Maaliskuun ensimmäinen ja kevät on virallisesti alkanut. Kummasti se vaikuttaa mielialaan kun päivät ovat pidentyneet ja valoa on hieman enemmän. Auringosta ei voida puhua vielä, koska sitä ei ole näkynyt pitkään aikaan.
Sädehoidot alkavat olla päätöksessä, vielä kolme kertaa ja ne on urhoollisesti läpi käyty. Iho on saanut omat reagtionsa säteistä ja pitkäaikaisvaikutukset jäävät nähtäväksi. Hoitaja sanoikin, että älä sitten ihmettele jos tulee keuhko-oireita, kuumetta yms. vielä kuukausienkin päästä. Saattaa olla, että sädehoito on vaikuttanut keuhkoihin ja voi tulla keuhkokuume yms. Ihan mukavaa kuultavaa. Hyvä, että niistä kerrotaan näin jälkikäteen hoidon jälkeen, eikä ennen?
Edessä olisi hormonihoito, viisi vuotta pitäisi pumpata hormonia joka tyrehtyttää estrogeenituotannon. Ihmettelen vaan, kasvaako minulla sitten parta ja ääni on matalampi kuin naapurin Eskolla?
Juuri luin siitä horminihoidosta artikkelin, ks. http://www.prnewswire.co.uk/news-releases/uudet-tiedot-osoittavat-ettei-tamoksifeeni-ehka-enaa-olekaan-paras-vaihtoehto-rintasyovan-uusiutumisen-estamiseen-154611645.html
Mielenkiintoista tässä on se, että niin "hyvää" kuin nämä kaikki sytostaatti, -säde ja hormonihoidot tekevät, niissä on myös kaikissa huonot puolensa, miten paljon ne aiheuttavat tuhoa ja muita oireita, jopa uusia syöpiä? Ilmeisesti hyöty on sitten isompi kuin riskit????
Sydän siellä pompottelee samaan epätahtiin kuin ennenkin, heti aamulla herättyä alkaa muistuttaa olemassa olostaan. Yritänkin sanoa itselleni, hyvä on, että se vielä pompottaa ettei lakkaa kokonaan. Onneksi valtava kuolemanpelkoni on hieman laantunut, mutta ei se ole mihinkään kadonnut.
Toivoisin kyllä tietäväni, milloin minun matkani päättyy, se veisi pois pelon tunteen ja stressin, että jos, vaikka, koska, miten jne.
Kaikesta huolimatta taas kerran, ei anneta periksi vaikka sydän pitää meitä otteessaan.
Sädehoidot alkavat olla päätöksessä, vielä kolme kertaa ja ne on urhoollisesti läpi käyty. Iho on saanut omat reagtionsa säteistä ja pitkäaikaisvaikutukset jäävät nähtäväksi. Hoitaja sanoikin, että älä sitten ihmettele jos tulee keuhko-oireita, kuumetta yms. vielä kuukausienkin päästä. Saattaa olla, että sädehoito on vaikuttanut keuhkoihin ja voi tulla keuhkokuume yms. Ihan mukavaa kuultavaa. Hyvä, että niistä kerrotaan näin jälkikäteen hoidon jälkeen, eikä ennen?
Edessä olisi hormonihoito, viisi vuotta pitäisi pumpata hormonia joka tyrehtyttää estrogeenituotannon. Ihmettelen vaan, kasvaako minulla sitten parta ja ääni on matalampi kuin naapurin Eskolla?
Juuri luin siitä horminihoidosta artikkelin, ks. http://www.prnewswire.co.uk/news-releases/uudet-tiedot-osoittavat-ettei-tamoksifeeni-ehka-enaa-olekaan-paras-vaihtoehto-rintasyovan-uusiutumisen-estamiseen-154611645.html
Mielenkiintoista tässä on se, että niin "hyvää" kuin nämä kaikki sytostaatti, -säde ja hormonihoidot tekevät, niissä on myös kaikissa huonot puolensa, miten paljon ne aiheuttavat tuhoa ja muita oireita, jopa uusia syöpiä? Ilmeisesti hyöty on sitten isompi kuin riskit????
Sydän siellä pompottelee samaan epätahtiin kuin ennenkin, heti aamulla herättyä alkaa muistuttaa olemassa olostaan. Yritänkin sanoa itselleni, hyvä on, että se vielä pompottaa ettei lakkaa kokonaan. Onneksi valtava kuolemanpelkoni on hieman laantunut, mutta ei se ole mihinkään kadonnut.
Toivoisin kyllä tietäväni, milloin minun matkani päättyy, se veisi pois pelon tunteen ja stressin, että jos, vaikka, koska, miten jne.
Kaikesta huolimatta taas kerran, ei anneta periksi vaikka sydän pitää meitä otteessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti