Translate

torstai 14. marraskuuta 2013

Parempaa elämänlaatua etsimässä

Kerran taas istun ja mietin tätä elämän tarkoitusta ja juuri sitä, miksi juuri minulle tai jollekin muulle nämä rytmihäiriöt ovat "siunaantuneet" ... Viimeiset kolme päivää sydän on tehnyt todella paljon lisälyöntejä, joiden määrä ei ole ollenkaan minun kohdalla tyypillistä. Tätä ennen ne vaivasivat ja tuntuivat muutamia kymmeniä kertoja päivässä, mutta nyt tuntuu, että sydän pomppii koko ajan epärytmissä. Kuitenkin sillä tavalla, että sydänfilmiin ei juuri sillä 30 sekuntin hetkellä jäänyt mitään. 
Alkanut työkin tuntui eilen aika vaikealta keskittyä ja muutenkin olotila on epämukava koko ajan. Olen ottanut beetasalpaajaa enemmän ja sitä diapamia mutta yllätys, ei niistäkään ole ollut apua?! 
Mitähän tämä nyt sitten tarkoittaakaan ... olo kuitenkin on vielä kohtuullinen, eli en ole vielä ajatellut mennä ensiapuun, mutta jos tästä yhtään huononee, niin sitten on varmaan lähdettävä. 
Lääkäreiden mukaan näihin lisälyönteihin, ei ole olemassa mitään hokkuspokkus-temppua, joten jos beetasalpaaja ei auta, niin sitten ei kai voi mitään kun istua ja ihmetellä sydän "kurkussa"???
Tietäisinpä ja olisinpa niin viisas, että ymmärtäisin mistä nyt sydämessä on kysymys? Miksi se aloitti näin aggressiivisen toiminnan ? 

Tässä sydänliiton sivuilta artikkeli miten tietyillä stressinhallintamenetelmillä saadaan apua sydänpotilalle. 
 http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/223513

Tässä vielä lääkärin kertomana asiaa rytmihäiriöistä ja niiden vaarallisuudesta
http://www.kantti.net/artikkeli/2013/07/rytmih%C3%A4iri%C3%B6-tykytt%C3%A4%C3%A4-ja-muljahtelee 

Itsellä on ainakin nyt huumori hukassa ja yritän keskittyä vaan olemiseen ja toivon, että tämä olo tästä tasaantuisi.

JAKSAMISTA KAIKILLE, JOITA SYDÄN PITÄÄ "OTTEESSAAN "!!!!!!!!!!!




14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sympatiaa jälleen. samasta oon kärsinyt, ihan menee usko parempaa. jatkuva pelko... AIna kuiteknin sanotaan että terveessäkin sydämessä kammiorytmihäiriöt voi olla vaarallisisa ja on äkkikuoleman vaara. lääkärit sanoo toista. En usko.

voi kun sais avun.

t se sama jo aiemmin valitti lisäreitä

Anonyymi kirjoitti...


Etä-ystävämme Ann!
Sulje silmäsi. Pidän Sinua kädestä ja olen lämpimin ajatuksin luonasi.

Kaikkea hyvää.
noviisi

Ann'S kirjoitti...

Kiitoksia teille tsemppauksesta ja sanoistanne ... Yritetään uskoa parempaan tulevaisuuteen :)
Kiitoksia ajatuksistanne ja siitä, että sananne ovat koskettaneet sydäntäni ....

Tapio kirjoitti...

Jaksamista Ann! En oikein osaa muuta sanoa kun omat vaivat vasta todettu ja kaikki vielä outoa.

Ann'S kirjoitti...

Kiitos sinulle myös Tapio, jaksamista myös oman sydämesi kanssa. Voimaa ja uskoa siihen, että kaikki on vielä hyvin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, vasta löysin blogisi. Mulla alkoivat tiheälyöntisyyskohtaukset noin 5 vuotta sitten. Tulevat lähinnä öisin, syvän unen aikana, ja herään sitten siihen, että pulssi on 160-170. Useaan kertaan on otettu holter ja nyt vasta saatiin filmille. Olin itse ollut lähes varma, että kyseessä on eteisvärinä, mutta rytmi oliskin sinurytmi ja häiriö siis epätarkoituksenmukainen sinustakykardia. Häiriö on erittäin ikävä, vaikka olikin helpotus, että ei ole eteisvärinää. Usein päivällä tulee normaalia enemmän lisälyöntejä ja siitä voi päätellä, että seuraaana yönä alkaa taas tykyttämään. On vaan todella ikävää herätä unesta siihen kamalaan sydämen jyskeeseen. Beetasalpaajalla (propral) saan sen loppumaan noin 30 minuutissa. Muutoin syön estohoitona 5 mg bisopropolia päivittäin. Alkoholi ja valvominen todella pieninäkin määrinä (jopa 1 lai viiniä voi laukaista) aikaan saa häiriön, joten joudun elämään hyvin iisisti.Onko muilla tätä ? J Itse en ole saanut rytmäriä loppumaan valsalvauksella, luin jostain epilepsiapalstalta vagushermo stimulointihoidosta, niin mietin vaan, että voisiko sitä hyödyntää rytmihäiriöissä.Tietääkö kukaan? Itse kärsin myös aurallisesta migreenistä. Yhdistettynä rytmihäiriöihin menee välillä hermot, kun milloin brakaa pää ja milloin alkaa sydän jyskäämään. Oli mukava lukea vertaistarinoita! Kiitos, hienoa, että jaksat kerätä tietoa ym!

Ann'S kirjoitti...

Kiitos sinulle kun jaoit oman tilanteesi, todella ikävä on tuo sinunkin vaivasi. Ihmeellistä on juuri se, miten nuo kohtaukset tulevat keskellä yötä kun on syvin uni ja lepotila?
On hyvä, että sinulla se beetasalpaaja auttaa, on edes joku oljenkorsi. Ovatko lääkärit sanoneet mitään muuta tilanteestasi, eli ovatko ko. häiriöt vaarallisia?
Katsoitko blogista, kohdasta http://heartbeat49.blogspot.fi/2013/06/lista-minka-luulet-prosoivan.html Siellä on erilaisia vinkkejä mikä saattaa auttaa rytmihäiriöihin. Minua kiinnostaa kovasti myös tuo vagushermoasia ja siitä pitäisi lukea lisää. Yritän löytää tietoa ja tuoda sitä sitten mjyös tänne. Voimia sinulle ja ennenkaikkea jaksamista kahden ongelman kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Eka anonyymi täällä

http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00094
Usein rytmihäiriön löytäminen vaatii toistettavia rytmiselvityksiä, koska rytmihäiriöiden ilmaantuminen on usein ajoittaista. Erittäin oleellinen asia on, että jokainen tykytysoireista kärsivä hakeutuisi oireiden aikana rytmin rekisteröintiin (EKG) lähimmälle terveysasemalle.

Joo nimen omaan, jatkuvasti on jossain selvitettävänä. Tänään taas on ollut tiheälyöntisyyskohtaus, alkoi saunassa kun tuli huono olo ja lähdin metsästämään propraleja, aattelin että taju lähtee. Pumppu vatkasi varmaan 200. Yritin sitten puhaltaa nenään, mutta kun join kylmää vettä niin alkoi rauhoittua.

Lisäksi aivan hirveitä muljahtelukohtauksia, joisa syän kerrassaan muljuaa monta kertaa putekeen ja tuntuu että tulee rinnasta ulos. Nauti tässä sitten elämästä!

Mulla oli ennen tuollasta että heräsin tunteeseen että kuolen, ja sitten nousin sängystä ja sydän hakkas tuhatta ja sataa.

Oon niin väsynyt tähän. EIkö mtenkään voi aada tätä loppumaan (paitsi haudassa). haluisin vaan elää lasten kanssa onnellisena, mutta ei pysty. lisäksi liikunta on vähentynyt, edellispäivänä kiipersin portaita, alko senpäivänen muljahtelu että silmissä musteni vaan.

Tsemppiä meille kaikille

-ahdistunut

Ann'S kirjoitti...

Kiitos sinulle "ahdistunut" viestistäsi ja sama tilanne sinullakin, että liian rajuja tykyttelykohtauksia. Olen miettinyt kun itsellä on ollut niin flimmeriä, kuin eteislepatusta ja sitten näitä muljahteluja ym. Että mikä olisi kaikkein hankalin, mutta ei niitä voi lähteä laittamaan mihinkään järjestykseen. Kaikki ovat omalla tavalla hankalia, eikä kunnon lääkitystä ja hoitoa lopullisesti ole tullut mistään. Ilmeisesti tosiaan sitten jos tajunta alkaa, mennä niin ne alkavat olla vaarallisia, niin kuin tuossa artikkelissa sanottiin. Onko sinulla minkälainen lääkitys tuohon vaivaasi ja mitä lääkärit ovat tuumanneet ylipäätään?
Voimia sinulle ja tsemppiä ...

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas.
Onko vointisi yhtään kohentunut?
Pimeä ja sateinen päivä ei kyllä piristä ketään.
Tänään apteekkireissulla sattumoisin kuulin sydänhoitajasta. Onko sinulla kokemusta sydänhoitajan vastaanotosta? Ihmettelen kovin, miksi tk/paikallinen sairaala eivät
kerro ko.hoito-tai palvelumuodosta. Miksi meitä asiakkaita ei valisteta?
Uskon, että monta mieltä askarruttavaa asiaa selviäisi sydänhoitajan pakeilla. Edellyttäen tietenkin, että meitä kuunnellaan, eikä tulla vain kuulluksi.
Tässä liuta kysymyksiä, vastaile sitten kun jaksat. Iloa ja valoa!

Sydämellisesti, noviisi

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas.
Oletko käynyt sydänhoitajan vastaanotolla? Jos olet, niin mitä pidit? Kuulin sattumoisin apteekkireissulla parin rouvan keskustelusta hajasanoja mm. "sydänhoitaja". Sillä nimikkeellä siis on viranhaltija! Ihmettelen kovasti, miksi ei tk;ssa eikä sairaalassa otettu tällaista palvelua puheeksi. Juuri informaatiota ja ammattimaista kanssakulkijaa uuden ja oudon tilanteen edessä tarvitaan. Haluaisin tulla kuulluksi ja saada asiakasohjausta sekä tarvittaessa terveydentilani seurantaa muulloinkin kuin kuuden kuukauden välein. Aion hakeutua sydänhoitajan pakeille.

Valoa ja iloa pimeään syksyyn Sinulle Ann ja lukijoille.

Sydämellisesti, noviisi

Ann'S kirjoitti...

Hei vaan noviisi ja kiitos kysymästä, olotila on taas parempi, eli se pahin kesti sellaisen kolme päivää ja sitten tasottui. Toki lisäreitä on päivittäin, mutta ei sellaista "rummutusta".
No enpä ole kuullut sydänhoitajasta, missähän sellaisia on??? Ei ainakaan meidän sairaalassa eikä terveyskeskuksessa! Olisiko jossain isommissa sairaaloissa? Sellainen opastus ja ohjaus olisi juuri paikallaan, sitä jää ihan oman onnensa nojaan näiden ongelmien kanssa. Terveyskeskus/yleislääkärit eivät välttämättä ole oikeita asiantuntijoita näissä sydänasioissa, ei ainakaan meidän paikkakunnalla. Juuri sellaista seurausta ja ohjausta tämä vaatisi, mutta systeemihän Suomessa toimii vain siten, että terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen sydänlääkärille, vastaanottoa odotat n. 3-6 kk ja sitten kun sinne pääsee, niin tilanne voi olla jo ihan toinen. Erityispoleille, ei pääse kuin pitkän odotuksen jälkeen ja kerrankin mietin, että mikähän se minun vaiva nyt olikaan miksi olin tulossa lääkäriin. Silloin oli siis kyseessä muu kuin sydänvaiva.
Kerro ihmeessä jos löysit sydänhoitajan ja millaista apua häneltä voi saada :) Tsemppiä harmaisiin päiviin kaikille :)))))

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ann,
minulla on beetasalpaaja iltaisin bisoprolol 2,5-10mg, tilanteesta riippuen, tällä hetkellä 5mg. Lisäksi prpral 1-4tbl tarvittaessa. Ja sitten myös loratsepam, max 3krt päivässä.

Ei huvittaisi syödä lääkkeitä näin nuorella iällä, olen 35 ja jo 3v mennyt beetasalpaaja. En tiedä, kai tähän on niin monta syytä, on stressiä ,on rintarangan ongelmia, on ärtyvä hermosto ja vaikka mitä... Mutta varmaa on ettei tämä ole mukavaa. Minulla on autonominen hermosto muutenin sekaisin joten tämä ehkä liittyy siihen? PElkään kuitenkin sitä että lisälyönti laukaisee kammiotakykardian ja sitten tulee kammionvärinä.

Tänään odotimme asmaatikkopojallemme ambulanssia niin kyllä tänne saa lähettää suoraan ruumisauton jos jotain vakavaa tapahtuisi; 45 minuuttia ei ole kuin näyttää että amppari saapuu.

Eräänä päivänä olin päivystyksessä taas kun rutmi oli sekaisin ja sitten tykytti ja sydän löi lujasti ja oli vaikea hengittää. Otin rauhoittavaa ja propralia, joten kun pääsin ekg:lle niin kaikki oli mainiosti, ja sain taas yhden naulan luulosairauteni arkkuun. Ja khoituksen oppia elämään näiden kanssa.

-ahdistunut

Ann'S kirjoitti...

Eipä tosiaan kuullosta mukavalle, olet nuori ja elämä edessä. Tosiaan varmaan on ärsyttävää juuri se, että
kun on sellainen kohtaus ja sitten menet lääkäriin niin kaikki on ohi. Eivät saa kiinni, niitä pahoja lyöntejä ja taas jää kunnon diagnoosi tekemättä. Mutta muista se, että sinulla ei todellakaan ole luulosairaus, sen jos kuka itse parhaiten tietää milloin on tosi kyseessä. Paitsi tietysti ne ihmiset, jotka eivät tunne laisinkaan rytmihäiriöitä vaikka heillä niitä olisi?! Sellaisiakin kuulemma on.
Sinulla on aika paljon noita lääkkeitä ja niistä huolimatta ilmeisesti sydän ei pysy rytmissä :( Onko hoitava lääkäri ehdottanut sinulle mitään tahdistinta tms. muuta hoitoa? Koska sinulla nuo oireet ovat voimakkaita.
No onpa ihmeellistä, että vaikka oli astmapotilas niin ambulanssi tulee noin hitaasti, asutteko jossain kauempana?
Tuosta autonomisesta hermostosta pitäisi lukea ihan lisää, se tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Mitään muuta en voi antaa kuin toivoa sinulle paremmasta ja tsemppiä, että jaksat. Yritä nauttia niistä pienistä onnenhetkistä :))))