Jokainen päivä sydän mielessä

Sydänterveydestä puhutaan paljon, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyisi syödä oikein, liikkua riittävästi, nukkua hyvin jne. Kuullostaa helpolle, mutta ... joskus ei vaan jaksa. Miltä sinusta tuntuu ?

Ei ole sellaista päivää
etteikö olisi lisälyöntejä ja mielessä joka päivä se, että milloin tulee lähtö ensiapuun. Vaikka viimeisestä kerrasta on yli vuosi, silti se on niin tuoreena mielessä.

Pelko siitä miten siinä käy, saadaanko tilanne hallintaan. Nyt kun kohtauksia ei ole ollut, jännittää sekin millainen tulee olemaan ensimmäinen tämän viimeisimmän ablaation jälkeen. Koska aina ablaatio muuttaa sydämen johtoratoja ja sitä mukaa sen käyttäytymistä.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se vähän menee.

Facebookista löysin ryhmän rytmihäiriöistä kärsiville, kurkkaa sivustolle jos kiinnostaa. Ei ole minun perustama ryhmä.

Iloa syksyyn kaikesta huolimatta, nautitaan niistä pienistä asioista :)

Päivä kerrallaan

Pitkästä aikaa  ..ilmeisesti kun olotila on suhteellisen ok, unohdan blogini 😂
Se onkin ollut väylä purkaa tuntoja silloin kun tilanne on ollut hankala.
Ei pitäisi ajatella, mutta nyt kuitenkin tuli mieleen, että siitä on vähän yli vuosi, kun sain viimeisimmän pahan rytmihäiriökohtauksen. Jos ei lasketa sitä, mikä aiheutettiin heinäkuun ablaatiossa ilmeisesti tarkoituksella.
Pitäisi siis olla tyytyväinen, että ablaatiosta oli siis apua, kohtaukset ovat olleet poissa. En vaan, ehkä osaa vielä aidosti iloita. Päivittäiset lisälyönnit pitävät siitä huolen, että ne muistuttavat pahimmasta mahdollisuudesta. Viimeisin ensiapukäynti vuosi sitten on kirkkaana vielä mielessä, ei se unohdu näköjään ihan heti ??

Summa summarum, näillä mennään eteenpäin. Vaikka kaikki suht ok, rajoittaa se kuitenkin edelleen elämää, en uskalla suunnitella matkoja kauas sairaaloista yms.
Mietityttää, millainen tulee olemaan ensimmäinen kohtaus tuon ablaation jälkeen, kun ei ole vielä kokemusta miten ablaatio vaikutti sydämeen...turhaa ehkä miettiä mitään etukäteen..

Aurinkoista kevättä kaikille, toivottavasti teillä sydän sykkii paremmin ja antaa rauhan nauttia elämästä.

Vihdoin päivitystä, vannomatta paras

Joulukuu jo käsillä, syksy suorastaan hujahti ohitse ja ollaan jo joulukuussa.
Heinäkuun ablaatiosta pian viisi kuukautta.
Alkuun pelotti, että mitähän tapahtuu. Olin vielä pitkällä ulkomaan matkalla elokuussa.
Rohkenin lähteä, vaikka ajatuksissa oli, että mitäs jos tuleekin kohtaus...olin kuitenkin varannut matkan jo ennen tietoa ablaatiosta.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, lisälyöntejäkin oli normaalia vähemmän.
En kuitenkaan uskaltautunut lähtemään paikkoihin jossa ei ole sairaalaa melko lähellä, ajatus siitä että tulisikin massiivinen.kohtaus jossa kaukana, eikä pääsisi sairaalaan.
Niin se vaan rajoittaa elämistä tämäkin ongelma.

Onneksi, kaikki meni hyvin ja muutenkin tähän saakka niitä isoja rytmihäiriökohtauksia ei ole ollut, että sairaalaan olisi tarvinnut lähteä.
Holtteri oli syyskuussa, n. 40 kammio ja eteislisälyöntejä. Se oli hyvä päivä silloin, yleensä niitä on enemmän. Mistä se johtuukaan, että kun laite on, sydän tuntuu menevän paremmin ??

On päiviä, että sydän tuntuu pompahtavan todella pahasti, paineet nousevat ja tulee huono olo.

Aloitin kuntosalinkin marraskuussa, mutta alkuinnostuksen jälkeen taitaa hiipua. Siitä tuli kyllä hyvä olo, ei käy kieltäminen.

On vaan hyväksyttävä, että lisälyönnit jäivät loppuelämäksi, mutta huonomminkin voisi olla. Toisinaan tuntuu, että sydän aikoo lähteä raiteiltaan, mutta varmaan vasemmalle puolelle onnistunut korjaus, on estänyt että ei ole tullut vielä isompaa kohtausta.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta 👍

Tässä mielenkiintoinen juttu, täytyy alkaa tutkimaan lisää, minulta nimittäin löytyy rasvaa maksasta...laihdutuksen paikka .
https://www.iltalehti.fi/sydan/a/201712052200582754

Haluan antaa toivoa niille jotka miettivät ablaatiota, jos ei ole muuta vaihtoehtoa, kokeilkaa vielä pelosta huolimatta.
Minulle niitä on tehty jo neljä, viidenteen on mentävä jos aiotaan saada oikea eteinen kuntoon.

Hyvää Joulun odotusta ja tsemppiä 😁

Ablaatiohoito 20.7.2018

20.7.2018 Juuri menossa ablaatioon...
Saa nähdä miten menee 😱20.7.2018 Juuri menossa ablaatioon...
Saa nähdä miten menee 😱

22.7.2018 Ablaatiohoito tehtiin ja kesti yhteensä kuusi tuntia.
Vasen eteinen saatiin tarkistettua ja tehtyä korjauspolttoja. Kipu oli väliin aika kovaa mutta onneksi sain kipulääkettä.
Oltiin puoli välissä kunnes siirryttiin oikeaan eteiseen, ajattelinkin että kaikki on mennyt hyvin siihen mennessä.
Kunnes alettiin tutkimaan oikeaa eteistä ja härkkiminen sinne laukaisi massiivisen sekalaisen rytmihäiriön, pulssi kohosi 230 ja olo oli sen mukainen. Tilanne saatiin haltuun lääkkeellä ja pienen odottelun jälkeen rytmi palautui normaaliksi. Kunnes taas alettiin härkkiä, iski uusi rytmihäiriö. Ablaatiota ei voitu suorittaa loppuun, en tiedä siksikö, että rytmihäiriö tuli päälle vai siksikö että heidän työaikansa oli päättymässä ja oli perjantai ??? Minut vielä.nukutettiin ja tehtiin kardioversio. Hienoa ?!!!
Kaikki jäi avoimeksi miten tästä jatketaan, tuleeko uusi kutsu ablaatioon vai mikä on tilanne. Lääkehuuruissa ollessani, en muista mitä lääkäri sanoi. Minut kotiutettiin samana iltana ja tässä sitä taas ollaan. Nyt tiedetään missä ongelma piilee mutta miten se korjataan ?

Eli tästä oli kai sitten jotain hyötyä, mutta en tiedä milloin se näkyy. Mielelläni olisin kuullut lääkärin sanat, että nyt on saatu ongelma hoidettua. Minulle on tehty jo neljä ablaatiohoitoa, kai se on vielä mentävä viidenteen, jos silloin saisivat korjattua ongelman.

Ylitin kuitenkin pelkoni ja viimein rohkaistuin menemään ko. operaatioon...eilen jo siivoilin kevyesti ja huomenna töihin....

... elämä onneksi jatkuu.

22.7.2018 Ablaatiohoito tehtiin ja kesti yhteensä kuusi tuntia.
Vasen eteinen saatiin tarkistettua ja tehtyä korjauspolttoja. Kipu oli väliin aika kovaa mutta onneksi sain kipulääkettä.
Oltiin puoli välissä kunnes siirryttiin oikeaan eteiseen, ajattelinkin että kaikki on mennyt hyvin siihen mennessä.
Kunnes alettiin tutkimaan oikeaa eteistä ja härkkiminen sinne laukaisi massiivisen sekalaisen rytmihäiriön, pulssi kohosi 230 ja olo oli sen mukainen. Tilanne saatiin haltuun lääkkeellä ja pienen odottelun jälkeen rytmi palautui normaaliksi. Kunnes taas alettiin härkkiä, iski uusi rytmihäiriö. Ablaatiota ei voitu suorittaa loppuun, en tiedä siksikö, että rytmihäiriö tuli päälle vai siksikö että heidän työaikansa oli päättymässä ja oli perjantai ??? Minut vielä.nukutettiin ja tehtiin kardioversio. Hienoa ?!!!
Kaikki jäi avoimeksi miten tästä jatketaan, tuleeko uusi kutsu ablaatioon vai mikä on tilanne. Lääkehuuruissa ollessani, en muista mitä lääkäri sanoi. Minut kotiutettiin samana iltana ja tässä sitä taas ollaan. Nyt tiedetään missä ongelma piilee mutta miten se korjataan ?

Eli tästä oli kai sitten jotain hyötyä, mutta en tiedä milloin se näkyy. Mielelläni olisin kuullut lääkärin sanat, että nyt on saatu ongelma hoidettua. Minulle on tehty jo neljä ablaatiohoitoa, kai se on vielä mentävä viidenteen, jos silloin saisivat korjattua ongelman.

Ylitin kuitenkin pelkoni ja viimein rohkaistuin menemään ko. operaatioon...eilen jo siivoilin kevyesti ja huomenna töihin....

... elämä onneksi jatkuu.

Uuteen ablaatioon vai ei ?

Pitkästä aikaa kirjoitan, joku tiedustelikin mikä on tilanne olenko mennyt ablaatioon yms.

Monien kohtausten ja ablaation siirtojen jälkeen, en ole vielä mennyt. Syitä on monia ja olen miettinyt mikä olisi järkevää ? Ottaa riskejä ja mennä, ehkä kaikki korjautuu tällä kertaa tai sitten ei.

Nyt kun olen käynyt epikriisini 10 vuoden ajalta läpi ja edelliset ablaatiot vielä mielessä, en olekkaan niin varma siitä ablaatiosta mikä on tuossa ensi viikolla tulossa. Olen lukenut ja keskustellut, miten ablaatiot aiheuttavat sydämeen arpikudosta ja se taas provosoi eteislepatukseen, jota minullakin on ollut viime aikoina ihan riittävästi. Myös päivittäiset lukuisat lisälyönnit tulivat ison ablaation jälkeen.

En sano, että jokaisen pitäisi olla menemättä ablaatioon, mutta kannattaa harkita jos se varsinkin on tehty jo useita kertoja. Siihen liittyy omat riskit ja niistä ei ikävä kyllä aina kerrota tarkasti.
Suomessa on kuollutkin joku ko. operaatioon.

Jokaisen on tietysti kohdallaan mietittävä mikä on parasta. Emme ole  kardiologeja, mutta meidän sydämestä on kysymys, joten toivon että pääsette kunnon lääkäreiden hoitoon.

Itse olen menossa vielä ensi viikolla Helsinkiin kardiologi Pekka Raatikaisen vastaanotolle, haluan saada toisenkin mielipiteen kohdallani.

http://www.kansanterveys.fi/sydan-ja-verisuonet/eteisvarinaepidemia-kuriin

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/husin-kardiologi-teki-katetriablaation-dubaista-helsinkiin/fabb5328-d69c-4e35-8762-042bf3a91816


Puolen vuoden aikana minulla oli kuusi massiivista kohtausta, joista tämän viimeisin huhtikuun lopulla oli pahin. Silloin vannoin, että menen ablaatioon, mutta sitten taas kun olen asiaa pohtinut, entä jos kaikki menee taas huonommin sen jälkeen ja tulee taas uutta arpikudosta?

Mielellään kuulisin muiden kokemuksia useista ablaatioista ja miten ne ovat auttaneet ?

Aurinkoista kesää ja hyvää mieltä.... sitä kaikki tarvitaan :)

Flimmeristä kammiotakykardiaan

Huhtikuu on ollut koettelemusten kuukausi, syntymäkuukauteni myös...

Tällä kertaa lauantaiaamuna heräsin naapurin häiriökäyttäytymiseen ja jouduin tilamaan poliisit paikalle. Ilmeisesti kyseinen tapahtuma oli liikaa minulla ja siinä samassa sydämeni kääntyi flimmeriin.

Odottelin kotosalla jospa se menisi ohitse, otin beetasalpaajaa jne. Pulssi tuntui kuitenkin vielä kohtuulliselle n. 12.
Lähdin kuitenkin ensiapuun ja jouduin jäämään sinne. 

Lääkäri totesi, että käännetään suoraan sähköllä, koska aiemminkaan ei Selogeeni ole auttanut, ainakaan viimeisellä neljällä kerralla.

Olin onneksi ollut syömättä ja juomatta, joten toimenpide voitaisiin tehdä nopeasti.
Mutta sitten yks kaks sydän alkoi mennä hurja vauhtia n. 230 oli pulssi. Paikalla alkoi tulla yks kaks lääkäreitä ja hoitajia, en tiennyt tarkkaan mistä oli kysymys. Sanoivat vaan, että pidä silmiä auki.
Anestesialääkäri, sydänlääkäri ja päivystyksen lääkäri ja hoitajat olivat ympärilläni. Sen muistan vaan kun ajatettelin, että mitähän tämä nyt tarkoittaa. Koskaan aiemmin ei ollut tällaista hässäkkää ympärilläni?

Viereeni tuotu laite kertoi automaatio äänellä ohjeita, miten elvyttää potilas tms??
Sydänlääkäri päätti kuitenkin vielä kokeilla selogeeniä ja sitä annettiin maks. määrä. Ja kuinka ollakkaan, sydän kääntyi yks kaks sinusrytmiin ja pulssi putosi 80:een.

Ei voinut olla totta ! Ihme oli tapahtunut, lääke auttoi siis kerankin ja kriittisellä hetkellä. Voin sanoa, että luojan kiitos.

Olin muutaman tunnin tarkkailussa ja sitten pääsin kotiin. Nyt odottelen jännittyneenä sitä ablaatiokutsua, minulla ei ole enää muita vaihtoehtoja, se minun pitäisi nyt ymmärtää.

Jälkeenpäin kysyin hoitajalta mistä oli tuossa kohtauksessa kysymys ja hän sanoi, että sydän oli kammiotakykardiassa. Sitä ei kai aiemmin minulla ole ollut, pelottavaa...mutta selvisin.

Näillä mennään taas eteenpäin....kohtalotoverit, kirjoitelkaa tuntemuksistanne.

Ablaatio peruuntui ja taas ensiapuun

Helmikuuksi suunniteltu ablaatio peruuntui sitten influessan takia. En ollutkaan sairastanut infuenssaa moniin vuosiin, itseasiassa en edes muista milloin. Viikko pedissä ja toinen toipuessa, töissä kylläkin. Siihen meni se ablaatiotilaisuus. Tammikuussa olin flunssassa ja siksi peruuntui silloin.

Uusi yritys olisi nyt 9.4. Asia on edelleen askarruttanut minua. En ole hirveästi saanut vertaistukea, ylipäätään mitään, mikä auttaisi minua suuren kysymyksen ja operaation edessä.

No eilinen flimmerikohtaus oli sitten kai taas muistutus minulle. Sydän alkoi takoa hullun lailla, pulssi 180-200, tuntui että happi loppuu. Pakko oli lähteä heti ensiapuun. Siinä ei voi jäädä odottelemaan, että kyllä tämä tästä.

Selogeenia taas maksimimäärä, yrittivät ehdotella jotain lääkettä jolla rytmi ehkä kääntyisi. Sanoin suoraan, että ne eivät ole koskaan ennenkään auttaneet, en usko, että nytkään.

Siispä kuuden tunnin odottelu ja sitten kardioversio (sähköinen rytminkääntö 150 kj). Sillä se taas asettui, luojan kiitos taas kerran sähköstä.

Mielenkiintoista oli vaan eilen kuulla verhon takaa, kun toinen potilas tuotiin flutterin takia. Hänelle oli tehty vuosi sitten ablaatio ja hänellä oli toinen kohtaus sen jälkeen.

Ajattelin vaan, että ei kai minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä siihen ablaatioon, koska tämä oli minulla jo kuuden kuukauden sisäll neljäs paha kohtaus joka vaati kardioversion.

Toivoisin vielä kuulevani hyviä kokemuksia ablaatiosta, onko kukaan saanut niistä nimenomaan pysyvää apua?

Hyvää alkanutta huhtikuuta, kaipa se siitä vielä kevät tulee :)