Translate

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pitkästä aikaa huonompi olo

Rauhallinen aamupäivä, ei mitään ihmeitä, hellekkin on vähän helpottanut ja viime päivinä normaalia vähempi lisälyöntejä,yllätys yllätys? Mutta sitten tässä koneella istuessa tuossa keskipäivällä, tuli todella kovia lisälyöntejä, tuntui että sydän pomppaa kurkusta ulos ja siitä se alkoi taas samaa rataa paineet nousemaan 91/165 ja pulssi nousi 90:een (normaalisti n. 55). Huimasi ja pyörrytti, vatsa sekaisin, kädet kylmeni ja pisteli, myöskin vastaa "kramppasi"... otin yhden rauhoittavan ja siitä olo pikkuhiljaa on tasaantunut, lisälyöntejä tullut kuitenkin normaalia enempi. Saa nähdä mihin tämä vie, en voi olla sitä ajattelematta...
Miksi ihmeessä sydämen pitää tällä tavalla temppuilla??? Se ei voi olla vaikuttamatta mielen hyvinvointiin tällainen jatkuva stressi ... antaisin mitä vain että saisin olla taas täysin ilman näitä sydänvaivoja. 
Tämä on liian raskasta, elämä menee ohi enkä pysty siitä nauttimaan...pelottaa...


30.6.2013

Viime yönä tuli samanlainen "kohtaus" kun olin jo nukkumaan vaipumassa, sitten taas paineet pilviin ja todella etova olo...otin rauhoittavan ja siitä olo tasaantui parissa tunnissa. Jotain tämä nyt tietää, kahtena aikaisempana kertana kun olen jättänyt lääkäreiden määräyksestä rytmihäiriölääkkeen pois, niin siitä kahden kuukauden kuluttua on alkaneet kovat flimmerikohtaukset ja ennen niitä ollut juuri tällaisia epämääräisiä tuntemuksia. Huomenna on Holtterin laitto, mutta uskokaa vaan, että ei ole paljoa rytmihäiriöitä silloin kun se laite on...

3.7.2013

Niinpä se Holtter-laite oli ja 24 h sydän meni suht nätisti, muutamia pienempia hyppyjä. Mutta eilen sitten kun se irroitin laitteen niin myöhemmin illasta tuli taas tuollainen vastaavanlainen kohtaus kun edellisinä päivinä. Harmittaa vaan siinä mielessä, että miksi se ei voinut tulla silloin kun oli tuo laite, niin olisi päästy selville, mistä nuo kohtaukset johtuvat? Minusta tuon Holtterin pitäisi olla joskus pitkäkestoisempi.
No tässä sitä taas mennään, mieli maassa ja "häntä alhaalla"...toivoa paremmasta..

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi!!:(
Toi on todella kurjan tuntusta jos on ollut muutama parempi päivä/viikko ja sit yhtäkkiä alkaa voimakkaat rytmihäiriöt. Mua ainakin silloin pelottaa vaan entistä enemmän. Joten voin kuvitella miten kurja olo sulla on fyysisesti ja henkisesti.:(
Silloin en ehkä vähän saanut sen pelon taka-alalle ja sit kun tulee yhtäkkiä taas sieltä niin se vaan voimistuu. Ja pelottaa, että nyt on jotain vakavaa jos lisälyönnit tuntuu jotenkin erilaiselta.
Itse pelästyin taas niin paljon kun olimme veneilemässä ja siellä sydän alkoi hakkaan ja henkeä ahdistaan. Luulen, et oli jonkinlainen paniikkikohtaus. Ja oikeastaan toivon myös ettei ollu sydäperäinen kohtaus.

Toivon, että sinulla olo helpottais ja saisit taas nautittua paremmin elämästä. Paljon,paljon tsemppiä ja jaksamisia!
Yks onneton..

Ann'S kirjoitti...

Kiitos sinulle Onneton... toivotaan parasta ja pelätään pahinta, se on varmaan se meidän motto :)

Anonyymi kirjoitti...

Moikka,

Tosi masentavaa, kun on pitkään ollut sydän hyvällä tolalla ja sitten tulee lisälyöntejä. Itsellä kävi tänään juuri niin. Olin rakkaan harrastukseni parissa, enkä edes liiaksi rasittunut ollenkaan. Kesken kaiken tuli ainakin pari peräkkäistä lisälyöntiä. Tuntui kurkussa. Kiduttava tunne, odottaa, lyökö se sydän ollenkaan enää vai ei. Meni se harrastustunti sitten siinä pilalle. En tohtinut enää kunnolla jatkaa. Ajattelin vain kuolemani.

Mutta kas, siitä on jo yli kuusi tuntia ja tässä sitä vielä näpytellään tietokoneella (yritän tsempata itseäni). Tämä helvetti alkoi vajaa neljä vuotta sitten, työmatkalla, aivan kuin tyhjästä. Sen jälkeen en ole elämästä pystynyt nauttimaan. Joka päivä on kuolema mielessä.

Tsemppiä sinulle ! Toivotaan parasta ja otetaan hetki kerrallaan.

Johannes

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

Kommentti Holterin kestoon. Netistä olen lukenut, että se voi olla myös 48h. En kyllä tiedä ketään, jolla olisi niin kauan ollut. Taitaa käytännön syyt, kuten peseytymiset ja niiden antureiden kiinnipysyminen tulla esteeksi 24h pidemmille ajoille.

Johannes

Ann'S kirjoitti...

Olen kuullut samaa, että voi olla jopa 48 h. Mutta tosiaan, en ole kuullut taas sitä, että jollain olisi ollut. Mutta itseasiassa kun olin sairaalassa viimeeksi, niin silloin minulla oli sellainen laite useita päiviä kun passailivat lääkitystä. Välillä vaan irroitettiin kun meni suihkuun. Eli kaikkihan on mahdollista kun tahtoa vaan löytyy. Tämäkin holtter oli juuri siihen tapaan, että laitetaan nyt sitten kun niin kovasti vaadit :(

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ollu holter tuon 48h. Oli tarkoitus saada kiinni tykytyskohtaus joskus parikymppisenä niin yliopistollisessa sairaalassa lääkäri määräs tuon pidemmän holterin. Piti painaa napista kun halus sen nauhoittavan kun tuli jotain oireita.
Menin sairaalaan kuunteleen tuloksia ja selvis ,että juu,hoitaja oli sen laittanut väärin tai koneessa oli joku vika koska ei ollut äänittänyt mitään. Jes, ihan mahtava juttu! Hoitaja sen kans sähläs jotain niin tietty sit pisti piuhat väärin. Vähän sit harmitti... Mutta ei tehty uusiks vaan lääkäri sanoi "mennääs käymään tossa yhdessä huoneessa kun ultraääni-laitteen edustaja on esittelemässä uutta konetta niin katsotaan sillä". Sit olin ylävartalo paljaana kun edustaja ja lääkäri "kokeili" uutta laitetta eikä löytynyt mitään vikaa.
Eli siis on sellasia holtereita, mut tosi harvoin niitä kait käytetään.
Mullakin tänään huono päivä kun tullu monta kertaa lisälyöntejä. Ja eri tuntusia. Välilä monta pienellä välillä, välillä isompia, välillä kun nypin rikkaruohoja pää alaspäin niin tuli silloin myös. Nukkuun ja toivottavasti huomenna parempi päivä...
Tsemppiä!!
Yks onneton..

Ann'S kirjoitti...

Mietin vielä tuossa kun kerran eräs terveyskeskuslääkäri sanoi, että ei kaikki ihmiset välttämättä tunne rytmihäiriöitä eli flimmerikin saattaa olla eikä tunne? Minkälainen mahtaa olla sellainen ihminen joka ei tunne niitä? Haluaisin kyllä tutustua... Jos sydän menee hyvin, eihän sitä edes noteeraa mutta jos tulee pienikin hyppy niin kyllä se normaalisti tuntee??

Anonyymi kirjoitti...

No niinpä. Samaa olen itekin miettinyt.
Tietysti itse on juuri sellainen, joka tuntee kaikki pienetkin hyppelyt. Ehkä se ainakin vaikuttaa itsellä kun olen muutenkin tosi tarkka kaikesta ja myös herkkä ihminen. Huomaan heti jos joku ei mene niin kuin oppikirjassa.
Jos osais olla rento eikä pelätä kuolemaa ja nauttia täysillä jokaisesta päivästä niin se olis jotain tosi hienoa. Siitä sopii vaan uneksia...
Mietin usein, että mikä tää tällänen elämä on että joka päivä pelkään kuolemaa tai jotain rytmihäiriöö...todella typerää,mutta en pääse siitä pelosta varmasti ikinä irti. Vaikka olis kuinka hyvä ja kiva päivä niin AINA se pelko on takaraivossa, et mitäs jos ja mitäs jos.
Täytyy yrittää taas tänään nauttia aurinkoisesta päivästä...
yks onneton

Ann'S kirjoitti...

Voin yhtyä ajatuksiisi 100 %:sti. Tunnen aivan samoin. Ja se mikä tässä ylläpitää sitä kuolemanajatusta on se, että jokaikinen päivä sydän tekee niitä häiriöitä ja hyppyjä, joko lievempiä tai sitten kovempia,se on se muistuttaja. Olen käynyt talvesta asti ns. terapiassa näiden pelkojeni takia, mutta en voi sanoa, että vastaavaa apua niistä on minulle ollut. En ole suostunut syömään mielialalääkettä, sillä mielestäni minun ainut ongelma on sydän. Jos se menee hyvin, niin mielikin voi hyvin. Pilleri ei voi viedä sitä kuolemanpelkoa pois vaan rauha sydämessä :)