Sädehoidot ovat päättyneet ja pitäisi olla onnellinen. Onnellinen siitä, että kaikki meni hyvin ja hoidon aikana jaksoin käydä töissä eikä pahempia sivuoireita tullut. Pitkäaikaisvaikutukset saattavat tulla sitten vasta kuukausien kuluttua.
Hormonihoito olisi pitänyt aloittaa viikko sädehoidon päätyttyä, mutta en ole varma vielä haluanko sitä? Mahdolliset sivuoireet kyseisestä hoidosta eivät kuullosta houkutteleville; nivel- ja lihaskivut, kuumat aallot, laskimotukokset, keuhkoveritulppa, ym. ym. Onko viiden vuoden hoito sen väärttiä? Luvataan, että siten on 50 % pienempi mahdollisuus, että syöpä ei uusi? Mutta kuka sen takaa. Näistä hoidoista huolimatta ihmiset saavat uudestaan syöpiä. En tiedä, olen niin epävarma tässä tilanteessa. Mikä on se oikea vaihtoehto, ottaa vai jättää?
Muutenkin elämä mietityttää, mikä täällä loppujen lopuksi on pysyvää. Sain vasta kuulla, että läheiseni on sairastunut vakavasti eikä siihen sairauteen ole parannuskeinoa. Miten kukaan jaksaa elää sellaisen tiedon kanssa?
Miten jaksaa herätä uuteen päivään ja olla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Olla ajattelematta, että pian kuolen ? Miten sellaista ihmistä voi lohduttaa ja sanoa, että kyllä se siitä, kun vaihtoehtoja ei ole ?
Sitä miettiessä, minullahan ei oikeastaan pitäisi olla mitään valittamista. Sydän siellä pomppii, mutta sykkii vielä kuitenkin. Toivoa minulla siis on, mutta läheiselläni ei ole.
Joskus mietin, miten paljon ihminen jaksaa kantaa harteillaan, olipa se sitten syntejään, sairauksiaan, pahaa oloaan, typeryyttään tai murheitaan?
Mikä on kaiken tarkoitus, kun elämä menee miten menee?
Haluaisin sanoa kaikille tämän blogin lukijoille, että nauttikaa elämästä vaikka se joskus olisikin vaikeaa. Ottakaa huomioon läheisenne tai itsenne silloin kun se on vielä mahdollista, sillä koskaan ei kukaan voi tietää, milloin on se viimeinen hetki. En halua ketään masentaa, mutta niin se vain on.
Ei ole meidän käsissämme se päätös.
Hormonihoito olisi pitänyt aloittaa viikko sädehoidon päätyttyä, mutta en ole varma vielä haluanko sitä? Mahdolliset sivuoireet kyseisestä hoidosta eivät kuullosta houkutteleville; nivel- ja lihaskivut, kuumat aallot, laskimotukokset, keuhkoveritulppa, ym. ym. Onko viiden vuoden hoito sen väärttiä? Luvataan, että siten on 50 % pienempi mahdollisuus, että syöpä ei uusi? Mutta kuka sen takaa. Näistä hoidoista huolimatta ihmiset saavat uudestaan syöpiä. En tiedä, olen niin epävarma tässä tilanteessa. Mikä on se oikea vaihtoehto, ottaa vai jättää?
Muutenkin elämä mietityttää, mikä täällä loppujen lopuksi on pysyvää. Sain vasta kuulla, että läheiseni on sairastunut vakavasti eikä siihen sairauteen ole parannuskeinoa. Miten kukaan jaksaa elää sellaisen tiedon kanssa?
Miten jaksaa herätä uuteen päivään ja olla, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Olla ajattelematta, että pian kuolen ? Miten sellaista ihmistä voi lohduttaa ja sanoa, että kyllä se siitä, kun vaihtoehtoja ei ole ?
Sitä miettiessä, minullahan ei oikeastaan pitäisi olla mitään valittamista. Sydän siellä pomppii, mutta sykkii vielä kuitenkin. Toivoa minulla siis on, mutta läheiselläni ei ole.
Joskus mietin, miten paljon ihminen jaksaa kantaa harteillaan, olipa se sitten syntejään, sairauksiaan, pahaa oloaan, typeryyttään tai murheitaan?
Mikä on kaiken tarkoitus, kun elämä menee miten menee?
Haluaisin sanoa kaikille tämän blogin lukijoille, että nauttikaa elämästä vaikka se joskus olisikin vaikeaa. Ottakaa huomioon läheisenne tai itsenne silloin kun se on vielä mahdollista, sillä koskaan ei kukaan voi tietää, milloin on se viimeinen hetki. En halua ketään masentaa, mutta niin se vain on.
Ei ole meidän käsissämme se päätös.
8 kommenttia:
Hei. Törmäsin vahingossa blogiisi kun etsin tietoa omasta rytmihäiriöstäni. Itsellä todettu svt ja ablaatioon olen jonossa.
Hei Ann*S,
Elämässä on jatkuvasti valintoja, joskus vaikeitakin ja siinä tilanteessa ihminen on yksin ja paljaimmillaan. Täytyy jaksaa, on pakko ja uskoa parempaan huomiseen.
Kiitos koskettavasta blogista, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi, ei ainakaan minua. Se pysäytti! Koruton pohdiskelusi perimmäisten kysymysten äärellä havahduttaa. Siitä kuitenkin kumpuaa arvokas viesti mikä loppujen lopuksi on tärkeää, eli terveytemme ja lähimpien hyvinvointi.
Sinä olet nyt lujilla, mutta olet sitkeä sissi ja selviät
kyllä.
Hyvää Pääsiäistä,
Noviisi
Kiitos Anonyymi viestistäsi, toivottavasti pääset pian ablaatioon. Itse odotin aikoinaan sen puoli vuotta, mutta sen jälkeen vain kerran on flimmeriin sydän mennyt. Joten voitaneen tulkita, että ablaatio auttoi. Toi kuitenkin muita häiriöitä, mutta niiden kanssa on selvitty. Hyvää kevättä sinulle ja mikäli on jotain mikä askarruttaa liittyen ablaatioon ym. kerron mielelläni kokemuksista.
Hei Noviisi ja kiitos jälleen rohkaisevista sanoistasi. Kaikki olemme niitä "sissejä" jotka "taistellaan" näiden rytmihäiriöiden kanssa ja yritetään elää mahdollisimman normaalia elämää.
Mikä sinulla on olotila fyysisellä puolella, miten sydän muistuttaa?
Hyvää kevättä ja Hyvää Pääsiäistä myös Sinulle :)
Kyllä sydän muistuttaa, öisin herään usein sydämen pompotukseen, joka on voimakasta ja nopeaa. Pompotus on puuskittaista. Joskus saattaa olla parikin kohtausta samana yönä.Moottori yskii kuin vanha Lada Toki on sellaisiakin luxusöitä, jolloin sydän kehrää kuin Mersu.
Päivisin on kerran pari viikossa matalan sykkeen flimmerikohtauksia esim.RR 116/60 ja syke 57, oloni on silloin melko hutera. Viikko sitten jouduin kesken joogaillan lähtemään päivystykseen, olin pyörtymäisilläni, pompotti ja heikotti, lukemat oli 210/110 ja syke 120. Päivystyksessä oli hirveä ruuhka ja ennen kuin pääsin sydänvfilmiin, oli flimmerin osalta tilanne tilanne rauhoittunut, ainoastaan verenpaine oli koholla. Olin kuusi tuntia seurannassa ja sitten pääsin lähtemään kotiin kun yläpaine oli <200.
Seurataan ja kuulostellaan. Miten?
Pyysin pääsyä Holter-tutkimukseen kevään kuluessa. Sitä odottelen.
Tällä hetkellä ihan kohtalainen vointi, melkein Mersufiilikset. Tilannehan elää, kuten tiedämme,
huomenna saaattaa olla Ladapäivä.
Nyt aion rentoutua ja kuunnella musiikkia. Olen tykästynyt Aino Vennaan, mielestäni hän on loistava ja jäljittelemätön tulkitsija. Höyryävä kahvimuki käteen ja kuuntelemaan. Iltalukemistakin on, posti toi Sydän-lehden.
Terveisin, Noviisi
Näin se on Noviivi, mennään hetki kerrallaan, huomisen olosta ei tiedä mutta nautitaan tästä hetkestä jos se on hyvä tai edes kohtuullinen.
Minulla taas pientä lisälyöntiä melkein koko ajan eilinen ilta, kummasti pisti taas mielen matalemmaksi. Onneksi sain yön nukuttua, kun otin yhden rauhoittavan pitkästä aikaa.
Kaikkea hyvää sinulle Noviisi ja nautinnollisia hetkiä musiikin parissa. Musiikki onkin mitä parasta terapiaa :)
Terve blogilaiset! Olen kolmekymppinen, vuosia rytmihäiriöistä kärsinyt henkilö. Takana muutama nopealyöntisyyskohtaus ja lähes 10 vuotta lisälyöntejä joko jatkuvasti, tai välillä.
Viime syksynä lisälyönnit riehaantuivat ja niitä oli useita kertoja minuutissa. Hakeuduin taas kerran tutkimuksiin (holter, ultra, verikokeet jne.) ja kaikki näytti normaalilta. Kokenut kardiologi ehdotti kuitenkin kokeilua. mitä kukaan muu ei ole ennen ehdottanut: kaliumia.
Kaliumarvo oli normaalin rajoissa, mutta asteikon alapäässä. Aloitin kokeilun, jossa syön aamuin ja illoin 1 kpl Miral nimistä lääkettä, jossa on kaliumia ja magnesiumia. Viikon jälkeen KAIKKI rytmihäiriöt lakkasivat. Näin on nyt menty jo 3 kk ajan ja lisälyöntejä on tässä ajassa tullut tasan 3 kpl, kun ennen niitä tuli minuutissa saman verran. Uskomatonta, että vuosien saatossa on tullut juostua yli kymmenellä lääkärillä, mutta vasta nyt joku ehdotti tätä. Lääkkeen tehoaminen oli uskomattoman suuri helpotus.
Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan kaliumin lisäystä, vaikka arvot olisivatkin kohdallaan. Miralia myydään apteekeissa käsikauppalääkkeenä, mutta usein sitä ei löydy hyllystä, vaan sitä pitää kysyä.
Tsemppiä kaikkien kesään!
Kiitos sinulle tuhannesti vinkistä ! Aion uskaltaa kokeilla ko. lääkettä. Olen niin epäuskoinen kaikkien suhteen, mutta yritän rohkaista mieleni ja uskaltaa.
Minulla päivittäiset lisälyönnit ovat lisääntyneet huomattavasti ja se alkaa vaikuttaa mielialaan. Iltaisin haluan vaan nukkua, etten niitä tuntisi niin paljoa.
Lähetä kommentti