Pienten teknisten alkuvaikeuksien jälkeen, alkaa tämä blogi nyt sitten toimimaan. Nyt on asetukset niin, että jokainen voi nimettömänä kommentoida, eikä tarvitse availla eri tilejä. Valitsette vaan valikosta; Nimetön.
Toivon, että saisimme täältä tukea sillä tiedämme millaista on "painia" näiden asioiden kanssa ja monta kertaa yksin. Yksin siinä mielessä, että en usko yksikään hyvä ystävä,sukulainen tai edes lääkäri, ymmärtää millaista elämä on erilaisten rytmihäiriöiden kanssa. Vain sellainen voi ymmärtää, jolla niitä on itsellään.
Täällä voimme jakaa kokemuksia ja ajatuksia siitä mikä auttaa ja mikä ei. Mikä tuo päivään sitä onnellisuutta, mikä saa meidät hetkeksi ehkä unohtamaan nämä, ennenkaikkea inhottavat tuntemukset. Mutta on toki hyvä, että pystyisimme kertomaan niistä ikävistä tuntemuksista myös tänne ja yritetään sillä tavalla tukea toinen toistamme vaikka olemmekin tuntemattomia. Täällä on lupa surkutella.
Meidän on vaan monta kertaa yritettävä näyttää iloista naamaa ja olla niin kuin ei mitään olisikaan. Varsinkaan lapsille ei voi mennä ja sanoa kaikkea mikä meitä koko ajan huolestuttaa. Sama on puolison kanssa, hekään eivät aina ehkä jaksa kuulla samaa "valitusta". Joskus on vaan parempi olla hiljaa ja yrittää näyttää iloiselta.
Toivon, että saisimme täältä tukea sillä tiedämme millaista on "painia" näiden asioiden kanssa ja monta kertaa yksin. Yksin siinä mielessä, että en usko yksikään hyvä ystävä,sukulainen tai edes lääkäri, ymmärtää millaista elämä on erilaisten rytmihäiriöiden kanssa. Vain sellainen voi ymmärtää, jolla niitä on itsellään.
Täällä voimme jakaa kokemuksia ja ajatuksia siitä mikä auttaa ja mikä ei. Mikä tuo päivään sitä onnellisuutta, mikä saa meidät hetkeksi ehkä unohtamaan nämä, ennenkaikkea inhottavat tuntemukset. Mutta on toki hyvä, että pystyisimme kertomaan niistä ikävistä tuntemuksista myös tänne ja yritetään sillä tavalla tukea toinen toistamme vaikka olemmekin tuntemattomia. Täällä on lupa surkutella.
Meidän on vaan monta kertaa yritettävä näyttää iloista naamaa ja olla niin kuin ei mitään olisikaan. Varsinkaan lapsille ei voi mennä ja sanoa kaikkea mikä meitä koko ajan huolestuttaa. Sama on puolison kanssa, hekään eivät aina ehkä jaksa kuulla samaa "valitusta". Joskus on vaan parempi olla hiljaa ja yrittää näyttää iloiselta.
4 kommenttia:
Täysin samaa mieltä sun kanssa.
Kiva kun täällä voi yrittää purkaa omia tuntemuksiaan, koska muuten en ainakaan itse pysty.ja se on välillä todell rankkaa vaan hymyillä ja yrittää näyttää, että kaikki on ok vaikka välillä peittelen kyyneleitä..:(
Satu
Hei, älkää luovuttako! Olen 35v. nainen, kärsinyt jatkuvista rytmihäiriöistä 3 vuotta. Tutkimuksissa (holter, lukuisat EKG:t, ultra) rytmihäiriöt todettu vaarattomiksi lisälyönneiksi. Lääkkeeksi määrättiin Propral ym. betasalpaajia, joita en kuitenkaan pysty käyttämään alhaisen verenpaineen takia. 3 vuotta kärsittyäni löysin netistä tietoa siitä, että myös ruoka-aineallergiat voivat aiheuttaa elimistössä stressireaktioita ja sitä kautta rytmihäiriöitä. Luovuin kaikista maitotuotteista (maito, voi, juustot jne.) ja muutamassa päivässä rytmihäiriöt vähenivät huomattavasti. Noin kuukauden kokemuksella uskallan jo todeta että maitoallergia saattaa olla itselläni rytmihäiriöiden aiheuttaja. Maitoallergiatesteissä en ole vielä käynyt ja tietääkseni testit eivät välttämättä edes kerro koko totuutta.
Olen kuullut ihan samaa, että välttämättä laktoosikokeessa ei näy mitään mutta silti maitotuotteet aiheuttavat oireita. Mutta ensimmäistä kertaa kuulen, että allergiakin saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä. Tässäkin se tiesysti pohjautuu siihen stressireaktioon ja sitä kautta sydämeen. Stressiä siedetetään sitten itse kukin omalla tavallaan.. toisilla se oirehtii sydämeen toisilla jotenkin muuten.
Lähetä kommentti