkimusten mukaan pähkinänsyöjät välttyvät vähemmän sydänkuolemilta, syöpä- sekä hengityssairauksilta. Briteissä oli myös tutkittu, että vanha sanonta: "Omena päivässä pitää lääkärin loitolla",  pätee edelleen. Antioksidantit ja flavoinoidit ovat tärkeitä sydämenkin terveyden kannalta. 

Ps. Löysin vielä hyvän sivuston, ajatellen hyvinvoinnin lisäämistä. Ks.
http://www.pienipaatospaivassa.fi/