Hei,
pitkästä aikaa ja anteeksi etten ole niin ahkerasti käynyt päivittämässä blogia. Siihen löytyy syykin, eli olen palannut työelämään ja yritän taas elää ns. normaalielämää. Se on tuottanut hieman "stressiä", että oppii taas uuteen rytmiin kun olin kuitenkin melkein vuoden poissa.
Stressinsietokyky onkin sellainen asia, josta voisi puhua. Sanotaan, että stressi aiheuttaa sitä ja tätä, myös näitä rytmihäiriöitä. Mutta se miten ja mistä stressi kullakin syntyy, on niin erilainen juttu. Se on niin henkilökohtainen asia, että toiselle ei tule stressiä mistään ja toiselle jo pelkkä ajatuksin saattaa tuoda hien otsaan.
Minusta tuntuu, että nykyisin stressataan mitä pienimmistä ja joskus mitättömmistäkin asioista. Jos ei ole hiukset hyvin tai jos on muutama ylimääräinen kilo tms. Elämä on kiireistä, tai siitä ainakin tehdään sitä, mutta itsehän sitä jokainen haalii niitä asioita.
Päivittelin itsekkin tällä viikolla miten oli liikaa kaikkea mihin piti juosta ja mennä, mutta itsehän olin ne sopinut, joten ketä on siitä on syyttäminen, että miksi järjestää niin monta asiaa samalle viikolle, jos voisi jotenkin toisinkin tehdä. Ok, joskus on pakko mutta monta kertaa pystyy myös ns. junailemaan.
On opittava tunnistamaan itsestään miten paljon jaksaa ja kestää. Näiden sydänjuttujen myötä, nyt vihdoin alan tajuta, että ei kannata kaikkea kerralla, siten on vapautuneempi olo ja ehkä sydänkin jaksaa paremmin. Kannattaa opetella kuuntelemaan itseään ja sydäntään.
Jos tosiaan ajatellaan ikäluokkaa joka on elänyt viimeisimmän sodan ja sen jälkeen, niin uskon että he kestävät paremmin stressiä kuin nykysukupolvi. Kaikki asiat eivät olleet itsestäänselviä ja todella joutui tekemään oikeasti töitä ne saadakseen.
Eli pitäisi pyrkiä ajattelemaan, että vastoinkäymiset eivät ole aina stressitekijöitä ja elämään vapautuneemmin ja rennommin. Ehkä siten meidän sydänkin jaksaisi paremmin. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta siltä se ainakin tuntuu.
Tänään oli Yle1:ssä Prisman ohjelmassa dokumentti stressistä. Katseluaikaa Areenassa 25 pvää tästä päivästä. Ohessa linkki videoon: http://areena.yle.fi/tv/2034345
Olen kirjoittanut
vastauksia teidän kirjoituksiinne, eli käykääpä katsomassa seuraavat päivitykset:
Huhtikuu/Rytmihäiriöt ja pitkäaikainen EKG eli Holter/Tiina
Syyskuu/Mikä on kaiken tarkoitus/Miksu
Lokakuu/Rytmihäiriöitä ehkäisevät mm./Sj, Tapio ja anonyymi
Mukavaa lokakuun loppua kaikille ja kirjoittakaa ihmeellä tuntemuksista ja ajatuksista.
pitkästä aikaa ja anteeksi etten ole niin ahkerasti käynyt päivittämässä blogia. Siihen löytyy syykin, eli olen palannut työelämään ja yritän taas elää ns. normaalielämää. Se on tuottanut hieman "stressiä", että oppii taas uuteen rytmiin kun olin kuitenkin melkein vuoden poissa.
Stressinsietokyky onkin sellainen asia, josta voisi puhua. Sanotaan, että stressi aiheuttaa sitä ja tätä, myös näitä rytmihäiriöitä. Mutta se miten ja mistä stressi kullakin syntyy, on niin erilainen juttu. Se on niin henkilökohtainen asia, että toiselle ei tule stressiä mistään ja toiselle jo pelkkä ajatuksin saattaa tuoda hien otsaan.
Minusta tuntuu, että nykyisin stressataan mitä pienimmistä ja joskus mitättömmistäkin asioista. Jos ei ole hiukset hyvin tai jos on muutama ylimääräinen kilo tms. Elämä on kiireistä, tai siitä ainakin tehdään sitä, mutta itsehän sitä jokainen haalii niitä asioita.
Päivittelin itsekkin tällä viikolla miten oli liikaa kaikkea mihin piti juosta ja mennä, mutta itsehän olin ne sopinut, joten ketä on siitä on syyttäminen, että miksi järjestää niin monta asiaa samalle viikolle, jos voisi jotenkin toisinkin tehdä. Ok, joskus on pakko mutta monta kertaa pystyy myös ns. junailemaan.
On opittava tunnistamaan itsestään miten paljon jaksaa ja kestää. Näiden sydänjuttujen myötä, nyt vihdoin alan tajuta, että ei kannata kaikkea kerralla, siten on vapautuneempi olo ja ehkä sydänkin jaksaa paremmin. Kannattaa opetella kuuntelemaan itseään ja sydäntään.
Jos tosiaan ajatellaan ikäluokkaa joka on elänyt viimeisimmän sodan ja sen jälkeen, niin uskon että he kestävät paremmin stressiä kuin nykysukupolvi. Kaikki asiat eivät olleet itsestäänselviä ja todella joutui tekemään oikeasti töitä ne saadakseen.
Eli pitäisi pyrkiä ajattelemaan, että vastoinkäymiset eivät ole aina stressitekijöitä ja elämään vapautuneemmin ja rennommin. Ehkä siten meidän sydänkin jaksaisi paremmin. En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta siltä se ainakin tuntuu.
Tänään oli Yle1:ssä Prisman ohjelmassa dokumentti stressistä. Katseluaikaa Areenassa 25 pvää tästä päivästä. Ohessa linkki videoon: http://areena.yle.fi/tv/2034345
Olen kirjoittanut
Huhtikuu/Rytmihäiriöt ja pitkäaikainen EKG eli Holter/Tiina
Syyskuu/Mikä on kaiken tarkoitus/Miksu
Lokakuu/Rytmihäiriöitä ehkäisevät mm./Sj, Tapio ja anonyymi
Mukavaa lokakuun loppua kaikille ja kirjoittakaa ihmeellä tuntemuksista ja ajatuksista.
8 kommenttia:
Hienoa että olet päässyt palaamaan työelämään, kyllä sillä on merkitystä että tuntee pystyvänsä olemaan mukana työelämässä. Olen yrittänyt olla "stressaamatta", mutta ei se oikein onnistu, en saa ajatuksia pois näistä sydänjutuista enkä oikein muustakaan viime aikoina tapahtuneesta. Tulee mieleen, että tämä on jonkinlainen ketju, jota ei saa enää pysäytettyä kun se on liikkeelle lähtenyt. Nyt olen lukenut tuosta sähköisestä sydämen rytminsiirrosta, onneksi tietoa on saatavilla ja ei nyt aivan mahdoton toimenpide ole. Mielenkiintoisia asioita esim. c-vitamiinin vaikutuksesta rytmihäiriöiden ehkäisyssä ja uusimisesta rytminsiirron jälkeen. Linkissä tri Tolosen uutisia vuodelta -09, onko tuttu?
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=289
Hei Tapio ja kiitos kommentistasi. Mielenkiintoinen tuo juttu c-vitamiinista ja rytmihäiriöistä. C-vitamiini kun ei ole rasvaliukoinen vitamiini, niin siinä ei pääse edes tulemaan sitä vaaraa, että saisi yliannostuksen. Oletko itse kokeillut lisävitamiinin ottoa?
Eli oletko menossa piakkoin siihen sähköiseen rytminsiirtoon? Onko sinulla ollut vielä millaisia tuntemuksia? Minulla nuo molemmat sähköiset rytminsiirrot tehtiin ihan 12 h sisällä siitä kun flimmeri alkoi, sinun kohdalla vissiin odottelevat sitä inr:n hoitotasoa? Toimenpiteenähän se on kaikista kivuttomin ja nopein, toivotaan, että sinä saat siitä avun. Minulle tehtiin viimeeksi tasan vuosi sitten ja se toimi :) Se ei kuitenkaan poistanut päivittäisiä lisälyöntejä, jotka varmaankin taas tulivat ablaation sivuvaikutuksena, koska niitä ei sitä ennen ollut? Huomenna menen vielä keuhkojen diffuusiomittaukseen, jossa tutkitaan aiheuttiko Cordarone rytmihäiriölääke mitään sivuvaikutuksia. Tsemppiä sinulle ja yritä jaksaa eteenpäin, muukaan ei auta :)
Hei, mulla on varmaan parin viikon sisään se rytminsiirto. Jännittäähän se ja tuntemukset sen mukaisia, tuntuu että pitäisi saada jotain rytmiä rauhoittavaa lääkettä tähän. Olen vähän lisännyt c-vitamiinin käyttöä mutta eihän sitä vaikutusta heti näe. Kerro sitten tuosta cordarone ja muidenkin käyttämiesi lääkkeiden vaikutuksista. Tsemppiä sinulle!
Hei taas, eikö sinulle ole annettu mitään rytmiä rauhoittavaa lääkettä esim. beetasalpaajaa tms? Onko sinun pulssi myöskin korkea?
Cordarone oli hyvä lääke minun kohdalla siinä mielessä, että se piti aika hyvin kurissa flimmereitä. Mutta varmaan parhaimman avun sain ablaatiosta, joka tehtiin kaksi vuotta sitten. Cordaronea kuitenkaan ei suositella käytettäväksi pitkiä aikoja juuri niiden sivuvaikutusten vuoksi. Onneksi silmät ja keuhkot on nyt tutkittu, eikä mitään muutoksia ole tullut.
Muistan miten hieno tunne oli herätä nukutuksesta kun tuo sähköinen rytminsiirto oli tehty ja sydän meni taas hyvin :)
cHei, kiitos selkokielisestä ja asiapitoisesta blogista.
Kysyisin "rytmihäiriökonkarilta" mielipidettä flunssarokotukseen?
Oletko menneinä vuosina hankkinut itsellesi ko suojarokotteen?
Alle vuoden flimmeristinä kaikki uusi ihmetyttää ja epäilyttää. Yritän totutella ja tutustua tautiini.
Terveisin, noviisi
Taistelijoitahan me kaikki ollaan tämän ongelman kanssa, siltä minusta ainakin tuntuu. Jokapäiväistä tasapainoilua ja epävarmuutta. Yritetään olla niinkuin ei olisi mitään, mutta siellä se taas muistuttaa, vähän päästä hypähtää sydän kurkkuun. Mutta meitä on paljon Suomessa.
Kysyit siitä flunssarokotteesta. Hei "noviisi", en ole mieltänyt itseäni riskiryhmään vaikka sydänongelmia onkin, eikä kukaan lääkäri ole minulle koskaan sitä edes suositellut. Kaikkien narkolepsia ym. tapausten jälkeen olen onnellinen, etten ole sitä koskaan ottanut, enkä ota. Sanotaan, että normaali flunssaankin kuolee enemmän ihmisiä kuin näihin rokotettaviin flunssiin. Joten, en aio ottaa tulevaisuudessakaan.
Miten sinun flimmerivaivat alkoivat ja miten olet selvinnyt niiden kanssa? Oletko saanut tarpeeksi apua terveydenhuollosta?
Sateinen tervehdys.
Minun flimmerini tuli ihan puskista, jouluaattoiltana minulle tuli outoja oireita: kylmä ja kuuma yhtäaikaa, verenpaine 200/110 ja pulssi 140-180 välillä, sydän värisi villisti. Lähdin tk:n päivystykseen ja sieltä sairaalan ensiapuun ja osastolle viideksi päiväksi.Minulle ilmoitettiin flimmeridiagnoosi jouluyönä. Sydänfilmejä otettiin solkenaan, ultrattiin ja syynättiin. Diagnoosia tarkennettiin: kohtauksittainen eteisvärinä ja kammiolisälyöntisyys.
Kotiutettiin apteekin kautta-kuulemma hyväkuntoisena-.
Kassillinen lääkkeitä: Emconcor 5mgx2,Somac 40mgx1, Telmisartan 40mg 0,5tblx1 ja Marevan 37mg/vk. Tammikuussa Holter-EKG: runsaasti kammiolisälyöntejä enemmän kuin 7300kpl, ei kammiotakykardiota. Eteisextroja 385, joista 40 pareina, muut yksittäin. Näillä mentiin kesäkuun alkuun, jolloin olin ensimmäistä kertaa eestiläisaksentilla puhuvan kardiologin vastaanotolla. Lisää rohtoja edellisten jatkoksi. Nyt sain Tambocor 200mg, rytmärien estolääke. Uusi seurantakäynti 6kk:n kuluttua. Kardiologin mielestä kuntoni oli tyydyttävä. Tilanteeni tänään: flimmeripuuskia on estosta huolimatta varsinkin öisin, 3-4 kertaa, ei kuitenkaan ihan joka yö. Täydenkuun aikana noin 2-3 yötä menee lähes valvoen, niin reipasta on tämä "pumppuhumppa". Tähän kuuhulluuteen ei taida olla mitään konstia.
Terveydenhuollolta olisin halunut informaatiota ja ehkä hivenen empatiaakin. Olin hämmentynyt uuden tuntemattoman edessä, enkä osanut tehdä oikeita kysymyksiä.
Henkinen h......i on suht.kurissa, päällimmäisinä tuntemukset: hämmennys, hengästyminen ja väsymys.
Terveisin, noviisi
Kiitos sinulle noviisi tarinastasi. Huimaa luettavaa, että ihan pyörrytti. Mutta kerran taas tullaan siihen samaan yhteenvetoon, eli "hyväkuntoisena" vaan kotiin?! Ja nimenomaan, että saisimme tietoa sieltä terveyskeskuksesta tai hoitavalta lääkäriltä, siitä miten todellakin näiden rytmihäiriöiden kanssa eletään ja tullaan toimeen. Monta kertaa ne rytmihäiriöt ovat ns. vaarattomia eivätkä uhkaa henkeä, mutta onko kukaan lääkäri koskaan sanonut, että ne voivat olla todella vaikeita ja haitata jokapäiväistä elämää? Ei minulle ainakaan ole sanottu. Yksi syy blogini perustamiseen oli juuri se, etten saanut tarvittavaa tietoa mistään muualta kuin juuri "kohtalotovereilta", en minkäänlaista ohjetta tai neuvoa lääkäreiltä. Eilenkin lääkärin soittaessa tuumasi vain, että se on vain tultava toimeen näiden kanssa :( Tsemppiä sinulle ja yritä jaksaa, muuta vaihtoehtoa ei kai ole. Paitsi, että onko sinulle koskaan ehdotettu ablaatiohoitoa?
Lähetä kommentti