Translate

torstai 4. huhtikuuta 2013

Rytmihäiriöistä masennukseen

Olemme keskustelleet Suomi24-sivustolla rythmihäiriöongelmista. Olemme todenneet, että se on nykyaikaan monien, yhä nuorempien ihmisten ongelma ja ikävä sellainen.
Se, että emme saa lääkityksestä apua,  emmekä muistakaan toimenpiteistä, saa monen ihmisen jopa masennuksen partaalle. Eikö todella ole mitään tehtävissä?
Tämä blogi on tosiaan avattu ihan sitä varten, että saamme vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ym. erilaisista tilanteista liittyen nimenomaan sydämen rythmihäiriöihin. Niitähän on monen tyyppisiä ja todellakaan niitä ei voi aina suoraan verrata toisiinsa. Mutta yhteistä ehkä kaikissa on se, että jos apua ei saa, monia se masentaa ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, heikentäen sitä ihan konkreettisesti.
Positiivisuus olisi meille tärkeää, sillä masennus lisää rythmihäiriöitä.Ohessa mielenkiintoinen artikkeli aiheeseen liittyen.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=295

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

samaa mieltä. Tosi hyvä sivu!

Anonyymi kirjoitti...

No niin pääsinhän minäkin sitten kommentoimaan :) nim:lisälyönti
hyvä sivu ja kirjoittelen lisää kunhan on hieman enemmän aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun pääsee nyt kommentoimaan ilman nimimerkkiä.en saanut aikaseks vielä luoda uutta mailia.:)
Kyselin suomi24-sivulla,että ootteko te muut myös pitkiä ja hoikkia?kun mulle yks lääkäri sanoi, että tunnen rytmihäiriöt sen takia niin hyvin kun oon hoikka.ettei lihavat tunne edes niitä kaikkia.voiko se olla mahdollista?
Mä oon muutenkin tosi herkkä ihminen ja pelkään kaikkea mahdollsista.aina mietin miten huonosti joku asia voi mennä enkä sitä miten jos kaikki meneekin hyvin.aina pelkään pahinta.mites te muut?
Ne päivät kun ei oo lisälyöntejä ja muutenkin hyvä olo niin se on mahtava fiilis.:)kateeks käy niitä ihmisiä joilla sellane o jokapäivästä...
Oon yks onneton myös-nimimerkillä suomi24:ssa :)

Ann'S kirjoitti...

Yks onneton -kyselit tuosta painosta, että sillä olisi vaikutusta. Itse olen pitkä ja n.20 kg ylipainoinen, eli en ole niin hoikka. Herkkä kyllä olen ja oikein jännittäjä. Hammaslääkäriin menokin yhtä kauhistusta. Minulle psykologi sanoi, että toisilla elimistö on tavallaan herkistyneempi kaikelle ja siksi rytmihäiriötkin voivat tuntua voimmakkaamilta. En usko, että tuo paino olisi ratkaiseva tekijä?

Anonyymi kirjoitti...

No niin, nyt minäkin pääsin kommentoimaan tänne:). Ja kiitos vielä Ann soul kun perustit tämän blogin!
Minä myös olen kuullut,että ois useimmiten pitkien ja hoikkien vaiva. Itse olen 178cm ja painan n.58kg. En sit tiedä kuinka paljon siinä on oikeasti perää, ja mistä sitten johtuu,että niin oisi..
itsekkin olen aika herkkä, ja ehkä reagoin normaalia voimakkaammin asioihin. Välillä on kuolemanpelkoakin.. Mutta nämäkin tuntemukset alkoi vasta kun sydän alkoi oireilemaan ja vaikuttamaan voimakkaasti elämänlaatuuni. Äitini äkillinen kuolema pahensi kuolemanpelkoa entisestään.
nim.m. Ei jaksa

Anonyymi kirjoitti...

Ei se paino mikään ratkaiseva tekijä oo.ehkä kuitenkin jotenkin voi vaikuttaa ruumiinrakenteen erilaisuus..vai onko kaikilla sydän tismalleen samassa kohdassa.en tiedä enkä ole lääkäri, saatika edes hoitaja.:)
Mulle kans joskus lääkäri vai psykologi sanoi, että mun (olikohan autonominen??) hermosto reagoi herkästi.sen takia varmaan tulee helposti jännittämisestä ja pelkästä ajatuksesta jotain oireita johonkin.ja jotenkin sydän vaikuttaa myös siihen hermostoon.
Ja mä oon myös tosiaan kova jännittään.sekik on todella ärsyttävä ominaisuus ja vaikeuttaa elämää kaiken lisäks.
Ja viimeks kun raskausaikana kävin hädissäni lääkärissä lisälyönneistä kun niitä tuli joka ilta nukkumaan mentäessä ja joskus jatkuivat aamullakin.lääkäri kysyi, että oonko sellanen tyyppi että haluan pitää narut omissa käsissä.kaikki asiat menis niin kuin itse tahdon.ja kyllä,mä oon sellanen.kaikki pitää olla just eikä melkein.ja mietin asioita etukäteen ja mietin miten ne menee.sit jos ei meekkään niin harmittaa.ja tottakai mua häiritsee tosi paljon jos sydän pompottaa omiaan eikä niin kuin sen pitäis.ja puhuin lääkärille siitä, että pelottaa että jos ne vielä alkaa paheneen.mutta lääkäri sanoi, ettei sitä voi tietää.eikä mistään voi tietää mitä seuraavaks tapahtuu.niin ja sehän häiritsee mua koska en tiedä miten näiden lisäreiden kans käy.mitä jos pahenee vaan.tai mitä jos kuolen näihin.ja eihän sitä voi tietää kukaa, mutta mua ne ajatukset vaan pelottaa ihan hirveesti enkä pysty oleen miettimättä niitä.
En saa kirjotettua ajatuksia selkeesti niin meen nukkuun.:)
Yks onneton myös- Satu

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu kanssa yksi paha jännittäjä. se huono puoli siinä todellakin on että parin pahan lisälyönti kohtauksen jälkeen olen saanut hirveän pelon liikkua tai toisina päivinä tehdä edes kotitöitä koska pelkään että sydän ärsyyntyy siitä ja tässä noidankehässä sitä taas ollaan. Minun paniikkini ja pelkoni paheni kun rakas veljeni kuoli tämän vuoden alussa oman raskauteni loppumetreillä :( miten te uskallatte tehdä ylipäätään asioita tuon paniikin kanssa? auttaisikohan rauhoittavat tähän panikointiin mitenkään. Jotain edes millä saisi osan elämän laadusta takaisn, koska päivät menee nykyään yhdenkin lisälyönnin jälkeen siihen että mitä jos kohta se kamala pompotus taas alkaa. näissä kohtauksissa lisälyönnit on ihan sietämättömän voimakkaita eikä niitä kyllä voi unohtaa mitenkään ajattelemalla muuta. -lisälyönti-

Ann'S kirjoitti...

Minulla on hankittuna paniikkihäiriölääkkeet, niitä psykologi suositteli, jotta olotila helpottuisi ja sitä kautta sydämenkin tilanne rauhoittuisi. Joskus myös Diapam on hetkellisesti auttanut, mutta niistä saattaa tulla riippuvaiseksi ja muutenkin ne väsyttää jne. Olen ollut skeptinen ottamaan niitä paniikkilääkkeitä ja siinä ne edelleen nököttää pöydän reunalla. Pelkään ihan sitä, jos niistä tulee sydämeen jotain häiriöitä, koska sivuvaikutuksissa lukee niin. Mutta eihän ne välttämättä kaikille tee niitä.
Olen myös kuullut, että pitäisi vaan yrittää ajatella kun kohtauksia tulee, etten ole tähän aikaisemminkaan kuollut, enkä kuole nytkään. Sillä monta kertaa siinä on kyse myös siitä kuolemanpelosta, jota joskus ei uskalleta myöntää ääneen. Mutta tosiasia on, että kun se kunnolla jysäyttää, niin kyllä siinä ajatukset pysähtyy siihen hetkeen.
Kertokaa, jos teillä on tapoja, millä saatte mielenne rauhoittumaan.

Ann'S kirjoitti...

Hei,
mitä sinulle kuuluu? Miten on mennyt rytmien kanssa ja muutenkin ?

Ann'S kirjoitti...

Mikähän siinä muuten on, että monta kertaa minullakin kun asettuu nukkumaan ja yrittää siinä rauhoittua niin alkaa ne lisälyönnit ja sitten tuleekin huono olo?

Anonyymi kirjoitti...

No hei. Minä tuossa alempana kirjoittelinkin jo mutta laitoin vaan perään..-lisälyönti- kohtalaisesti on mennyt nyt kun syön mietoa rauhoittavaa ja paniikkihäiriö lääkkeet minäkin sain ,..mutta kun pelkään noita sivuvaikutuksia, hölmö kun olen :) vaavilla ilmeisesti koliikin poikastakin vielä joten kauhulla odotan valvomisen ja stressin vaikutusta rytmeihin :( lisälyöntejä vähemmän muutamana päivänä tässä, mutta niistäkin iskee juuri se paniikki että kohta se kohtaus taas alkaa kuitenkin. Mulla nämä kohtaukset on semmosia että kammiolisäreitä tulee joka toinen, peräkkäisiä, joka 5 joka 10 nje. ja todella voimakkaana. täytyy vain toivoa että niitä ei enää tulisi :) kevään odotusta kaikille. nim:lisälyönti

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni on kammioperäisiä lisälyöntejä. Ensimmäisen kerran alkoivat äkillisesti viime vuoden lopulla ja kestivät 5vkoa yötä päivää ja sitten yhtäkkiä loppuivat ihan itsestään. Luulin jo päässeeni eroon koko vaivasta, mutta sitten muutaman tasaisen viikon jälkeen alkoivat uudestaan.

Nyt on menossa 6. viikko epätaisaista rytkettä rinnassa. Mikään ei tunnu auttavan, ei edes betasalpaaja-lääke niitä kokonaan poista. En polta, en juo, syön terveellisesti ja ennen liikuin paljon. Nyt en uskalla rytmihäiriön vuoksi niin paljoa liikkua. Olen normaalipainoinen ja verenpainekin hyvä. Magnesiumit ja Q10:t on kokeiltu, ei apua. Tämä vaiva rajoittaa henkistä ja fyysistä elämää tosi paljon. Joka aamu toivon, että tänään olisivat häiriöt ohi, mutta toistaiseksi olen joutunut pettymään. Yritän nyt vain hyväksyä tilanteen ja koitan olla ajattelematta koko asiaa, vaikka pelko ja epätoivo jäytääkin koko ajan mielessä...

Ann'S kirjoitti...

Se mikä näissä rytnihäiriöissä ihmetyttää, on se mistä ne yht äkkiä tulla putkahtavat vaikka kuinka terveellisesti eläisi? Kun tietäisi mitä tekisi, ettei niitä tulisi? Kuten täälläkin ollaan huomattu, monilla on se pelko pällimmäisenä mielessä. Mutta se johtuu varmaan siitä, että sydän on vaan niin tärkeä meille, sehän ylläpitää elämää ja jos sitä jokin uhkaa, niin ei voi kuin pelätä. Yritän joskus ohittaa häiriöt ajattelemalla, että kyllä se siitä ohi menee, antaa nyt hyppiä. Mutta kun tarpeeksi kovasti menee niin, siinä vaiheessa iskee se paniikki. Kaikille tseppiä tämän ongelman kanssa :)

Anonyymi kirjoitti...

Nuo kohtaustyyppiset kammiolisälyönnit on todella kurjan tuntusia ja pelottavia.mulla on tollasia samanlaisia kans välillä ja inhottavaa kun niitä ei saa loppuun millään.:( Sillon alkaa vaan enemmän ahdistaan ja sit koitan vaan odotella, että menis ohi kun mitään muuta ei pysty.
Meidän vauva on kans alkanu heräileen jostain syystä enemmän öisin, et yöunet on rikkonaisia mutta toistaseks ei oo vaikuttanu lisälyönteihin.toivottavasti ei vaikutakkaan.eikä myöskään sulla.
No mut kevättä kohti koitetaan vaan rämpiä.kivaa kevään odotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Nii ja nim. Yks onneton myös :)