Hei,
Herätys oli tänä aamuna taas vähemmän mieluinen, oikein kunnon rytmihäiriö. Siitähän se on "hyvä" päivän alkaa. Mutta yritän olla ajattelematta liikaa.
Huomasin tuossa mielenkiintoista asiaa kaikille jotka lääkäriä joskus tarvitsevat. Tästä on varmaan joskus mediassakin ollut puhetta mutta kun etsin asiasta tietoa, niin juuri enempää en löytänyt.
Joka ei vielä ole kuullut tai tiedä, niin tässä linkki ko. tutkimuksesta. Ihan hyvä asia meidän potilaiden kannalta.
http://www.sydankeskus.fi/tiedotepalsta/index.tmpl?id=51;sivu_id=66;pager_current=
Päivän mietelauseeksi :
Herätys oli tänä aamuna taas vähemmän mieluinen, oikein kunnon rytmihäiriö. Siitähän se on "hyvä" päivän alkaa. Mutta yritän olla ajattelematta liikaa.
Huomasin tuossa mielenkiintoista asiaa kaikille jotka lääkäriä joskus tarvitsevat. Tästä on varmaan joskus mediassakin ollut puhetta mutta kun etsin asiasta tietoa, niin juuri enempää en löytänyt.
Joka ei vielä ole kuullut tai tiedä, niin tässä linkki ko. tutkimuksesta. Ihan hyvä asia meidän potilaiden kannalta.
http://www.sydankeskus.fi/tiedotepalsta/index.tmpl?id=51;sivu_id=66;pager_current=
Päivän mietelauseeksi :
5 kommenttia:
Ikävä kuulla,että sun päivä ei alkanut kovin mukavissa merkeissä. Toivottvasti sydän on rauhottunut tässä päivän aikana<3.
Itse en ainakaan vielä ollut kuullut tulevasta valinnanvapuden laajentumisesta. Kuulostaa kyllä todella hyvältä! Oneksi meitä potilaita on otettu huomioon:).
No ei kuullosta mukavalta herätykseltä :( toivon myös, että päivä meni paremmin.
Kiva kun päivittelet blogia.harmittaa kun en useemmin ehdi kirjotteleen kun lapsukaiset vie aika sopivasti ajan päivällä.ja välillä yölläkin.
Mulla on menny ehkä vähän paremmin, mutta eilen olin yksin kaupassa kun tuli muutamat lisärit.jostain syystä ne alko pelottaan ja ahdistaan paljon.sit jäikin osa tavaroista ostamatta kun kurvasin vaan maitohyllyn kautta kassalle kun halusin vaan päästä äkkiä kotiin "turvaan".kotio kun pääsin niin sydän pompotteli jonkun aikaa omiansa.tuli eteislisäriä muutaman lyönnin välein ja sit varmaan kammiosta pari kun tuntui niin voimakkailta.sit meni onneks ohi, mut häi taas kalvaan mieltä.:(
Mites te muut, pystyttekö tekeen asioita samanlailla kun ennen rytmihäiriöitä?kun itse mietin aina, et mitä jos saankin jonku pahan rytmihäiriön niin mistä saan apua.ja onko paljon ihmisiä jotka alkais töllöttään.mua pelottaa liikkua ja tehdä asioita samanlailla kun ennen.en vaa uskalla.:(
Olis kiva esimerkiks matkustella mutta en taida uskaltaa enään.
nim. Yks onneton myös
Tosiaan, eilinen meni koko päivä lisälyöntien merkeissä. Piti ottaa ihan Diapam, että vähän mieli rauhoittuisi. Minulle iskee joskus sellainen paniikki tavallaan, että jos se tästä lähteekin taas flimmeriin, sitten sairaalaan ja sitä rataa kuka ties mitä.
Se on pelkoa, pelkoa siitä ettei pysty hallitsemaan itseään. Viime sairaalareissusta (jolloin käännettiin rytmi sähköisesti) on pian 6 kk ja silti vielä olen paniikissa, että jos vaan tulee lähtö. Olen aikaisempina vuosina joutunut sinne vielä paljon useammin.
Ymmärrän tunteesi täysin, silloin kun niitä tuntemuksia, varsinkin kovempia tulee, "rukkaset" suorastaan putoavat kädestä ja se mitä olen tekemässä keskeytyy täysin. Enkä vähään aikaan pysty keskittymään mihinkään kuin vain odottamaan ja pelkäämään. Ja ihan sama asia, rakastan matkustelua mutta en uskalla edes ajatella meneväni johonkin missä sairaala ei olisi tarpeeksi lähellä. Varsinkaan ulkomaille, josta minulla on kokemusta kun asuin siellä. Ei oikein hoito onnistunut siellä ja olin lähellä kuolla, mutta se on pitkä tarina...
Sinulle voimia ja tsemppiä, yritetään jaksaa :)
Niinpä,sitä pelkoa se on.mä pelkään muutaki sellaista mitä ei pysty itse hallitseen.esim. kaikenlaisia muitakin sairauksia ja myös lentämistä.
Ja tuota juuri pelkään, että lisälyönneistä tuleeki jotai muutaki.flimmeri tai muuten rytmi sekoo, että pitää lähtee piipaa-autolla ja pahimmas tapauksessa kuolla.jos vois olla ihan varma, et vaikka tulee lisäreitä mutta niistä ei voi aiheutua mitään muuta niin ei mua sit häiritsis nää niin paljoa.antais sit paukkua miten sattuu, mutta kun niin ei ole.mistäs sitä tietysti tietää vaikka jäis auton alle huomenna tms. mutta silti sydänoireilut pelottaa.
Pelkäättekö muut muita sairauksia?
Ja mites onks teillä muilla sukulaisilla sydänvaivoja?mulla ei oo mun vanhemmilla mitään, mut kerran mun veli oli lähteny ambulanssilla kun oli rytmi menny jotenki sekasin ja ollu pahoinvoiva.se on muuten terve urheileva mies eikä sitä ennen ollu mitään sydänvaivoja.eikä oo sen jälkeen ollu.ja yhdellä serkulla on rasituksen jälkeen tiheälyöntisyyttä ja syö siihen lääkkeitä.ja molemmat siis alle 25v..muilla ei kait tietääkseni oo mitään.onneks.ja toivon, ettei ikinä omille lapsille tuu mitään ongelmia sydämen kans.
Minun isällä on pysyvä flimmeri, veljeni on saanut rytmihäiriökohtauksia ja serkulla on sama flimmeriongelma kuin minulla, joten löytyy suvusta. Kaikki äidin puolelta, jotka ovat jo poistuneet keskuudesta, ovat kuolleet sydänvaivoihin. Että sellainen on tulevaisuus...
Tämän jatkuvan itsensä tarkkailun myötä, on todellakin tullut todella säikyksi kaikkia muitakin sairauksia kohtaan. Minulla on myös diabetes, verenpainetauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja sitä miettii joskus, mitäs sitten seuraavaksi?
Lähetä kommentti