Hei,
Löysin taas mielenkiintoista infoa eteisvärinästä ja tykytyksistä. Mitä eroa niillä on ja miten suhtautua. Varmaan meitä kaikkia kiinnostaa se, että mistä ne voivat oikein johtua? Minulle oli toisaalta pienoinen yllätys, että tuo ylipainokin vaikuttaa ja verenpainetauti, ei minulle kukaan lääkäri ole sitä sanonut?
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50036
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00094
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/sydamen_rytmihairiot_otettava_vakavasti
http://www.tohtori.fi/kysy-asiantuntijalta/kysymys/0359437
Aurinkoista päivää !
13 kommenttia:
Hei kiitos tästä blogista! Tää on aarre! Mulla keuhkokuumeen jälkeen aktivoituivat taas nää rytmihäiriöt joiden kanssa olen saanut painia nuoresta asti. Välillä on ollut kuitenkin hyviä vuosia ja sitten taas muiden tautien yhteydessä ryöstäytyneet valloilleen. Nyt kuitenkin entistä pahempina. En ole saanut nukutuksi kunnolla kahteen viikkoon. Ja olen melko varma, että nyt uutena on sitten kaikkien takykardioiden ja eteis ja kammiolisäreiden lisäksi tullut eteisvärinä. Pitäis saada se vaan kiinni. Holtteri on vasta melkein kahden viikon kuluttua. Kun jaksaisi sinnitellä sinne asti...voimia kaikille rytmien kanssa kamppaileville....
Minkä ikäisenä sinulla nuo rytmihäiriöt ovat alkaneet? Se on harmillista, että täällä Suomessa saa odottaa melkein aina noita tutkimuksia todella kauan. Itse kun aloin saamaan niitä pahoja flimmerikohtauksia niin meni 11 kk kun pääsin vasta ablaatiohoitoon. Lääkäri vaan totesi, että on jätettävä se rytmihäiriölääke pois ja sitten tehdään ablaatio, mutta käytännössä sitten kärsin pahoista flimmerikohtauksista 11 kk. En saanut syödä lääkettä ja piti odottaa sinne ablaatioon. Tässä on kaiken muun lisäksi monta kertaa kärsivällisyys tosi tiukoilla ja siksi toivon sinullekin voimia odotukseen.
Varmaan tosi ahdistavaa oli tuo sun odotusaika. Mutta onneksi pääsit siihen ablaatioon. Onko se muuten tuonut helpotuksen?
Ekat rytmihankaluudet alkoi opiskeluaikaan noin 22v. Oli ollut paljon antibiootteja infektioihin vähän ennen niitä ja stessia myös oikein olan takaa, joka viikko tentti ja lukemista yömyöhään...silloin oli vaan takykardiaa ja sanottiin ettei noin nuorella mitään vakavaa ole...oireet ollivat kuitenkin niin rankat, että jouduin keskeyttämään opiskelut kun en pysynyt kurssimuotoisessa vauhdissa. jatkoin ne loppuun sitten seuraavan kurssin kanssa, kunhan tilanne oli rauhoittunut.
Seuraavat hankalat oireet tulivat sitten 32v. Toinen lapseni oli silloin 6kk asuimme Asiassa ja olin vasta sairastanut rajun trooppisen suolistotaudin. Sitten alkoi tuttujen tykytysten lisäksi tulla runsaasti lisälyöntejä. Siellä tutkittiin ja sanottiin, mitraaliprolapsi ainakin ja että pitäis tutkia seplvaltimotauti. Päätimme palata Suomeen jos tilanne olisi tuo. Suomessa oireilu jatkui, mutta lääkäri sanoi vain, että onhan sinulla voinut olla sydänlihastulehdus siellä mutta ei sitä nyt enää voi todistaa, mutta ei ole mitään mitraaliprolapsia eikä muutakaan elimillistä vikaa. Sain lääkityksen hankaliin oireisiin. Kyllä niistä oli apua, mutta toipuminen vei kauan aikaa. Huomasin suolisto-sydän yhteyden silloin. Kun suolisto oli huonossa kunnossa, sydän oireili ja kun suolisto alkoi paranemaan sydän alkoi rauhoittumaan myös. Puolen vuoden kuluttua sain jätettyä lääkkeet pois ja pärjäsin ilman taas monta vuotta...Mutta fyysinen kunto jäi heikoksi, siis kävelen kyllä ja kestävyyttä on muut mitään raskasta ei ole jaksanut noista päivistä asti.
Sitten viisikymppisenä tuli vaihdevuodet. Lääkäri sanoi, että hormoonit vaikuttaa että taas aktivoituivat rytmihäiriöt. Sain hormoonit ja pienen määrän päivittäistä betasalpaajaa ja se toimi oikein hyvin noin kolme vuotta. Mutta nyt tään keukokuumeen jälkeen alkoi onglemat, niin kuin kerroin flimmeriepäilyineen...tässä tynkäversio rytmihistoriaani...tässä vaiheessa pahimpia ovat nuo yöt, jolloin ei mikään asento ole hyvä, paitsi melkein istuillaan tyynyihin tuettuna ja ei saa nukutuksi kuin pari tuntia yössä...onneksi välissä on ollut muutama yö jolloin olen nukkunut...Viime yön nukkuin hyvin ja huomasin, että verenpaine on ollut tänään matala ja koko viimeviikon heitteli rajusti ja oli enimmäkseen koholla, tulee mieleen että rynkyttääkö se enemmän kun on paineet korkealla...
Minulle ikävä kyllä tuosta ablaatiosta ei ollut pidempään hyötyä, jatkoin lääkitystä puoli vuotta sen jälkeen ja heti kun lopetin lääkkeen, tai 2 kk siitä, alkoivat pahat flimmerit vaivata uudestaan. Sitten taas aloitin lääkkeen (Cordarone)joka piti flimmerit kurissa, mutta nyt se pitäisi lääkärin mukaan taas lopettaa koska se voi aiheuttaa pysyviä vaurioita mm. silmiin ja keuhkoihin. Sitä ei suositella pitkään käytettäväksi.
Olen huomannut omalla kohdalla, että kun rytmihäiriöitä tulee, niin sen jälkeen paineet nousee taivaisiin. Vatsa menee sekaisin ja tulee pahoinvointi.
Sinulla on todella pitkä historia noiden häiriöiden kanssa, miten olet jaksanut kaikenkaikkiaan henkisesti, koska nyt puhutaan kuitenkin todella pitkästä ajasta noiden ongelmien kanssa?
Olen kuullut, että joillekin on tuo ablaatio tehty useammin kuin kerran ja sitten on auttanut. Ei välttämättä ensimmäisellä kerralla. Tuntuu varmaan kurjalle, kuin ei näyttänyt olevan apua sinulle siitä. Minulla ei tosiaan ole kokemusta muista lääkkeistä kuin ihan perus beetasalpaajista ja ne kait ovat suhteellisen turvallisia lääkkeitä. Tuntuu tosi kurjalta kuulla että sinun lääkkeesi aiheuttaa tollaisia sivuvaikutuksia. Jospa siihen löytyisi joku vastaava, josta ei olisi haittaa. Isälläni oli flimmeri ja hänellä kerran käännettiin rytmi sähköisesti ja sen jälkeen hän sai jonkin lääkityksen ja nukahtamislääkkeen ja hänellä ei enää koskaan ollut mitään flimmerionglemia sen jälkeen. Eli vielä 27 vuotta, eikä kuollut flimmeriin vaan syöpään. Toivon todella että sinullekin löytyy sopiva apu.
Kysyit henkisestä puolestani. Täytyy myöntää, että joka kerta kun on tullut nuo vaivat akuuteiksi, että se on ollut vaikeaa. Silloin nuorempana ei ollut edes nettiä tai tietokonetta, niin mistään ei saanut edes tietoa eikä ollut näitä vertaistarinoita. Kyllä silloin tunsi olevansa niin yksin ja tuntui ettei kukaan oikein ymmärrä millaista tämä on. Oli pekoa ja ahdistustakin monet kerrat vaikka sitä niin yritti olla urhea ja ajatella positiivisesti. En ole onneksi kuitenkaan vaipunut masennukseen vaikka mielialat ovatkin olleet monesti matalalla. Elämässä on kuitenkin niin monia asioita jotka kaikesta huolimatta ovat olleet hyvin ja olen saanut olla kiitollinen niistä. Ja sekin on ollut ihmeellistä miten aina silloin tällöin matkan varrella tapaa ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella olleet rohkaisuna ja heiltä on saanut palan tietoa tai taitoa miten selvitä. Niinkuin esimerkiksi kerran tapasin kirpputorilla naisen, jolla oli ollut sama trooppinen tauti kuin minulla ja hänellä oli todella paljon tietoa tuosta taudista ja ohjeita miten hoitaa suolisto kuntoon tuon jälkeen. Kukaan lääkäri ei puhunut mitään ruokavalion tärkeydestä. Nainen sanoi myös, että sinun tulee kuunnella omaa kehoasi. Jos joku ruoka aiheuttaa ärsytystä, niin jätä se pois, kunnes suolisto on paremmassa kunnossa. Ja kaikki ilmaa aiheuttavat ruoat pois. Heti tuon jälkeen myös rytmihäiriöt olivat vähempänä. Herkästi rytmihäiriöitä saavat voivat saada niitä jos on liikaa ilmaa suolessa.Eli monta kikkaa on varmaan tullut opittua, joista on ollut ehkäjotain helpotusta tai sitten ei...;)
Nytkin yritän ajatella, että kunhan vahvistun tästä keuhkokuumeen jälkeisestä ajasta, niin ehkä nuo rytmihäiriöt helpottuu ja jos nyt sitten uutena on tuo flimmeri, niin sitten etsitään sille sopiva lääkitys ja opetellaan elämään sen kanssa. Ei niinkään keskitytä sairauteen vaan terveydestä huolta pitämiseen. Olet itsekkin laittanut joitakin linkkejä aiemmin
muistaakseni ilosta ja positiivisuudesta. Itsensä rauhoittaminenkin on tärkeetä silloin kun tulee noita rytmihäiriöitä, hätääntyminen kun ihan selvästi niitä pahentaa. Helpommin sanottu kuin tehty...Niin ja yksi asia jonka olen vasta nyt vanhemmalla iällä oppinut...älä jää yksin tämän kanssa. Nuorena en halunnut tästä puhua avoimesti kuin ihan läheisteni kanssa, mutta nyt puhun avoimesti myös työkaverien ja naapuriden kanssa ja pyydän apua jos tarvitsen. Viimeaikoina olen kokenut turvattomuutta silloin kun mieheni on työmatkalla ja olen ollut yksin kotona ja sitten kun on tullut huonoja öitä. Turvallisuusden tunne on todella tärkeä silloin kun rytmihäiriö iskee. Niinpä olen joutunut miettimään tukiverkkoani ja sitä miten toimin jos joudun olemaan yksin kotona( asumme maalla) ja olen löytänut kaikenlaisia luovia ratkaisuja. Ja se vähentää stressiä ja painetta:) Jotenkin kaikki elämän kriisit ovat kuitenkin mahdollisuuksia...mahdollisuuksia oppia jotain uutta...yritän saada jotenkin arjen toimimaan...välillä pitää vaan hyväkyä, että nyt on tälläinen vaihe elämässä...mutta huomenna voi jo olla toisenlainen...voimia sinulle
Kiitoksia viestistäsi ja sanoistasi, niissä oli paljon lohdutusta varmaan monelle meistä. Juuri tuo, että pystyisi itsensä rauhoittamaan on tärkeää sekä se, että pitää vaan hyväksyä asiat ja elää niiden kanssa, kun muutakaan ei voida. Tosiaan nykyisin voidaan kommunikoida ja vaihtaa ajatuksia täällä netissä helposti. Siinäkin mielessä se on hyvä, jos ei satu olemaan sellaisia ystäviä lähellä tai jotka ymmärtäisivät tai ystäviä ollenkaan.
Minulle on tehty jo kolme vuotta sitten kaksi eteislepatuksen ablaatiota ja tämä viimeisin oli siis kolmas sekä kaksi kertaa sähköinen rytminsiirto. Mutta lääkäreiden mielestä voidaan tehdä vielä lisää, jos tarve. Mutta mietityttää vaan, jos ei ole tähän mennessä auttanut miksi enää auttaisi? Minulla on vahva tunne siitä, että päivittiset lisälyönnit ovat lisääntyneet tuon viimeisen ison ablaation jälkeen.
Sinulla todella on ollut tiukkoja muitakin sairauksia ja kaikesta huolimatta et ole masentunut, mikä on todella hyvä asia. Ja tuo oli tärkeä pointti, pitäisi muistaa pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti.
Kiitos Sinulle ja hyvää päivää :)
Onpa tuo sinun flimmerisi tai lepatuksesi hankala. Vaikea sanoa pitäisikö vielä yrittää noita ablaatioita. Jostain syystä naisilla ei rytminsiirrot näytä tilastojen mukaan pysyvän yhtä hyvin kuin miehillä. Oliko tuo ablaatio sinun mielestäsi hankala operaatio sinulle? Olen kuullut, että on ihmisiä varsinkin iäkkäämpiä, jotka ovat olleet todella helpottuneita siihen että heille on jätetty eteisvärinä pysyväksi rytmikisi. Eikä ole enää jatkuvaa ravaamista rytminsiirtoihin sähköllä tai lääkkeillä vaan on tyydytty hoitamaan pulssit ja muut tekijät rauhalliselle tasolle. Oireet kai ovat silloin hlepompia. No tiedä tuosta nyt sitten onko se noin. Mutta varmaan jokainen joutuu miettimään itse sopivat ratkaisut oman tilanteensa ja kokeilujensa mukaan. Onhan sinulla kuitenkin hyvä ja asiantunteva kardiologi?
Jäävätkö sinun kohtauksesi sitten päälle? Siis onko rytmi ihan koko ajan sitten epätäsainen? vaan onko noita flimmereitä useita kertoja päivässä?
Viime yö oli taas kelju, muttei pahin:)Heräsin 6 kertaa rytmihäiriöihin, sain kuitenkin taas unesta kiinni kun rauhoittui. Ja aamulääkkeiden jälkeen päivä on ollut melko ok. On kyllä pientä häikkää, mutta ihan siedettävää eikä olo ole ollut kovin huono ja paineetkin ok. Terveyskeskus lääkäri sanoo mulle että ota vaan illalla ylimääräinen lääke jos se auttaisi pitämään poissa nuo yölliset rytmihäiriöt, mut en vaan uskalla kun mun verenpaineet on joskus niin alhaisia tälläkin viikolla oli yläpaine kerran 89( yleensä kyllä sadan kieppeillä, mutta kuitenkin). Siihen jos olisi ottanut vielä ylimääräisen lääkkeen, eikö se silloin menisi liian alas. Haluun jutella kardiologin kanssa tästä ennen kuin uskallan alkaa ottaa ilta tabletin kunhan hän on katsastnut tämän hetken tilanteen, siispä mielummin kuuntelen noita öisin kun olen yli innokas itseni lääkitsijä...järvestä on jäät lähdössä, jospa meillekin tulisi vapaammat ajat näistä rytmihirviöistä...
Hei taas, muut on juhlimassa vappua mutta minun vappu menee ihan matalalla profiililla :) Vähän hyvää ruokaa ja perhettä koolle huomenna.
Tuo ablaatio oli kaikenkaikkiaan aika hankala ja epämiellyttävä kokemus. Ennen operaatiota tähystettiin kurkun kautta sydämen taakse ettei ole hyytymiä, etteivät vaan lähde liikkeelle operaation toimesta. Neljä tuntia kapealla sängyllä eikä milliäkään saanut liikkua, kädet sidottiin ettei päässeet liikkumaan. Sitten tehtiin tahallisesti rytmihäiriöitä ja poltettiin sydämestä sähköratoja ja keuhkovaltimoiden läheltä sydänlihasta. Kipua tuntui välillä kovastikkin, mutta onneksi kipulääkettä ja muuta huumaavaa sai.. Jälkeenpäin ajattelen, miten oikein selvisin siitä? Rankka juttu mutta olisi ollut hyväksyttävää jos olisin saanut ihan todellista apua. Sydänlihas oli kuulemma niin kovaa, ettei poltot onnistuneet täysin.
Jokaisen kohdalla tilanne on tietysti erilainen, toinen voi kokea asiat ihan toisella tavalla.
Tällä hetkellä kun olen ajamassa alas Cordaronea, voin olla melkein 100 % varma, että flimmerit iskevät taas. Lääke on pitänyt ne kurissa. Tällä hetkellä siis päivittäisiä muljahduksia ja oikein kunnon jytkyjä, onneksi flimmeri ei ole jäänyt päälle nyt puoleen vuoteen.
Sydänlääkäriä ei ole, kaikki pesivät kätensä pois, kun ei ole mitään vakavaa. Eli taas alusta terveyskeskus - lähete - odotus - erikoislääkäri - odotus - toimenpide (jos tarvitsee).
Sinulla on ollut tosi hankala yö. Voi harmi, kyllä sinun täytyy saada lääkäriltäsi neuvontaa tuohon lääkitykseen. Eihän paineet noin alas saa mennä? Minulla kun on rytmihäiriöitä ja vaikka on verenpainelääkitys, niin paineet on 95-105/150-165.
Voin kyllä sanoa, kaikella kohteliaisuudella, että terveyskeskuslääkärit eivät ole kardiologeja, joten parasta olisi kysyä ihan erikoislääkärin neuvoja.
Joo täälläkin Vappu on otettu vastaan rauhallisesti. Koirien kanssa vähän kävelty ja ihmetelty tuota sulaa vettä ja mies vielä laittoi ruokaa...Kiitos vastauksestasi muuten. Vai että semmoinen ablaatio, ei kuulosta kivalta. Ehkä sun pitäisi käydä yksityisellä sydänlääkärillä. Tiedän kyllä, että on kallista, mut niin on sydänkin...Itsellä ei ole varaa mitään tutkimuksia yksityisellä tehdä, mut ajattelin kuitenkin käydä ihan vaan vastaanotolla, jolloin saan kysyä kaikki mitä mieltä askarruttaa ja konsultoida erityisesti lääkityksistä jne. Sit jos pitää jotain kokeita tehdä, pyydän terveyskeskuslääkäriltä(uskoo paremmin kardioligin mielipidettä kuin minun).
Toinen juttu mikä voisi olla hyvä sulle jota olen itsekkin ajatellut, muutta en ole vielä konkreettisesti kerennyt tehdä muuta kuin ottanut selvää puhelimella. Ottaa selvää paikkauntasi sydänpiirin toiminnasta. Sieltä voi löytyä vertaistuki henkilöitä, -ryhmiä, ym. mielenkiintoista. Itse olen ajatellut käydä jossain vaiheessa tutustumassa porukkaan näillä kulmilla. Sitten kun...no en tiedä vielä milloin, mut varmaan joskus kun on sen aika...
Kyllä mullakin rytmihäiriöiden aikaan ja migreenin aikaan paineet ovat lääkkeistä huolimatta korkeet...
Hyviä vapun jälkipäiviä sinulle...
Hei,
Vanha teksti mutta ehkä joku minulle vielä vastaa.:)
Minulla ollut jo n. 4 vuotta rytmihäiriöitä. Ablaatio tehtiin 2 vuotta sitten ja oli onnistunut operaatio, vain muutamia muljahduksia tuli ablaation jälkeen. Nyt kahden vuoden ablaation jälkeen on alkanut taas rytmihäiriöt lisääntymään. Olen 26-vuotias ja lapsia haluaisin joskus saada mutta, mietityttää rytmihäiriöt.
Onko teillä lisääntynyt raskausaikana rytmihäiriöt, pahentuneet tai loppuneet kokonaan?
Hei Jessica,
kiitos viestistäsi. Minulla ei ollut viel rytmihäiriöiä kun olin raskaana. Nämä alkoivat päälle 40 vuotiaana.
Onko sinulla flimmeriöä vai flutteria?
Hei, minulle tehtiin aplaatio 20.12.2016 ennen joulua siis. Nyt on kovasti muljahduksua, migreeniä eli silmissä saalistaa ja pilkkuja, ennen ei ole koskaan migreeniä ollut, ja kovia jymähdyksiä sydämessä välillä tuntuu pala kurkussa ja henki ahtaalla. meni oikea puoli ihan jumiin viime viikolla rinnan alta, ei kestä yskiä yhtään. eli ei vielä tietoa auttoi ko aplaatio flimmeriini. minulla oli hidasta ja nopeaa flimmeri, aivan helvetti syksy. Ei lääkkeitä voitu käyttää kun syke tipahti liian alas joten kokeiltiin ablaatiota. Välillä tuntuu et happi loppuu ja veri ei kierrä kun jysähtää sydämessä...odotellaa. töihin en vielä ole päässyt kun on haastava paikka siellä pitää olla kunnossa ehkä ensi kuussa on mahdollisuus.
No onpa sinullakin ikävä tilanne. Tuntuu, että kohtalotovereita on enemmän kuin kuvitellaankaan. Onko sinulla mitattu veren kaasuja? Miten sinun kaliun ja magnesiumarvot, ne kannattaa tutkittaa. Ne vaikuttavat hapen saantiin ja sydämen toimintaan. Itselläni todettiin taas eilen matalat kaliumit ja aloitin lääkityksen.
Tsemppiä sinulle, muuta en voi toivoa.
Lähetä kommentti