Huhtikuu on ollut koettelemusten kuukausi, syntymäkuukauteni myös...
Tällä kertaa lauantaiaamuna heräsin naapurin häiriökäyttäytymiseen ja jouduin tilamaan poliisit paikalle. Ilmeisesti kyseinen tapahtuma oli liikaa minulla ja siinä samassa sydämeni kääntyi flimmeriin.
Odottelin kotosalla jospa se menisi ohitse, otin beetasalpaajaa jne. Pulssi tuntui kuitenkin vielä kohtuulliselle n. 12.
Lähdin kuitenkin ensiapuun ja jouduin jäämään sinne.
Lääkäri totesi, että käännetään suoraan sähköllä, koska aiemminkaan ei Selogeeni ole auttanut, ainakaan viimeisellä neljällä kerralla.
Olin onneksi ollut syömättä ja juomatta, joten toimenpide voitaisiin tehdä nopeasti.
Mutta sitten yks kaks sydän alkoi mennä hurja vauhtia n. 230 oli pulssi. Paikalla alkoi tulla yks kaks lääkäreitä ja hoitajia, en tiennyt tarkkaan mistä oli kysymys. Sanoivat vaan, että pidä silmiä auki.
Anestesialääkäri, sydänlääkäri ja päivystyksen lääkäri ja hoitajat olivat ympärilläni. Sen muistan vaan kun ajatettelin, että mitähän tämä nyt tarkoittaa. Koskaan aiemmin ei ollut tällaista hässäkkää ympärilläni?
Viereeni tuotu laite kertoi automaatio äänellä ohjeita, miten elvyttää potilas tms??
Sydänlääkäri päätti kuitenkin vielä kokeilla selogeeniä ja sitä annettiin maks. määrä. Ja kuinka ollakkaan, sydän kääntyi yks kaks sinusrytmiin ja pulssi putosi 80:een.
Ei voinut olla totta ! Ihme oli tapahtunut, lääke auttoi siis kerankin ja kriittisellä hetkellä. Voin sanoa, että luojan kiitos.
Olin muutaman tunnin tarkkailussa ja sitten pääsin kotiin. Nyt odottelen jännittyneenä sitä ablaatiokutsua, minulla ei ole enää muita vaihtoehtoja, se minun pitäisi nyt ymmärtää.
Jälkeenpäin kysyin hoitajalta mistä oli tuossa kohtauksessa kysymys ja hän sanoi, että sydän oli kammiotakykardiassa. Sitä ei kai aiemmin minulla ole ollut, pelottavaa...mutta selvisin.
Näillä mennään taas eteenpäin....kohtalotoverit, kirjoitelkaa tuntemuksistanne.
Tällä kertaa lauantaiaamuna heräsin naapurin häiriökäyttäytymiseen ja jouduin tilamaan poliisit paikalle. Ilmeisesti kyseinen tapahtuma oli liikaa minulla ja siinä samassa sydämeni kääntyi flimmeriin.
Odottelin kotosalla jospa se menisi ohitse, otin beetasalpaajaa jne. Pulssi tuntui kuitenkin vielä kohtuulliselle n. 12.
Lähdin kuitenkin ensiapuun ja jouduin jäämään sinne.
Lääkäri totesi, että käännetään suoraan sähköllä, koska aiemminkaan ei Selogeeni ole auttanut, ainakaan viimeisellä neljällä kerralla.
Olin onneksi ollut syömättä ja juomatta, joten toimenpide voitaisiin tehdä nopeasti.
Mutta sitten yks kaks sydän alkoi mennä hurja vauhtia n. 230 oli pulssi. Paikalla alkoi tulla yks kaks lääkäreitä ja hoitajia, en tiennyt tarkkaan mistä oli kysymys. Sanoivat vaan, että pidä silmiä auki.
Anestesialääkäri, sydänlääkäri ja päivystyksen lääkäri ja hoitajat olivat ympärilläni. Sen muistan vaan kun ajatettelin, että mitähän tämä nyt tarkoittaa. Koskaan aiemmin ei ollut tällaista hässäkkää ympärilläni?
Viereeni tuotu laite kertoi automaatio äänellä ohjeita, miten elvyttää potilas tms??
Sydänlääkäri päätti kuitenkin vielä kokeilla selogeeniä ja sitä annettiin maks. määrä. Ja kuinka ollakkaan, sydän kääntyi yks kaks sinusrytmiin ja pulssi putosi 80:een.
Ei voinut olla totta ! Ihme oli tapahtunut, lääke auttoi siis kerankin ja kriittisellä hetkellä. Voin sanoa, että luojan kiitos.
Olin muutaman tunnin tarkkailussa ja sitten pääsin kotiin. Nyt odottelen jännittyneenä sitä ablaatiokutsua, minulla ei ole enää muita vaihtoehtoja, se minun pitäisi nyt ymmärtää.
Jälkeenpäin kysyin hoitajalta mistä oli tuossa kohtauksessa kysymys ja hän sanoi, että sydän oli kammiotakykardiassa. Sitä ei kai aiemmin minulla ole ollut, pelottavaa...mutta selvisin.
Näillä mennään taas eteenpäin....kohtalotoverit, kirjoitelkaa tuntemuksistanne.
