Pitkästä aikaa kirjoitan .... työ ja terveysasiat mielessä. Syövän jatkotutkimuksia ym. Hieman sekavaa kaikki.
Sydän jatkaa ylimääräisiä hyppyjään ja joka kerta kun se lyö pahemmin tai jättää lyömättä, tulee mieleen kardiologini viimeisimmät sanat .... se saattaa olla hengenvaarallista.
Jatkuva pelko kalvaa mieltä ja todenteolla rasittaa pieniä aivojani. En jaksa enää tätä elämää, tulee välillä mieleen. Onko minun elettävä loppuelämäni pelossa, että milloin on taas lähtö ensiapuun tai koska tulee loppu??
Voin sanoa, että en voi elää kuin päivän kerrallaan. En voi tai uskalla suunnitella mitään, en jaksa, pelkään.
Rytmikardiologi olisi voinut laittaa lähetteen suoraan rasitustestiin, mutta kaikessa viisaudessaan ensin minun piti tilata aika terveyskeskukseen ja sitten tämä lääkäri kirjoitti lähetteen. Olen siis odottanut lokakuusta, että saan lähetteen rasitustestiin?! Missä mättää, miksi kaiken pitää olla niin byrokraattista ja vaikeaa, kun asian voisi hoitaa suoraan? Sitä ihmetteli tämä terveyskeskuslääkärikin.
Nyt tutkitaan siis sitä, että jos on sepelvaltimotauti, Tampocor rytmihäiriölääke ei käy silloin. Vaihtoehtoja kohdallani ei siis ole monia. Tämä olisi yksi niistä, mutta suurella epäilyksellä ottaisin sitäkin lääkettä, olen kuullut erittäin huonoja asioita siitä lääkkeestä.
Olen miettinyt myös tämän kylmän sään vaikutusta sydämeen. Luin juuri jostain, että kylmä provosoisi rytmihäiriöille. Saattahan se olla niinkin, mutta niitä kyllä tulee myös ihan ilman kylmääkin, joten vaikea sanoa.
Tässä muutamia hyviä linkkejä rytmihäiriö asiasta.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/pysy_rytmissa_sydan
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/4_x_rytmihairio_sydamessa
http://www.tunnepulssisi.fi/eteisvarina
Jaksamista kaikille :)
Sydänlääkärini eli ihan rytmihäiriölääkärini soitti eilen. Olinkin odottanut soittoa, koska edellisestä "keikasta" joka oli lokakuun alussa oli mennyt melkein kaksi kuukautta. Ensiapulääkäri sanoi silloin minulle, että hän konsultoi sitten hoitavaa lääkäriäni. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minun kohdalla vaihtoehtoja tämän ongelman hoitamiseen ei kovin paljoa ole. Ongelmana lääkärin mukaan on kohtauksissa ilmenevä korkea pulssi, joka on ollut n. 230. Se on hänen mukaan jopa hengenvaarallista. Miten lohduttavaa kuulla sekin asia ...
Vaihteleva flimmeri ja flutteri ovat myöskin hankala tilanne, koska toinen lääke ei käy taas siihen jos tulee myös flutteria. Korkeat maksa-arvot taas estävät toisen lääkkeen oton. Mitä jää jäljelle, uusi ablaatio.
Ensimmäinenhän ei onnistunut v. 2011 sen takia koska sydänlihas oli niin kovaa. Kysyinkin häneltä, onko se jotenkin nyt pehmentynyt. Hän vaan totesi että ei mutta, arpikudosta voidaan kuitenkin jotenkin polttaa uudestaan, se voidaan tehdä myös käsin (viimeksi tehtiin magneettinavigoinnilla) jolloin käsin saadaan voimaa lisää, mutta se taas voi vaurioittaa sydäntä ja tulla pahempi ongelma. No en tietenkään haluaa pahempaa ongelmaa.
En saanut lääkäristä selvää mikä olisi kohdallani sitten parasta? Hän toi koko ajan esiin ablaation vaaroja, jotka tietysti ovat totta. Mutta edellisen kerran v.2011 lääkäri ei koko aikaa niistä puhunut?
Nyt tutkitaan vielä sepeltauti, ettei sitä vaan ole koska silloin Tampocorlääkettä ei voi ottaa.
Voisinpa vain todeta, että löytäisinpä kunnon rytmihäiriölääkärin joka voisi tuoda vaihtoehdot selkeästi esille, eikä pelotella kaikella. Ei jäänyt mitenkään miellyttävä olo hänen puhelustaan, päinvastoin pelkoni kasvoi ja tulin erittäin surulliseksi siitä, että turvallisia vaihtoehtoja ei ole. Joudun elämään lopun elämääni tämän ongelman kanssa ja pelkäämään, milloin seuraava kohtaus tulee.
Olen vähän päälle 50 ja haluaisin nauttia vielä elämästä, enkä elää jatkuvien lisälyöntien, kohtauksien ja pelkojen kanssa.
Kerran taas mietin, miksi juuri minulle piti tulla tämä ongelma? Mutta toisaalta tiedän, että en ole ainoa... tätä blogiakin lukeaa moni saman ongelman omaava. Yrittäkää jaksaa :)
Kolmisen viikkoa sitten, kesken syvän unen heräsin kun sydän meni pahasti. Siinä se oli, pelkoni toteutui taas. Entisestä kohtauksesta ei ollut kuin parisen kuukautta. Yllättävän rauhallisena otin tällä kertaa tilanteen, tunsin sydämen takovan kovasti ... yritin hengitellä rauhassa ja rentoutua. Mutta pienikin liike sai minut heikoksi. Mittailin paineita, alapaine nousi toiselle sadalle ja yläpaine ties minne. Rytmihäiriön merkki vilkkui, tiesin kyllä ilman sitäkin, että nyt se on taas menoa ensiapuun.
Soitin taksin ja pian olinkin ensiavussa. Lääkäri ja hoitajat tulivat heti tutkimaan minua. Sydän hakkasi kahtasataa ja flimmeri oli tällä kertaa päällä.
Lääkäri antoi suurimman määrän beetasalpaajaa ja jotain muuta lääkettä mitä voidaan kerralla antaa, mutta sydän jatkoi takomistaan. Pulssi hieman laantui 160-170.
Lääkäri teki päätöksen, että minut siirretään suurempaan sairaalaan, jossa voidaan tehdä sähköinen rytminsiirto. Asun itse paikkakunnalla, jossa ei ole ympärivuorokautista anestesiapäivystystä.
Minut siirrettiin ambulanssilla ja matka kesti noin tunnin. Olo oli aika huono, tuntui ettei henki kulje mutta hapetusarvot olivat hyvät, joten en tarvinnut lisähappea.
Loppuyö meni odotellessa, otettiin kokeita ja oli määrä että 7:n aikaan aamulla käännetään rytmi. Noin puoli seitsemän aikaan tunsin yks kaks ihanan tunteen, rytmi muuttui normaaliksi itsekseen ja pulssi tasaantui.
Mikä autuas olotila :) Kuuden tunnin "maratoni" päättyi sittenkin itsekseen. Se oli hyvä asia. Sillä lääkäri sanoi, että jokainen sähköinen rytminsiirto aiheuttaa sydämen arpeutumaa. Nekään eivät ole siis hyvästä sydämelle.
Mutta miksi kohtaus tuli kesken unien, kun olo on täysin rento ja levollinen??? Koskaan aiemmin en muista vastaavaa tilannetta?
Ei ole siis väliä onko rasitusta, lepoa vai täydellistä rentoutumista, sydän määrää milloin se haluaa temppuilla.
Mieliala kyllä laski maanrakoon, mietin taas ja kuuntelen jokaista lisälyöntiä....joko taas tulee lähtö.
Kun syön jotain, katson kellosta aina aikaa .... siltä varalta jos tulee lähtö niin tietää sanoa mihin aikaan on syönyt, jos tarvitsee nukuttaa. Ihanaa, miten mukavaa, että ajatukset pyörivät taas saman ongelman ympärillä.
Kolme vuotta sain olla rauhassa näiltä kohtauksilta ja nyt ne ovat taas tulleet??? Mitään hoitokeinoa ei enää ole, lääkärihän totesi viimeeksi, että kun iso blaatio on tehty ja epäonnistunut, sitä ei kokeilla uudestaan. Lääkkeet eivät minun tapauksessa käy .... joten mitä on jäljellä?
Hei vaan, pitkästä aikaa. Tässä on ollut taas kaikenlaista ikävää tapahtumaa ja siksi en ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Päivittäiset lisälyönnit ja tuntemukseni ovat jatkuneet nyt kolme vuotta ilman sen suurempia hässäköitä, mutta elokuun alussa tunsin töissä yks kaks kun sydän muljahti pahasti ja siitä alkoi varsinainen episodi.
Tuntui että pyörryn, vatsa meni sekaisin ja olo tuntui kaikin puolin sekavalle. Minulle soitettiin ambulanssi ja hetken kuluttua se tulikin. Pulssi oli 230 ja ambulanssimiehet yrittivät löytää suonta, jotta saisivat annettua sydämeen lääkkeen joka kääntää rytmin.
Ainakin 45 min.he etsivät suonta, kerran luulivat, että se meni suoneen ja laittoivat lääkkeen. Sehän tuntuu kovana kipuna sydämessä, mutta minulla se tuntuikin hauislihaksessa, tippa ei siis sittenkään ollut oikeassa paikassa.
He päättivät lähteä ensiapuun, jonka pihassa he vihdoin saivat tipan käteen ja uudestaan tuota sydänlääkettä, ei vaikutusta. Lääkäri yritti vielä ensiavussa kääntää sitä sillä lääkkeellä ja voin sanoa, että se ei tunnu mukavalle. Pulssi hakkasi edelleen yli 200. Se ei kääntynyt vieläkään.
Sitten annettiin sydämen sykettä hidastavaa lääkettä, jolloin pulssi laski n. 160-170 ja siinä vaiheessa vasta voitiin todeta,että kyseessä on flutteri, joka sitten kääntyi flimmeriin. Lääkettä annettiin, niin paljon kun sitä voidaan antaa, mutta rytmi ei kääntynyt. Viimeinen vaihtoehto, sähköinen rytminsiirto. Sitä piti odotella 4 tuntia, koska olin syönyt aamupalan.
Vihdoin sain humautuksen ja pam ... onneksi ensimmäisellä kääntyi. Pari tuntia lepäilyä ja sitten kotiin.
Olo oli todella pettynyt ja surullinen, miksi monien ablaatioiden jälkeen ja monen vuoden jälkeen tämä piti tulla ja kokea taas. Pettymys oli todella suuri. Samalla viikolla olin lähdössä viiden vuoden jälkeen etelän matkalle ja ajattelin, että en pääse nyt edes sinnekään. En uskalla lähteä lentokoneeseen jos vaikka siellä sattuu sama tilanne.
Seuraavana päivänä töissä ihmettelivät miten olin jo töissä, lääkärin mukaan ei tarvita mitään lomia joten en siten voinut muutakaan, toisaalta parempi sain muuta ajateltavaa.
Torstaihin saakka olo oli väsynyt ja huono, mutta kun perjantai koitti ja matkalle lähtö, päätin rohkeasti lähteä. Ajattelin, että olin viisi vuotta odottanut enkä uskaltanut lähteä mihinkään ja juuri nyt piti sattua tämä episodi, en halunnut menettää suunniteltua lomaani.
Pääsin matkaan ja ensimmäisen viikon aikana (vaikka oli todella kuuma (35 astetta), en tuntenut paljon lainkaan lisälyöntejä, olo oli mainio, seuraavalla viikolla niitä oli hieman enemmän, mutta yritin olla välittämättä. Selvisin voittajana matkalta siinä mielessä, että ei tarvinnut turvautua lääkäriin ja sydän pysyi kilttinä. Olen suunnattoman onnellinen, että uskaltauduin matkalle kaikesta huolimatta. Se antoi minulle voimia ja muuta ajateltavaa.
Mikä aiheutti tuon kohtauksen, oliko se sen hormoonihoidon syytä?? Minulla todettiin nyt viime tutkimuksessa sydämen vajaatoimintaa ja sitä tutkitaan tulevalla viikolla lisää. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Haluan vain sanoa, uskaltakaa olla rohkeita vaikka olisi vaikeaa, joskus se kannattaa.
Jätin toistamiseen jo pois Tamofen-hormoonilääkkeen rintasyöpääni, jota oli tarkoitus ottaa viisi vuotta. Aloitin keväällä hormoonihoidon ja sain outoja tuntemuksia, lopetin lääkkeen. Kun taas aloitin uudestaan hormonin, huomasin miten lisälyönnit lisääntyivät todella rajusti. Omalla päätöksellä päätin lopettaa hormoonilääkkeen oton ja muutaman päivän kuluttua lisälyönnit olivat taas ns. normaalitasolla. Olen melkeinpä varma, että kaikki johtui tuosta hormoonista. Vaikka lääkäri väittikin muuta, ettei yleensä ole ollut sellaisia oireita. Nyt kuitenkin kun lopetin toistamiseen ja olo parani. Nyt lääkäri totesi, että jätetään tauolle.
Mietin vain, miksei tuo hormooni voisi vaikuttaa myös sydämeen, onhan elimistö kokonaisvaltainen systeemi? Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
En kuitenkaan kehota ketään jättämään hormonin ottamista, mutta puhun vain omakohtaisesta kokemuksesta. Onko kellään vastaavia tuntemuksia, olisi mielenkiintoista kuulla.
Mukavaa loppukesää :)
Olen yrittänyt löytää vastausta, miksi viime viikkoina lisälyönnit ovat lisääntyneet niin rajusti, tunnen niitä melkein koko ajan? Onko ottamallani rintasyövän jälkeisellä Tamofen hormonilääkkeellä tähän jotain tekemistä, lääkärit kyllä vakuuttelivat että ei, mutta ihminen on kokonaisvaltainen egosysteemi ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ?!
Keväällä tehdyssä Holterissa, ei lisälyöntejä ollut kuin n. 40 kpl, mutta nyt tuntuu että sydän on kurkussa koko ajan? Erittäin epämiellyttävää ja lisäksi paineet tahtovat nousta ... sain soittoajan lääkärille ja hän lupasi, että jossain vaiheessa saan Holtteroinnin. Tunnen, että ottamastani beetsalpaajasta ei ole minkäänlaista hyötyä. Jos unohdan ottaa joskus ottaa, samalla tavalla sydän menee tai sitten kun otan, ei vaikutusta rytmihäiriöihin. Taas sitä ollaan tilanteessa, että mitähän seuraavaksi????
Osaan jo arvata, että Holtteroinnin tuloksena ovat ne vaarattomat lisälyönnit (toivottavasti niin) eikä niille voida tehdä mitään (sitä en kyllä toivo).
Kuulisin mielelläni, miten te selviätte lisälyöntienne kanssa, onko mitään keinoa millä ne rauhoittuisivat.
Toissapäivänä otin rauhoittavan, niin sillä ne hieman laantuivat mutta eivät kadonneet.
Kesäloma on ja pitäisi pystyä nauttimaan siitä, mutta tässä tilassa hieman haasteellista :(
