Näin se vaan on tällä hetkellä, että päivä kerrallaan mennään eteenpäin tätä elämää. En uskalla suunnitella suuria enkä paljon pieniäkään. Jos ja kun menen johonkin, aina ajattelen että onhan siellä sitten sairaala lähellä. Tarpeeksi monta kertaa on tämän asian takia ambulanssilla kiidätetty sairaalaan, tarpeeksi monta kertaa sähköllä siirretty kun ei lääkkeet siellä auttaneet. Kolmen ablaation jälkeen on oikeastaan mennyt usko siihenkin hoitotoimenpiteeseen tai sitten vika on vain minussa ja minun sydämessä. Niinhän lääkärikin totesi viime ablaation jälkeen, että ei voitu tehdä kuntoon sitä sydäntä, koska oli niin kovaa se sydänlihas. Mietin vaan, minkälaisia vaurioita tuo ablaatio jättää sydämeen, tottahan niistä poltoista tulee arpikudosta? Kukaan lääkäreistä ei ole sitä koskaan minulle kertonut? Sillä nämä yksittäiset päivittäiset lisälyönnit lisääntyivät tuon viimeisen ison ablaation jälkeen.
No toisaalta kai on turhaa arvailla sitä ja tätä, tilanne on nyt tämä.
Mutta jo ikinen kerta kun sydän lyö epänormaalisti, minulta suorastaan "rukkaset puttoo", se mitä olen tekemässä jää siihen ja menee huvitus kaikkeen pitkäksi toviksi. Siitä se pikkuhiljaa olo tokenee, jos ei tule lisää niitä häiriöitä.
Nauti tässä sitten kesästä ja kärpäsistä. Yritetään ainakin.
No toisaalta kai on turhaa arvailla sitä ja tätä, tilanne on nyt tämä.
Mutta jo ikinen kerta kun sydän lyö epänormaalisti, minulta suorastaan "rukkaset puttoo", se mitä olen tekemässä jää siihen ja menee huvitus kaikkeen pitkäksi toviksi. Siitä se pikkuhiljaa olo tokenee, jos ei tule lisää niitä häiriöitä.
Nauti tässä sitten kesästä ja kärpäsistä. Yritetään ainakin.
2 kommenttia:
Hei Ann Soul!
Kiva kun olet päivitellyt blogia. Olen melkein päivittäin täällä käynyt, mutta en ole ehtinyt kirjottelemaan.
Ollut vähän parempaa aikaa tässä eikä oo lisälyöntejä niin tullut, mutta välillä alkanut taas niitä tuleen. Jossain tietyssä asennossa huomaan, että niitä alkaa tuleen niin vaihdan asentoa niin yleensä auttaa. Istuvalteen tai makuulteen tietty tulee helpommin. Huomaan heti kun ollut pari huonompaa päivää niin mieli on heti erilainen. Ärsyttää, pelottaa ja masentaa. Pelkään taas koko ajan, että kohta tulee vaan enemmän niitä.:( Onneks tullut toistaseks enemmän iltaisin niin voin olla suht. normaali lasten kanssa päivän. Seuraavan päivän ja yön olen lasten kanssa keskenään niin pelottaa taas entistä enemmän kun mies, joka on turva ei ole kotona.:( Onneks vaan yks päivä ja yö.
Ollaan ensi kuulle varattu matkakin. Tosin vain lahden toiselle puolelle Viroon, mutta jännittää ja pelottaa sekin. Muut olis kauheesti lähdössä etelään,mutta ei musta ole sinne lähtiäks. Pelottaa liikaa ja jos on tälläsiä lisäripäiviä niin enhän pysty muuta tekeen ku rypeen kuolemanpelkoni kanssa yötä päivää.
Tulipa sepustus.:) Välillä pelot ottaa vaan otteen eikä mistään tuu mitään ja pitää saada jotenki avauduttua siitä. Miehelle en viitsi kaikkea selittää kun ei ymmärrä tällästä jatkuvaa pelkoa vaikka ei oo mitään aihetta.
Toivottavasti sinulla olis parempia päiviä ja saisit nauttia kesästä täysillä edes hetkittäin ja myöhemmin koko ajan.:)
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!
Nim. Yks onneton myös
Hei ja mukavaa kun ehdit kirjoittamaan. Tosiaan kyllä nämä rytmihäiriöt rajoittavat meidän elämää, siitä ei päästä mihinkään. Mutta toivotaan että tulisi edes väliin parempia päiviä, että saadaan muutakin ajattelemista ja mieli siten piristyisi. Matkat olisivat niin mukavia ja itsekin uskaltauduin toiselle paikkakunnalle lähtemään viikonlopuksi. Mutta mielessä väliin pyörii, että minkälainen terveyskeskus täällä mahtaa olla. Ulkomaille olisi ihana lähteä, koska rakastan matkustelua, mutta ikävät kokemukseni ulkomailla sydämen hoidosta ovat niin huonoja, etten halua kokea enää samaa. Riippuu tietysti maasta, kaikkialla ei voi olla yhtä huonoa.
Yritetään jaksaa olla iloisia niistä hetkistä kun sydän antaa meille rauhan ja kaikkea hyvää viikonloppuun ja alkaneeseen kesään :))))
Lähetä kommentti