Hei vaan kaikki bloginlukijat :)
Aamu on alkanut tänään lisäreiden rytmittämänä, ollut "normaalia" enemmän jo tämän lyhyen aamuna aikana. Otin yhden puolikkaan diapamin rauhoittamaan ja vähän se tuntuu tepsivänkin. Ollessani lukuisia kertoja ensiavussa flimmerin takia, monta kertaa pieni annos diapamia rauhoitti paremmin kuin ne beetasalpaajat joita annettiin suoraan suoneen. En tiedä onko teillä samansuuntaisia kokemuksia?
Eilen, kun taas kerran kävin Marevankokeissa, siinä odotellessa en voinut välttyä kuulemasta viereisten n. 70-vuotiaiden keskustelua. Molemmilla oli flimmeriongelma ja olivat hekin Marevankokeissa. Miehellä tuntui olevan jo 15 vuoden ajan ongelma ja tällä naisella n. 3 vuotta. Pärjäsivät kuulemma nyt ihan lääkehoidoilla. Mies oli lähdössä Kanarialle monen viikon lomalle ja nainen vaan totesi, ettei hän uskailtaisi edes ajatella lähtevänsä.
Ajattelin vaan, että onkohan meissä naisissa sellaista arkuutta tehdä ja lähteä, koska itsellä on ihan samanlainen tunne, etten uskaltaisi lähteä mihinkään ulkomaille tämän ongelman kanssa. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta Euroopasta ja olin kerran kuolla ulkomailla, koska lääkäri suorastaan tohelsi siellä niiden lääkkeiden kanssa ja tuli joku "blokki" sydämeen. Sen jälkeen en ole luottanut ulkomailla saatavaan hoitoon. Onko teillä kokemuksia ulkomaisista hoidoista tms?
Tässä muuten erittäin hyvä linkki, jos kuka ei ole vielä käynyt lukemassa ko. sivustoa.
http://www.tunnepulssisi.fi/
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille :)
Aamu on alkanut tänään lisäreiden rytmittämänä, ollut "normaalia" enemmän jo tämän lyhyen aamuna aikana. Otin yhden puolikkaan diapamin rauhoittamaan ja vähän se tuntuu tepsivänkin. Ollessani lukuisia kertoja ensiavussa flimmerin takia, monta kertaa pieni annos diapamia rauhoitti paremmin kuin ne beetasalpaajat joita annettiin suoraan suoneen. En tiedä onko teillä samansuuntaisia kokemuksia?
Eilen, kun taas kerran kävin Marevankokeissa, siinä odotellessa en voinut välttyä kuulemasta viereisten n. 70-vuotiaiden keskustelua. Molemmilla oli flimmeriongelma ja olivat hekin Marevankokeissa. Miehellä tuntui olevan jo 15 vuoden ajan ongelma ja tällä naisella n. 3 vuotta. Pärjäsivät kuulemma nyt ihan lääkehoidoilla. Mies oli lähdössä Kanarialle monen viikon lomalle ja nainen vaan totesi, ettei hän uskailtaisi edes ajatella lähtevänsä.
Ajattelin vaan, että onkohan meissä naisissa sellaista arkuutta tehdä ja lähteä, koska itsellä on ihan samanlainen tunne, etten uskaltaisi lähteä mihinkään ulkomaille tämän ongelman kanssa. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta Euroopasta ja olin kerran kuolla ulkomailla, koska lääkäri suorastaan tohelsi siellä niiden lääkkeiden kanssa ja tuli joku "blokki" sydämeen. Sen jälkeen en ole luottanut ulkomailla saatavaan hoitoon. Onko teillä kokemuksia ulkomaisista hoidoista tms?
Tässä muuten erittäin hyvä linkki, jos kuka ei ole vielä käynyt lukemassa ko. sivustoa.
http://www.tunnepulssisi.fi/
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille :)
4 kommenttia:
Moikka,
On kokemusta hoidosta Pariisissa. Sain siellä elämäni ensimmäisen muljahtelukohtauksen. Ambulanssilla sairaalaan ja siellä sitten tutkittiin. Verikokeet, EKG ja keuhkokuvat. Ei ollut valittamista hoidossa.
Tietysti kun tuo oli ensimmäinen kohtaus minulle ja vieraassa maassa, niin tottakai se suorastaan pelotti. Sairaalassakaan ei ollut kuin se lääkäri, joka osasi hieman Englantia.
Johannes
Ei ole vielä kokemusta matkustelusta marevan hoidon aikana, mutta kun rytmi saadaan kohdalle niin tarkoitus on päästä vähän liikkumaan. Ajattelin kokeilla ensin ihan kotimaassa ja mennä mökille pohjoiseen muutamaksi viikoksi. Minusta tuntuu, että tämä jatkuva kotona olo se vasta pahentaakin tilannetta ja saa aikaan häiriöitä rytmissä, kun saa jotain mielenkiintoista puuhaa niin värinätkin vähenee, toivottavasti.
Mulla ei ole diapamista kokemusta, mutta aikoinaan kun nuorena oli hirveät rytmihäiriöt( ei kuitenkaan flimmeri)niin lääkäri määräsi betasalpaajien lisäksi xanor nimisen rauhoittavan lääkkeen(pieni annos). Uskon sen oikeesti auttaneen. Jonkun kuukauden kuluttua "vieroitin " itseni pois siitä pienin askelin ja pärjäsin ilman mitään lääkkeitä monta vuotta. Myöhempinä vuosina on olleet pelkät betasalpaajat.
Se on totta, että jos on jotain mielenkiintoista tekemistä, niin se vie niitä ajatuksia pois niistä ongelmista, mutta .... sitten kun ne taas pamahtaa päälle, niin kuin minulle juuri aikaisemmin tuossa illalla, niin siihen jäi muut asiat, ei voinut keskittyä mihinkään kun paineet kohosivat ja tuli todella huono olo kun sydän pomppi miten sattui. Onneksi lääkkeet auttoivat ja siitä vähän rauhoittui. Otin puolikkaan pamin ja beetasalpaajan. Veti vaan mielen taas alamaihin, ei ole ollut noin kovaa kohtausta muutamaan viikkoon.
Nuo rauhoittavat lääkkeet auttavat siihen autonomiseen hermostoon ja sitä kautta varmaan rentouttaa myös sydäntä. Toki niiden kanssa täytyy olla varovainen, ettei tule riippuvaiseksi.
Lähetä kommentti