Translate

tiistai 7. toukokuuta 2013

Blogista

Aurinkoista huomenta kaikille teille lukijoille. On ollut jollain tapaa helpottavaa kirjoittaa tätä blogia ja etsiä tietoa meille näistä asioista. Tietysti tuota tietoa pystyy kuka vaan löytämään netistä, mutta ajattelin, että osa meistä voi olla työssä ja kiireisiäkin, niin helpottaisin sitä tiedon saantia.
Minulle on kuitenkin tärkeää, että kuulisin ja voisin vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Kävijöitä on täällä paljon, mutta kommentteja olisi ihana saada enemmän, ettei tämä mene ihan yksinpuheluksi :)
Siispä toivoisin, että moni teistä kertoisi oman tarinansa tai ainakin osan siitä, kuulumisia ja voisimme jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Mikä on teitä auttanut jaksamaan näiden ongelmien kanssa, se lähinnä varmaan kiinnostaa meitä kaikkia.
Blogin ajatushan on:



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, että jaksat meille tietoa hakea! Rytmihäiriöitä on erilaisia; nopealyöntisyyttä, harvalyöntisyyttä, näiden yhdistelmiä ja väli/lisälyöntejä. Itselläni on noita välilyöntejä useita minuutissa eikä betasalpaaja-lääke niihin auta eikä mikään muukaan näköjään. Rytmihäiriöitä on koko ajan useita minuutissa. Ne ovat pelottavia ja jopa kivuliaita ajoittain. Häiritsee tosi paljon olemista ja elämistä. Mietin itsekin, että kestääkö tämä tällaisena koko elämän? Tosin minulla on pari aikaisempaa toivoa antavaa kokemusta, kun muutaman kuukauden muljuamisen jälkeen loppuivat yhtäkkiä, mutta alkoivat taas jonkun viikon päästä uudestaan. Olisin kiitollinen edes yhdestä päivästä, jolloin ei näistä lisälyönneistä tarvitsisi kärsiä ja voisin elää normaalisti.

Ann'S kirjoitti...

Kiitos, että kirjoitit ja kerroit omasta tilanteestasi.
Olen monesti ajatellut samaa, että saisinpa yhden kokonaisen päivän, että sydän olisi normaali. Mutta se on varmaan liikaa pyydetty.
Huomasitko itse, että mikä aiheutti niiden muljahteluiden uudelleen alkamisen, provosoiko joku asia tms?
Oletko miten kauan kaiken kaikkiaan kärsinyt näistä ongelmista ja minkä ikäinen olet nyt?
Monesti puhutaan, että rytmihäiriöit ovat vanhusten vaiva, mutta nykyisin tosiaan tuntuu, että yhä nuoremmat sairastuvat niihin. Luin myös eilen artikkelin, jossa sanottiin, että esim. eteisvärinä on perinnöllistä.

Anonyymi kirjoitti...

Stressaavat tilanteet (esim. työstressi, mieheni kuolema jne)ovat ne rytmihäiriöt minulla aina laukaisseet ja sitten ne ovat jääneet ikäänkuin "päälle" moneksi kuukaudeksi. Nyt viimeksi alkoivat ihan ilman mitään syytä. Napsahti vaan lenkillä ollessa päälle ja nyt on jatkunut jo kuukausia tauotta.
Elintapani ovat terveelliset ja liikunnalliset, joten niistä en voi syytä hakea.

Ensimmäisen kerran koin näitä välilyöntejä jo 20v. sitten, nyt olen vähän yli 50v. Välillä on ollut oireettomiakin aikoja tai niitä on ollut vain satunnaisesti silloin tällöin. Ehkä tämä kertoo juuri siitä, että ne ovat hyvänlaatuisia (koska en ole vielä niihin kuollut), mutta joinakin päivinä tuntuu, ettei niitä jaksa millään kestää. Sydän muljuaa miten tahtoo ja on raskas painon tunne rinnan päällä. Täytyy vain uskoa parempaan huomiseen, kyllä se joskus sieltä tulee :-)

Ann'S kirjoitti...

Sinulla on tosiaan ollut sitten pitkiä aikoja näitä ongelmia. Onko sinulla Marevanlääkitystä tai muuta lääkitystä noihin vaivoihin?
Minä odotan tässä suorastaan kauhulla seuraavia kuukausia, koska lopetin juuri sen Cordaronen lääkärin määräyksestä ja yleensä n. 2kk:n jälkeen lopetuksesta ovat flimmerikohtaukset alkaneet. Olen lopettanut siis aikaisemminkin tuon lääkkeen ja aina sama juttu. On niin harmillista, että sitten kun on joku lääke, sitä ei voi syödä muiden sivuvaikutusten takia. Kävin juuri diffuusio ja spirometriatututkimuksissa tänään, ihan sen takia miten tuo lääke on vaikuttanut keuhkojen toimintaan ja ikävä kyllä puhallukset olivat huonontuneet viime syksystä. No ensi viikolla lääkärin pitäisi soittaa ja kertoa tarkemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Koskaan ennen ei ole ollut ongelmia näin pitkään yhtäjaksoisesti ja yötä päivää. Marevan lääkitystä minulla ei ole, se on ymmärtääkseni hoitona erityisesti flimmerissä, jota minulla ei ole todettu. Ainoastaan nuo kammiolisälyönnit, joihin ei oikein mikään auta. Betasalpaajaa (Bisoprololi) käytän joskus, kun oikein muljuaa, mutta koska se ei poista oireita, vaikka helpottaa oloa vähän, en viitsi säännöllisesti sitä syödä sen aiheuttaman pulssin ja verenpaineen laskun ja huimauksen vuoksi.
Ikävää, jos lääkityksen lopettamisen jälkeeen sinulle kohtaukset alkaa ja on niitä sivuvaikutuksiakin. Toivotaan, että nyt menisi paremmin ja saisit helpotusta tilanteessasi. Jaksamista ja rohkeutta!